sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Vastakohtia

Kesäiset kuvat vuorottelevat marraskuussa napsittujen
harmaiden ja vähälumisten kuvien kanssa.


Oikeastaan on käsittämätöntä,
miten kasvit ja me ihmiset olemme sopeutuneet
neljään vuodenaikaamme,
ja kellojen siirtelyyn keväisin ja syksyisin.


8 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia taas kerran! Minusta neljä vuodenaikaa on rikkaus ja kellojen siirtely, no siitä vois luopua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maarit, synkän ja kylmän sateen ryöpytessä kauluksesta sisään, tulee pohtineeksi, että voisko sitä asua jossain muualla... No, ei, kyllä Suomi on upea ja turvallinen paikka.

      Poista
  2. Tämähän se on sitä Suomen luonnon rikkautta, kun on niin erilaista! Teillä on samanlaiset 'lumimaisemat' kuin meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivisen Vilma, vähissä on nyt lumet, kun eilen satoi kylmästi koko päivän. Yöllä onneksi pakastui ja nyt päästiin reippailemaan, lumettomaan maisemaan.

      Poista
  3. Upea kuvasarja! Kyllähän noihin vuodenaikoihin on ollut pakkokin tottua, mutta tuo kellonveivaaminen...siihen ei sitten millään totu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivipellon Saila, jotenkin vaan tuntuu haikealta, kun koko maailma muuttuu harmaaksi, mutta sitten se kevät kyllä tuntuu entistä ilosemmalta. Kellojen veivaaminen on syvältä.

      Poista
  4. Hienot kuvat. Kiva oli näitä katsella. Samaa mieltä kuin Saila: vuodenaikoihin kyllä tottuu, toinen juttu on sitten se kellojen siirto.
    Muistelen Nettimartta että postasit jossakin vaiheessa Outi Pakkasesta. Tässä linkki tyttäreni blogiin, jossa hän on haastatellut Outi Pakkasta kirjamessuilla.https://kristankirjat.blogspot.fi/2016/11/kirjailijakuvia-outi-pakkanen.html?showComment=1480244479697#c7560402656903547698

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, kiitos linkistä! Kävin heti lukemassa tyttäresi moniulotteisen postauksen OP:sta.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...