tiistai 13. tammikuuta 2015

Onni on löytää ystävä

Näin aikuisella iällä uusien ystävien saaminen ei ole itsestään selvyys. Tuttavia kyllä on, mutta että löytää semmoisen ihmisen, jonka kanssa on leppoista olla, voi nauraa ja jutut luistavat. Semmoiset kohtaamiset ovat vähissä, ainakin meikämartalla.


Marttojen kautta tutustuin Pirkkoon muutama vuosi sitten. Pirkko on paikkakunnalle tuulen tuoma, kuten minäkin, lisäksi meitä yhdisti mäyräkoirat. Olemme kyläilleet, retkeilleet, saunotelleet ja kahvitelleet tiheään tahtiin, ihan viikoittain. On onni löytää ystävä, sielunsisko.

Kävin miehen ja Puhuripoikien kanssa sunnuntaina Pirkolla kyläilemässä. Voi ihanuus! Pirkko oli leiponut minulle sitruunanmakuisen juustokakun. Tie martan sydämeen käy...


Blogini kautta olen tutustunut pariin mukavaan ihmiseen livenä, toinen on Tiltu ja toinen Vekki. Tiltu on martta ja asuu ihanan perheensä kanssa parin tunnin ajomatkan päässä, joten tapaamiset jäävät 3-5 kertaan vuodessa, mutta onneksi on netti keksitty ja yhteydenpito sujuu myös sähköisesti. Meitä yhdistää marttailu, koirat ja konstailematon arki.

Vekin tunsin lapsuudessani ja nuoruudessani, mutta yhteydenpito katkesi useaksi vuosikymmeneksi, kunnes taas tapasimme, blogin ja mäyräkoirien kautta. Vekin kanssa puhumme ja puuhaamme puutarhajuttuja ja nauramme paljon. Piha on yhteinen henkireikä ja tietysti mäyräkoirat, Karkki ja Tuuliset Pojat.


Minuun on iskenyt keväinen sisustusinnostus jo tammikuussa. Uusi sohva on tilattu ja seuraavaksi täytyy miettiä kirjahyllyä, todella leveää/pitkää kirjahyllyä. Hyllyköllä saisi olla pituutta kahdeksan metriä. Keittiön kahvilanurkkaus, Kuppi ja Kepponen, on edelleen vaiheessa (hävettää). Työhuone on puoliksi tehty eli suunniteltu (savolaisena olen optimisti). Kyllä se tästä...

12 kommenttia:

  1. Onni on ystävä! Karkki on samaa mieltä, sillä on unohtanut Tuiskun ja Myrskyn myötä täysin huonot kokemuksensa toisesta koirasta ja on nykyään iloinen ja luottavainen tyttö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, Vekki! Meidän koirat ovat kyllä niin sopusa kolmikko, ettei paremmasta väliä.

      Poista
  2. Yksikin todella hyvä ystävä ja sielun kumppani on todellinen rikkaus ja kiitollisuuden aihe elämässä ja korvaa monin verroin ne enemmän pinnalliset ystävyydet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Kruunu Vuokko! Minulla on pari kouluaikaista ystävää, Kajaanissa ja Riihimäellä, mutta näemme toisiamme tosi harvoin, sentää meilailemme, mutta jännää on ystäviä 40 vuoden takaa.

      Poista
  3. Onni on omistaa hyviä ystäviä:))

    VastaaPoista
  4. Ystävät ovat oikeasti kultaakin kalliimpia! Minun parhaat ystäväni ovat lapsuudesta ja kouluajoilta ja heidän kanssaan juttu jatkuu siitä mihin se edellisellä kerralla jäi. Varsinkin tuon kouluaikaisen kaverin kanssa vaihdetaan kaikki salaisuudetkin. Ja ollaan kummeja ristiin pojillemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, enpä vois olla enempää kanssasi samaa mieltä. Mieheni on myös minun ystäväni, mutta aina on semmoisia juttuja, joita vain kaksi naista ymmärtää ja hihittelee. Sulla on oikea sydänystävä.

      Poista
  5. Olet oikeassa tuosta ystävyydestä ja ystävien löytämisestä. He vain joskus kävelevät elämäämme. Olipas sulla komea patsaskin, oikein näköispatsas! Siis koiruudesta, ei susta, heh. Mukavia juttuja paljon muitakin! Nyt taidan palautua blogiraiteille...joulukuu takana päin ja itsekin taidan päästä terveiden kirjoihin (? tai edes ennalleen)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa on myös se, että monet blogituttavuudet, kuten sinä, tuntuvat myös ystäviltä. Ollaanhan me pidetty vuosikausia yhteyttä blogin välityksellä.

      Erinomaista, kun olet tervehtynyt ja toivotaan, että kipu ja tauti pysyykin poissa.

      Poista
  6. Ystävä on elämän arvokkaampia lahjoja. Olet onnekas, kun sinulla on ystävä. Minulla on lapsuudesta kansakoulun ekalta säilynyt ystävyyssuhde, samoin keskikoulun ekalta toinen, mutta kovin kaukana olet ja yhteydenpidot harvoja. Sittemmin tutustuin virolaiseen ikäiseeni rouvaan noin 10 vuotta sitten. Meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta aloitin innolla vironkielen opiskelun. Ystävyys jatkuu, tapaamme harvoin, sillä elämä heitti meidät kauas toisistamme, mutta etanakirjeet kulkevat tiheään. Täällä pohjoisen porstuassa poden joskus ystäväkaipuuta, sitä hoidan blogittelemalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aimarii, kun muutta uudelle paikkakunnalle, niin tahtoo olla vaikea löytää ystävää, kun näin aikuisiällä kaikilla on jo vakiintunut ystäväpiiri ja omat tavat ja tutut. Kuten toteat, aimarii, onneksi on blogit!

      Ystävä on arvokas. Joskus joku julkimo totesi, että onnellinen saa olla se ihminen, joka on elämänsä aikana saanut yhden todellisen ystävän. Olemme onnekkaita, aimarii.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...