torstai 29. tammikuuta 2015

Virkkausvamma


Virkkaaminen on vaarallista. Ihan totta! Ei riitä, että siihen jää koukkuun, mutta siinä voi myös vammautua.

Ensimmäinen virkkausversio edistyi hyvin, mutta oli auttamattomasti liian kapea ryntäilleni. Tein sitten paperimallineen yhdestä (riittävän laveasta) puserosta ja aloitin, ties monettako kertaa, virkkauksen alusta. Sitkeästi.


Noh, sitten lähti pelittämään ja työ edistymään, mutta voi kauhistus, ranne tuli niin kipeäksi ettei koukku pysynyt kädessä. Piti sipaista tukiside ranteeseen. Nyt jäi koukkuaminen muutamaksi päiväksi. Huomaatte varmaan, että puseron etukappale on edistynyt kuitekin melkein puoleen väliin.


Sisällä on valkoista, ja ulkona on valkoista.


Tuolla se kasvihuone, Kasvula, odottaa hankien keskellä kevättä ja puutarhuria.
Aaah...

20 kommenttia:

  1. Sinulle kävi samoin virkkauksessa, kuin minullekin. Runsas vuosi sitten ryhdyin virkkaamaan isoäidinneliöistä vauvanpeittoa sukulaisilapselle. Ranne tuli sietämättömän kipeäksi ja lopulta siirryin sukkien kutomisen. Silmää tiellä ollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ranne joutuu melkomoisille kulmauksille virkatessa. Harmittaa vietävästi tää kipee ranne, mut kesken en työtäni jätä, antaa ranteen levätä pari päivää ja sitten kokeilen uudestaan. Sä olet onnenmyyrä, kun osaat sukkia kutoa, between.

      Poista
  2. Hih, juuri noin käy mullekin aina. Enää en ole virkkaillut, sain siitä kroonisen tenniskyynärpääoireen. Tosin nyt kutkutteli neulominen, melkein lankakauppaan astelin jo tänään. Kasvula on komea myös talvella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, minulla on myös ranteet ihan tohjona, mutta en sitä muistanut, kun innoissani aloitin virkkauksen. Kyllä ne ranteet joutuu koetukselle neulomuksessakin, pirkko. Älähän rasita itseäs liikaa.

      Kasvula on mulle tosi rrrrraaaakkkkaaasss. :)

      Poista
  3. Aina kun luen jostakin virkkaaminen on vaarasta tms..tulee mieleeni se entinen työkaverini kun istui sohvalle virkkukoukun päälle. ja miten sitten kävikään..voit kuvitella. Vaarallista tuo sinunkin virkkaaminen on. Onkohan sinulla hermopinne ranteessa? Upeaa jälkeä tulee ja langan väri tuo minulle mieleen farkut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TainaT, hui, en uskalla ajatella kovin syvällisesti (huono sanavalinta), miten työkaverellesi kävi... ;)

      Hermopinne tai jotakin muuta, ranteet kipeytyvät herkästi esim. maalatessa seiniä yms. eli eivät kestä edestakaista taivutusta. Parin päivän päästä ranteet rauhottuvat ja kokeilen varovasti koukkuamista uudelleen.

      Farkkujen kanssa aattelin tätä puseroa käyttää, rennosti

      Poista
  4. Toivottavasti rantees paranee äkkiä! En minäkään pysty tekemään käsitöitä yhtäjaksosesti pitkää aikaa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maarit, ranne toimii päivän levon jälkeen jo hyvin. Ollaan sitten kohtalotovereita, mutta tehään kässätöitä se mitä kyetään. Kässäily on ilonen asia.

      Poista
  5. Se on kyllä aika rankkaa ranteelle, virkkaaminen. Mutta uskon, kun tekisit vähän aina päivässä, niin ranteesi tottuu yksitoikkoiseen liikkeeseen! Mulla on aina kausia jolloin vain ja ainoastaan virkkaan ja sitten on kausia, että vain kudon. Fiiliksillä mennään. Isoäidin neliöistä saa kanssa näppärästi noin hoikka nainen puseron.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä yrittää pitää malttia yllä virkkauksessa ja taukoja, vilukissi. Isoäidin neliöit on nättejä, jos jossain vaiheessa yrittäisi tehdä ihan yksivärisestä langasta. Hoikka??? Kui sä kuvittelet, että mää on hoikka. :D

      Poista
  6. Nii ih, yritä vielä vähän aikaa malttaa virkkausta ja muutenkin ranteen rasitusta...ehkä myös kolmen päivän ajan tulehduskipulääkettä korjais tilannetta..
    Täytyy myöntää, että sinussa aina vaan löytyy uusia puolia, sinnikyyden jo tiesinkin. Ihailtavaa!!
    Halauksia Elliltä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elli, kiitos neuvosta, siteessä ja levossa on ranne ja nyt huilitaan. Ranteen pitää tervehtyä, kun aattelin alottaa keittiön kahvilanurkkauksen levyttämistä ja tapiseeraamista. Haleja!

      Poista
  7. Minä en ole oikeastaan koskaan virkannut, olen neuloja ja ompelija :) Tytär virkkaa ja paljon!
    Ranne kipeänä kaikki tuntuu niin vaikealta, kyllä ne kädet on niin tärkeät. Lepoa nyt vaan ja lääkettä!
    Voi..., kevättä kyllä jo odotellaan, just eilen kuvailin ulkona tuota lumen paljoutta ja blogiinkin muutaman kuvan laitoin, kyllä nyt jo riittäis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuitiina, käsillä tekeminen on hauskaa, olipa se sitten neulomista, maalaamista tai kuokkimista. :)

      Täytyy käydä ihailemassa lumikuviasi.

      Poista
  8. Harrastaminen on vaarallista! Jos istuttaisiiin sohvalla hiljaa paikallaan, olisi terve ja ainoastaan aivosolu korkeintaan ärsyyntyneenä. Koita vaihtaa virkkaustyyliä. Se auttoi minulla nivelrikkoisiin sormiin. Hienosti olet kuitenkin edistynyt ja taas tulee todistettua, että luulottelet olevasi huono käsitöissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, elämä on, vaarallista ja hauskaa, Vekki. Ranne alkaa olla jo ihan mukavan oloinen. Tukiside auttoi nopeasti vaivaan, joten eiköhän huomenna voisi virkata muutaman rivin...

      Menen Esan kanssa lauantaina ostamaan kipsilevyjä. Tarkoitus olisi viimeinkin saada keittiön kahvilanurkkaus valmiiksi. Levytys, kittaus, maalaus ja tapetointi. Jalkalistat saa joku taitava laittaa paikoilleen.

      Poista
  9. Ehkä aloitit noin vaarallisen harrastuksen liian ahnaasti, mutta sitä se on kun innostuu oikein. Muut hommat ja kunnon lepo kädelle pitää vaivan parhaiten pois, tosin ei tässä mikään kokemuksen rintaääni ole asialla.
    Kasvula saa varmaan päivittäin lämpimiä ajatuksia ohimennessi, joten kyllä siellä aikanaan kasvut edistyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, aimarii, sitä ku innostuu, niin tahtoo lähteä hommat lapasesta. :)

      Käsi on jo kunnossa, nyt virkkaan maltilla. Kasvula on ekana silmissä, kun lähden kotota ja ekana silmissä, kun saavun kotiin. Täydellistä.

      Poista
  10. Pitkäjaksoinen toistuva liike ei tee käsille hyvää. Minullekin tulee helposti ranne ja kyynärpää kipeäksi, jos vaikka puutarhassa saksin isoja alueita yhteen menoon. Maltillisesti vain virkkaustakin, vaikka mieli tietysti tekisi nopeammin saada valmista.:)

    Aika lumipeitteen alla on nyt puutarha. Joulukuussa tällaista lumimäärää kaipasi, nyt ei enää niinkään. Mutta minkäs teet, kun koko ajan sataa lunta lisää. Onko tämä nyt kolmas vai neljäs päivä putkeen, kun lunta vain koko ajan tulee yötä päivää. Vielä ei vähään aikaan puutarhatöihin pääse, mutta kerätään voimia sen aikaa.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Morjens ja vielä kerran onnittelut täysistä vuosikymmenistä, Katja! Sä olet nuori plikka.

      Totta, ykstoikkonen liike kipeyttää ranteet ja kyynärpäät helposti. Mulla kun vielä peukut tahtoo muljahdella paikoiltaan, niin soppa on valmis. Onneksi on tukisiteitä ja niillä pärjää hyvin, kunhan vaan muistais käyttää tukia ajoissa. :)

      Lunta on, mutta hyvä vaan, sillä viime talvena paleltui ruusuja ym. kun ei ollut lumivaippaa suojaamassa pakkaselta. Kyllä se maaliskuun aurinko sulattelee kinokset, viimeistään juhannukseksi. Hih.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...