perjantai 29. marraskuuta 2013

Kultakaloja ja muuta riemuisaa

Muistatteko vielä kun minä "matikkanero" sain geometriankokeesta kakkosen? Jos et, niin käy lukemassa tästä. Riemulle ei tahtonut löytyä rajoja, niin täpinöissäni olin kakkosesta. Ekasta matikankokeesta sain hirmuisella harjoittelulla ykkösen, toisesta kokeesta runsaalla harjoittelulla kakkosen ja kolmannesta satojen tuntien harjoittelulla kolmosen. Onko tämä jatkumo...

Eilen kesken tietoturvatuntia takapenkin, no oikeastaan he kaikki istuvat takapenkissä ja minä yksin etupenkissä, pojat alkoivat hihkumaan, että matikankokeen tulokset olivat tulleet. Onnellisina sieltä huudeltiin, että kakkonen, kolmonen ja yksi vitonen. Oih! Äkkiä tarkistamaan koetuloksia.

Tein kaikki viisi tehtävää ja olin luottavainen, että kyllä kokeista heruu ainakin se ykkönen, kun olin aina tehnyt annetut kotitehtävätkin. Niistä kun sai hieman hyvitystä arvosanaan ja tietysti minun tapauksessa tehtävien kautta harjaannuin ymmärtämään edes hieman derivaattojen ja integraalien saloja.

Voi että! 
Olin saanut kokeista nelosen. Siis 4, nelkku, neljä, four, fyra.

Hyppäsin ylös ja tuuletin villinä riemuista. Tosin en saanut yhtään kannustusta, enkä onnitteluita. Yksi kolmosen saanut sentään sanoi myrtyneenä, että olisi hänkin saanut vaikka vitosen, jos olisi yhtään viitsinyt harjoitella. Aikoi kuulema seuraavista kokeista vetästä täyden vitosen ja tehä kaikki kotiläksyt. Hmmm. Ei kai senioriopiskelija haistanut ilmassa kateutta...

Nelosestani täpinöityneenä kävin ostamassa neljä kultakalaa.
Musta, kirjava ja punavalkoinen ovat huntupyrstöllä ja oranssilla on suora pyrstö.

 

 

 

Puun alla luuraa rakas albiinomonnini, jolla on ikää yli viisi vuotta.

torstai 28. marraskuuta 2013

Vähälumisia kuulumisia

Ensilumi tuli ja suli.
Onneksi ehdin kuvata sen kauneuden.


Aurinko kuulsi upeasti pilvien rakosista.
Kesäkeittiö valmistautuu ensimmäiseen talveensa.


Risukasat peittyvät kohta näkyvistä.
Taitaa mennä huhtikuulle ennen kuin ne noudetaan energiajakeeksi.


Tirppusten ruokinta on aloitettu.
Voi että näitä siivekkäitä on rauhoittavaa seurata.

Eilen oli matikankokeet ja luulenpa, että menivät läpi.
Olen lähettänyt pari työhakemusta, pitäkää peukkuja.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Pasuunoita, ruusuja ja amarylliksiä


Pitäisikö nuo pasuunoiden lehdet nyppiä pois?
Nämähän ovat uusia pistokkaita,
kun emokasvi otti ja paleltui.


Ystävältä saadut ruusut kukkivat tosi kauan.
Vielä pikkuisen nuupahtaneenakin ne ovat kauniita.


Amarylliksessä on mielenkiintoiset kuviot.


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Rikasta tapahtumaköyhää

Luen matikantentteihin, tai siis teen tehtäviä, ja välillä käyn lepuuttamassa poloisia rääkättyjä aivojani täällä blogissa. Pohdin, että voiko ihminen elää rikasta tapahtumaköyhää elämää? Mielestäni voi, eli ainakin minun elämäni näyttää olevan sellaista.

Joten tiedossa, rakkaat blogiystävät, samoja jaarituksia, samantapaisia kuvia ja selostuksia niukkatapahtumaisesta arjestani. Vauhti ei päätä huimaa, joten on helppo pysyä kelkassa, jos ette sitten nukahda jaarituksiini ja putoa.


Loimijoki 11.11.2013


18.11.2013


21.11.2013 ensilumi, joka suli nopeasti pois, mutta nättiä oli.
Viime yönä satoi uuden lumihunnun.

 

Fysiikantyöt, yhteensä 7 kpl, suoritettu.
Kuvasin muistoksi mielenkiintoisia tavaroita.

 

 

torstai 21. marraskuuta 2013

Parraton nainen

Minähän en ole muodikas, muodokas kylläkin, tosin ihan vääristä paikoista kuin olisi suotavaa, ja annan piutpaut kauneusvinkeille ja käyn aivan liian harvoin kampaajalla. Minulle riittää, että olen siistin näköinen, kun poistun pihapiiristämme. Kotioloissa olen tosi kotikutoinen.

Noh, minulla aina ollut sivuparta, valkoista untuvaista poskipielissä. Itseäni ne eivät ole haitanneet, mutta joskus minulle huomautellaan niistä. Pörröttyvät mukavasti, kun on kylmä. Hih.

Tänään repäisin ja kävin kosmetologilla ja otin poskiparranpoiston sokeroinnilla. Auts. Oikeasti se ei sattanut aivan hirmuisesti ja lopputulos oli yllättävä. Leukapieleni näkyvät. Saas nähdä käynkö joskus toistekin.

En aio ilahduttaa teitä naamani ennen ja jälkeen kuvilla, vaan näillä:

  

  

  

tiistai 19. marraskuuta 2013

Kesäkuvahaaste

Blogeissa kiertää haaste kesäkuvista. Tapani mukaan tartuin haasteeseen, vaikka kukaan ei minua haastanutkaan. Onkohan tämä toiminta tyypillistä savolaisille...


Ruohosipulit kukkivat ja niihin tuli sen vuoksi kovat varret,
mutta kun kukat ovat niin nättejä.


Tein betonilaattoja ja kukkapurkkeja.
Saapa nähdä, tuleeko ensi kesänä tehtyä pöytä ja penkki.


Keltaiset pasuunat kukkivat tapansa mukaan koko loppukesän.
Näissä on voimakkaan imelä tuoksu.


Pelastin kaadetuista puista linnunpesän.
Poikaset kasvoivat ja lähtivät ajallaan maailmalle.


Istutin ruusuja ja maalasin pation lattiaan mustalla värillä maton.
Punaisesta tuli kesän suosikkivärini.


Kaadettujen kuusien rungot odottava edelleen noutajaa.
Valtava risukeko sentään on haettu pois energiajakeeksi.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Tenttiputkessa

Taisi eilen, lauantaina, koko Suomi kylpeä valossa.
Piti napsia kuvia sisällä, oli niin mainion jyrkät varjot.
 Ulkona sai siristellä silmiä, kun tein pihapuuhia.


Liitutaulussa on tenttejä. 
Lisää on vielä tiedossa, tentti tai pari viikossa.
Pitää mielen pirteänä, hih.



Lautaseen tuli tuolin selkänojasta mielenkiintoiset raidat.



Voi minun pasuunani!
Viikossa lehdet ovat kasvaneet huimasti, liian huimasti.




keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Kaunis palaute

Koulun ruokasalissa tuli eräs rouva kestävänkehityksen koulutusohjelmasta syömään kanssani. Moikkailemme ja jutustustelemme pikaisesti käytävällä sopivasti törmätessämme. Hän halusi kiittää minua rohkeudestani. Minä hieman hämmästelin, mutta kyse oli lehtijutustani: Senioriopiskelija.

Hän oli voimaantunut, kun minulla oli niin reipas ote ikääntymiseen. Rouva oli tuntenut itsensä vanhaksi ja kokenut olevansa välillä nuorempien hampaissa, mutta koska minäkin olen raivannut paikkaani nuorten miesten keskuudessa, niin hänkin aikoi pärjätä. Hyvä me! Sitä paitsi hän on minua 6 vuotta nuorempi, mutta ikähän on vain numero. Vai mitä!





Amazonin liljani kukkii, taas.
Tämä on kyllä näyttävä kasvi, kukilla tai ilman.


Ostin iloisen värisiä callunoita.