Esittelenpä meidän entisen pihamme.
Tontin koko oli 400 neliötä,
josta L-mallinen talo vei 150 neliötä.
Piha oli suojaisa ja aurinkoinen.
Tämäkin piha tuli rakennettua uusiksi alusta loppuun.
Keskellä pihaa oli pieni nurmikkoalue,
mutta muuten pihan täyttivät sora- ja kivialueet
ja tietysti puut ja kukat.
Rakennutimme pihalle pienen punamultaisen mökin,
jossa säilytimme puutarhakoristeita ja -työkaluja.
Pihan ympäri kiersi korkea aita eli piha oli atriumpiha.
Alla oleva kuva oli jossain puutarhalehdessä
lukijan vinkkinä puutarhakoristeista.
Muutimme kaupungista maaseudulle vuonna 2007.
Oli aikamoinen muutos muuttaa minipihalta hehtaaripihalle.
Suurin syy muuttoomme oli,
että minipiha oli työstetty moneen kertaan,
eikä se tarjonnut enää haasteita.
Noh, sitä sai, mitä tilasi,
ja vähän enemmänkin,
sillä nykyinen pihamme on tarjonnut
haasteita, vastusta ja onnistumisia,
joten ihan pian ei ole tarvetta muutolle.
Tämä piha ei tule koskaan valmiiksi...
Todella kaunis piha ja se on tosiaan valmis ei siinä ole haasteita ja niitähän ihminen kaipaa. Meille taisi käydä samoin siirtolapuutarhamme kanssa, se tuli valmiiksi. Muutimme pieneen kaupunkiin omakotitaloon jossa piha on nurmikolla, siinä on haastetta.
VastaaPoistaSeija Anneli, siispä molemmat odotamme ensi kesää innoissamme. :)
PoistaAivan ihana piha teillä on ollut ennenkin. Niin kaunista ja sopusuhtaista. Nyt on sitten toisenlaiset haasteet. Eli kesää ja haasteita odottamaan!
VastaaPoistaAnneli A, kiitti ja nyt on tosiaan ISOmmat haasteet edessä. Onneksi olemme jo saanet paljon tehtyäkin eli kaikki suurimmat raivaukset ja rakennukset. Kesää kohti!
PoistaNiion siistiä ja hianua erelliseski puutarhas. Ihanasti villiviini kiärtää aitaa.
VastaaPoistaNy onki sitte tilaa temmeltää :)
Navettapiika, nyt ei tosiaan tule rajat vastaan ihan äkkiä. :D
PoistaKaunis minipiha teillä olikin ja nyt kaunis hehtaaripiha, siinä onneksi varmaan löytyy askaretta, ja onnea on ettei piha tule koskaan valmiiksi :D
VastaaPoistaKivipellon Saila, minipihan tuli tosiaan liian valmiiksi, sitä pelkoa ei tässä kotipihassa tosiaan ole. Täältä lähdetään saappaat jalassa. :)
PoistaOlen huomannut blogiasi seuraamalla, ettei tämä piha tule koskaan valmiiksi. Siinä sen tärkein mauste varmaan onkin.
VastaaPoistaViihtyisä ja kaunis se näyttää olevan jo tässä kuosissaan.
Voi kiitos, aimarii! Pihatyöt ovat elämän suola ja mauste. :)
PoistaKiva postaus! Tehän olette jo kokeneita konkareita pihan muokkaamisessa, oli sitten mini- tai hehtaaripiha.
VastaaPoista70-luvun talo (tai jokin muukin) atriumpihalla olisi kyllä aika kiva :)
Aika monta pihaa olemme muokanneet, AnnaS, mutta ehkäpä tämä piha on viimeinen, mene ja tiedä. Atriumpihassa on oma rauha, vaikka naapurit olivatkin lähellä.
PoistaTodella upea piha teillä oli ennenkin! Välillä sitä kaipaa uusia haasteita ja tilaa tehdä uutta, mutta joskus aina kaipaa jotain pienempää pihaa, missä kaikki olisi valmista, eikä tarvitsisi tehdä kuin ylläpitotöitä.:)
VastaaPoistaKatja, kyllä se välillä vähän näinkin on, että pihahommat käyvät ylivoimaiseksi, mutta onneksi harvoin. Isossa pihassa on koko ajan hommaa, niinpä meilläkin pihaa on yksinkertaistettu ja kaikki rikkaruohoiset kukkapenkit muutettu nurmikoksi. Helpotti kummasti. Terkkuja mini-ihmiselle ja Rymylle!
PoistaKivan näköiseksi olitte saaneet pikkupihanne! Tämän inspiroimana katselin oman espoolaisen rivitalopihamme kuvia. Mitään noin hienoa siellä ei ollut,ihan peruspiha. Mutta silloin kesämme kuluivat purjehduksen parissa. Vasta täällä nykyisessä kodissa aloin kiinnostua pihatöistä.
VastaaPoistaKivisen Vilma, kyllä vaan oli oikein soma pikkuinen pihapiiri. Harrastus kuin harrastus, kunhan tykkää ja viihtyy.
Poistakiva postaus!
VastaaPoistaVanhoja valokuvia on mukava, ja hyödyllistäkin, joskus tarkastella, Sussi.
PoistaVoi miten kaunis ja taidolla tehty piha.
VastaaPoistaKiitos, Kruunu Vuokko, teimme pihaa rakkaudella.
Poista