Viimeinen vaivaistalon aikainen koivuvanhus kaadettiin eilen. Koivussa kasvoi kääpiä, ja isoja oksia kahahti tuulenpuuskissa maahan. Hyvästi Kaunotar! Istutan paikallesi kuusen, mikä toimii samalla näkösuojana naapuriin. Koen valkorunkoisen koivun jotenkin perisuomalaisena, vaikka kasvaahan niitä ympäri maailmaa.
Oletteko syöneet säilykekikherneistä tehtyä kakkua? Eikö kuulosta erikoiselta! Hernekakku. Ostin meksikolaisen keittokirjan, kun kaura- ja vehnäallergisena totesin, että meksikolaisessa ruuassa käytetään paljon maissia ja useita ruokia tehdään jauhottomasti. Mutta siitä kikhernekakusta, että olipa herkku. Ystäväni Pirkko, tuo armoitettu jauhopeukaloinen, leipasi kokeilumielessä Garbanzo-kakun ja maku oli enemmän kuin kohdillaan.
Voi koivuvanhusta. Olispa kertonut kokemuksistaan.
VastaaPoistaKoivut reunustivat piiiiiiiiiitkää tietä, joka johti läpi vaivaistalon tiluksien, joten varmasti on tietä pitkin lyykkässy kulkea monenlaista ihmistä ja kotieläintä.
PoistaEnpä ollut moisesta kakusta ikinä kuullut, mutta uskon kyllä että oli hyvää!
VastaaPoistaHyvä oli tuo koivu jo kaataa, sillä keskusta ei enää terveeltä näytä. Koivu kuulemma monesti lahoaa juuri noin, että päällepäin ei yhtään huomaa, että sisältä on silkkaa höttöä ja sen vuoksi ne sitten kaatuilevat myrskyissä.
Sari, kakku on maulttaan yllättävä ja raikas. Muut vanhat koivut kaadettiinkin jo muutamia vuosia sitten, juurikin tuon kaatumisriskin vuoksi. Naapurusto kun kulkee meidän tontilla vanhaa kylätietä pitkin, ja aina sai pelätä, että millonka iso oksa putoaa jonkun kulkijan niskaan, varsinkin kun kulmakunnan lapset tykkäävät leikkiä meidän metsikössä.
PoistaUpeita kuvia! Kakku vaikuttaa kovin eksoottiselta, mutta on varmasti herkkua.
VastaaPoistaKiitti, Mamma N! Kuvat napsin olkkarin kukista ja maisemakin on napsaistu olkkarin ikkunan läpi. Koivua sentään kävin kuvaamassa ulkona. :)
PoistaLuin ensin koiravanhus, mutta kyse olikin koivusta.:D Meillä on pihassa vielä kymmenkunta isoa koivua. Saapa nähdä, kuinka kauan niitä vielä uskaltaa katsella. Kovia ainakin roskaamaan ovat. Kuivia oksia tippuu aina paljon ja tuleehan niistä syksyllä paljon lehtien haravoimistakin. Aika tavalla vievät myös voimaa pihan muilta kasveilta, kesähelteilläkin nurmikko kuivuu ensimmäiseksi koivujen ympäriltä.
VastaaPoistaKikhernekakku kuulosta mielenkiintoiselta. Kikherneistä pidän muutenkin, joten mikä etteikö menisi kakussakin.:)
Ymmärrettävä lukuhäiriö: koiravanhus. Sallittu meille koiranomistajille. :)
PoistaKoivu tosiaan vie voimat ympäristöstään. Lehdet ovat onneksi pieniä ja hajoavat nurmikkoon, ainakin paremmin kuin vaahteran lehdet.
Kakku on kokeilemisen arvoinen, Katja. Pyöräytäpäs!
Kuulostaa tosiaan hiukan eksoottiselta tuo hernekakku, en osaa ihan heti kuvitella makua. Tuskinpa kuitenkaan ihan rokalta maistuu:) Puut tulevat tiensä päähän, samoin kuin muutkin elävät olennot. Hyvä kaataa ajoissa pois, ettei tule suurempia vahinkoja.
VastaaPoistaEipä maistunut kakku rokalta, Konnadonna. Vähän eksoottinen maku, appelsiininen ja raikas.
PoistaKoivu oli pudottanut vankan oksan naapurin ojaan ja aattelin, että ei tule naapurilta valituksia, kun kaadetaan pois. Onpahan taas hellapuita tiedossa.
Pitipä kooklettaa kakkua, hyvän näköinen oli, eikä kovin paljon aineksia tarvita. Mulle on ensisijasta, että reseptissä on vähän ainesosia :)
VastaaPoistaTämä kakku on kohtuullisen simppeli tehdä, kertoi Pirkko, joten uskallan minäkin sen tekoa joskus kokeilla. Parasta on se ettei kakussa ole jauhoja. Ei muuta kuin kokeilemaan, Maarit.
Poistaisoja puita on viime vuosina meidänkin pihapiiristä kaadettu, yllättävän nopeasti sitä silmä tottuu muuttuneeseen maisemaan.kikhernekakku kuulosti hyvältä, käväisin katsomassa tarveaineet kun isäntä syö myös gluteiinitonta. tämä herkku ei nyt sit kelvannut, ku näyttämässäni ohjeessa oli appeliinin kuoriraaste. olen nyt syksystä yrittänyt leipoa kaikki gluteiinittomana, minusta osa onnistuu jopa paremmin kuin tavanomaisesti tehtynä. esim täytekakkupohjat ovat parempia meillä nyt:)
VastaaPoistaIlona, silmä tottuu, mutta kyllä aluksi tuntuu pahalta. Täytyy vaan laittaa uusia puita kasvuun. Pihakuuset ovat siementäneet ja puiden alla on jo hyvän kokoisia taimia oottamaassa siirtoa väljemmille paikoille.
PoistaTaitaa olla niin, että tämän kikhernekakun luonne syntyy juuri tuosta appelsiinistä, mutta eiköhän sen kuoren voisi jättää poiskin. Moni sanoo samaa kuin sinä, että gluteenittomista jauhoista tulee parempi täyskäripohja.
Kikherne on tuttu kaveri, mutta kakkua en ole tehnyt. Ja ymmärrän surun menetetystä koivusta. Varmaan on pihassanne muiteankin naispuolisia (lehtipuita), joten hyvä olla maskuliinisellekin tilaa.
VastaaPoistaKokeilepa leipoa kikhernekakku, Leila, on herkkua.
PoistaIstutin viime kesänä saarneja, kastanjoita ja samettisumakkeja, toivotaan että nämä "neidit" selviävät talvesta ja pyrähtävät keväällä huimaan kasvuun.
Onpas teillä komeat näkymät ikkunasta :) Kikherneistä tehty kakku kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta :)
VastaaPoistaJännän 'muhkurainen' rungoltaan on kaatamanne koivu ollut :)
Meidän pihassa talon nurkalla kasvaa iso vanha koivu, sen kaatamista olemme miettineet, mutta se varjostaa niin ihanasti kesän kuumina aurinkoisina päivinä taloa ja terassia, ettemme vielä ole raaskineet.
Peltomaisema on alati muuttuvainen ja rahoittaa katsella sitä. Kikhernekakkua täytyy minunkin kokeilla, kun sen valmistaminen ei ole kovin monimutkaista.
PoistaTuitiina, kaadettu koivu on tosiaan kuin piparkakku. Joku osaisi tehdä runkokiekoista vaikka pikkupöytiä... Pidä koivuvanhuksestasi huolta, kesähelteellä on ihana istua sen suomassa varjossa.
Muuten, minulla oli samannäköinen kissa kuin sinun Sissy.
Kikherneitä olen käyttänyt, mutten kakkuja niistä leiponut.
VastaaPoistaTosi hyvin sopivat kakkuun, en kyllä olisi uskonut, mutta hyvältä maistui.
Poista