Luin kirjan: Outi Pakkanen, Peili

Olen tosi iloinen, että olen löytänyt Outi Pakkasen kirjat uudelleen.

Nyt oli lukuvuorossa Peili. Kustantaja on Kustannusosakeyhtiö Otava.

270 sivua romanttista ja innostavaa luettavaa.

Julkaistu tänä vuonna.

Luin ensimmäiset Pakkaset 70-luvulla,

mutta jotenkin olin ohittanut hänen kirjansa vuosikymmenien ajan.

Käsittämätöntä!

Täytyy pitää silmät auki kirppiksillä,

että saisin hankittua mahdollisimman monta vanhaa OP:n kirjaa.

Peili kuuluu Anna Laine -dekkareihin,

kuten viime vuonna lukemani Helle.

Kirjassa on rakkautta, jännitystä,

mustasukkaisuutta ja huoltajuuskiistoja.

Tällä kertaa Anna Laine ja Justus-mäyräkoira

eivät paistattele päärooleissa,

eikä kirja oli mielestäni varsinainen dekkari.

Kirja kertoo kahden erilaisen suvun yhteentörmäyksistä,

lapsettomuudesta, avioerosta, uusioperheestä

ja pienestä ruskea kiharaisesta tytöstä nimeltä Helmi.

Helmi aiheuttaa koko suvulle sydämentykytyksiä,

mutta miten, sen saat itse lukea.

Ai niin, ja mahtuu tarinaan myös yksi kosinta.

- Mitä sinä tarkoitat? Anna katsoi Violettaa hämmästyneenä. Miksi ihmeessä aikuinen nainen ylipäätään otti ja meni kuvauttamaan itsensä? Violetta Lilja ei edes vaikuttanut turhamaiselta.

- Asiahan on niin, että kun ihminen kuolee, omaiset etsivät kissojen ja koirien kanssa sopivaa valokuvaa hautajaisiin, siis muistotilaisuuteen siihen kahden palavan kynttilän väliin. Violetta lisäsi. - Minä ajattelin säästää omiltani vaivan ja valita kuvan itse etukäteen, ja nimenomaan semmoisen, jossa olen vielä suht siedettävän näköinen. Että tässä se nyt on. Pitää vain vielä hankkia kehykset.

- Aivan loistava idea! Anna nauroi. - Varastan sen kyllä heti itselleni ja jaan eteenpäin kaikille ystävättärillenikin.