Ennen kuin edes pääsin aloittamaan työtäni, kävi Tuisku-koira lankakeräni kimppuun ja syrttäsi sen tuhannelle solmulle. Niin, tarkoitukseni on virkata pusero, jossa on epäsymmetrinen leveä helma. Inspiksen sain VMSomⒶ KOPPA -blogista, jossa oli kuvallinen ohje ylhäältä alas virkatusta mekosta. Virpi Siiran ohjeet ovat kansantajuisia, taiteellisia ja houkuttelevia. Jäin koukkuun...
Tässä tulos, eikä tarvinnut purkaa kuin kaksi kertaa. Lankani on liujuvärjättyä sinistä, unelman pehmeää ja vähän pörröistä. SINISTÄ. Sininen on ollut kautta aikojen inhokkivärejäni, mutta harmaiden hiusteni myötä olen tykästynyt sinisen värin lempeyteen. Näin sitä ihminen vanhetessaan muuttuu ja kehitty (toivottavasti on kehittymistä, eikä höpertymistä). Katsotaan mitä tästä virkkausprojektista syntyy, vai syntyykö mitään, tapanani on kyllä viedä kaikki työt ja kokeilut loppuun, joten jos tästä ei synny minulle puseroa, niin koiralle nuttu tai sitten se kuuluisa tuluskukkaro.
Virkkaamisessa ei ole muuta vikaa, kuin että se on äärettämän hidasta ja pitkäveteistä. Itse saan just ja just pipon aikaiseksi. Mutta sinnillä, sinnillä eteenpäin, sano mummo lumihangessa... Alku näyttää tosi hyvältä. Muuten. Minunkaan garderoopista ei taida löytä muuta sinistä kuin farkut.
VastaaPoistaManta, mä kun tykkään katsoa vanhoja leffoja ja dekkarisarjoja (montakin kertaa samat), niin siinä kaipaa jotakin tekemistä käsille. Musta tuntuu, että tää virkkaaminen on jotenkin helpompaa kuin kutominen. Hitaus tekee hommasta jotenkin meditatiivisen?
PoistaVaro vaan, ette sinäkin hurahda joskus siniseen. :)
Siistiä virkkausta. On se vaan ihanaa, että aina oppii uutta.
VastaaPoistaMinä olen 57 ja olen päättänyt joskus nypläyksen opetella, saapa nähdä.
Ilman muuta opetellet nypläyksen, enkulin käsityöt! Sinä kun olet käsistäsi kätevä ja omaat taiteellista näkemystä, niin oppiminen ei taatusti ole sulle hankalaa.
PoistaJouduin katsomaan netistä ohjeita, miten tehdään pylväitä. Jostain muistin syövereistä tietoa sitten siirtyi käsiin ja virkkaus lähti edistymään. Nyt on miehusta jo valmis.
Minä uskon lujasti sinuun, kyllä siitä mekko valamistuu :D
VastaaPoistaMaarit, älähän vielä hurraa riemusta, minusta tuntuu, että jonkinlainen pitkä liivi (peittää vatsakummun ja olemattoman vyötärön) voisi valmis tuotos olla. Jos ei tänä keväänä, niin jatkan virkkausta sitten syksyllä. :D
PoistaUuden oppiminen on mukavaa. Sitä tuntee olevansa löytöretkeilijä aloittaessaan uutta projektia, jonka loppuunsaattaminen on vielä avoinna. Paljon vaikeampaa on oppia hyväksymään epätäydellisyyttä, sitä, ettei kaikki uusi onnistukaan.
VastaaPoistaOlet täysin oikeassa, between. Täytyy oppia olemaan itselle armollinen...
PoistaNo niin, siitä se lähtee eteenpäin, sanoi Nettimartta kun virkkausta opetteli!
VastaaPoistaHah hah haa... Tuutko virkkaustalkoisiin?
PoistaOnnea projektillesi!
VastaaPoistaKiitos, Maarit! Onnea tähän projektiin tarvitaankin, sillä ymmärrys ei tahdo riittää. Olen purkanut alun 2 kertaa, joten toivotaan, että kolmas kerta toden sanoo. :)
PoistaEhkäpä olisikin viisaampaa tehdä jotain uutta, yrittää edes? Eipä ole tullut mieleeni, ihan hyvä, että kerrot tästä uuden alueen valtauksestasi.
VastaaPoistaMinulla on tuo suunta ollut toisinpäin, meneeseen. Olen jopa ostanut kolme kumipalloa, koska olin kauan sitten (=lapsena) hyvä pallottelija. ostin myös kirjan, jossa opastetaan lankaleikkejä, joita ennen vanhaan tehtiin sormilla. Se vielä puuttuu, että piirrän pihalle muskreettaruudun eli sellaisen ruutuhyppelyn...onneksi polvet ei anna myötä. Siinäpä olisi ollut naapureilla ihmettä kerrakseen.
Mitähän uutta voisin aloittaa?
Hanne, sinä olet onnellinen ihminen, kun muistat menneitä asioita, lapsuuttasi. Minun lapsuuteni on poispyyhitty, kun sain niin pahan täräyksen päähäni, olisinko ollut jotain 12-vuotias, että muistot katosivat ja muistikin on reistannut siitä lähtien. Takaumia tulee tuoskuista ja valokuvista.
PoistaHih, olispas ihanaa nähdä, kun naapureitten iloksi hyppäisit muskreettaruutua. Onko sinulla tekemättä mitään mitä olisit joskus halunnut? Hypätä laskuvarjolla, savenvalanta, kirjoittaa kirja...
Lupaava alku ainakin, kyllä siitä mekko syntyy!
VastaaPoistaAlku on lupaava, useista purkaamisista huolimatta, ja jotain tästä syntyy jokatapauksessa, pirkko. Koreita pannulappuja?
Poistarohkea rokan syö tai jotain sinne päin, niin isolla urakalla olet aloittanut. alusta päätellen osaat kuitenkin aivan hyvin virkata, joten kyl siitä Sinulle liivi syntyy Vappukarkeloihin:)
VastaaPoistaMitäpä sitä pienesti aloittamaan, kun voi ISOstikin epäonnistua/onnistua, Ilona Winebridge. Virkkaus on sujunut yllättävän hyvin ja on tosi kiva tehdä töitä käsillä, Aivot voivat ajatella omiaan, silmät katsella telkkaria ja kädet senkun koukkuavat. :D
PoistaMinä kokeilin virkkausta ennen bloggaamista! Toiseen en jäänyt koukkuun :)
VastaaPoista:D
PoistaBoan lämpöasu:) Ihana sana! Voisin kuvitella sen kirjaan kuvaamaan jonkin henkilön vaatetta. Hih!
VastaaPoistaSussi, hyvä idis! Kumpi kerkee ensin... Mun kirjottaminen on vielä aloittamatta tai toinen juttu on aloitettu, menee kilpailuun, mutta Jenny Cotton on vasta raakile eli mietinnässä.
PoistaHieno tulee, tuli mikä mainitsemistasi hyvänsä :)
VastaaPoistaGeranium, tällä ajatuksella jatketaan virkkuamista (virkkausta, miten se mahtaakaan taipua, mutta virkkuaminen on ilosin vaihtoehto).
Poista