Kyse on pelargonioista.
Kaikkihan tietävät, että minä en keräile erikoisia kasveja,
enkä tiedä pihallani olevien kasvien nimiä, en ainakaan jokaisen.
Olen tämmöinen huoleton, rento ja suurpiirteinen puutarhaharrastaja.
Ystäväni Vekki kerää intohimoisesti erilaisia kasveja ja harvinaisuuksia.
Olen saanut häneltä muutama vuosi sitten posliikukkakokoelman.
Nyt oli vuorossa pelakuut.
Pelakuita oli kokonainen kasvihuoneellinen (< klikkaa).
Vekki päätti lopettaa pelagonioiden talvettamisen ja jätti itselleen vain muutaman.
Loppuja hän tarjosi ystävilleen, unohtaen minut kokonaan.
Noh, sattumalta tuli puheeksi, että hän oli nakannut ison kuorman pelakuita kompostiin.
Minä parkaisin niin lujaa, että kaiku kiiri Kajaaniin saakka, vähintään.
Äkkiä pelastamaan pelakuita!
Sain saavillisen, eli 10 yksilöä.
Minä ruukutin Augustan, Selman, pari Hilleviä ja ison joukon muita kaunokaisia.
Osa pelakuista on 40-luvulta, kuten Evakko ja Mummu, mikä on Vekin isoäidin peruja.
Toivottavasti pelargonit menestyvät ja kukoistavat ikkunalaudoillani.
Ainakin yritän niitä vaalia parhaan taitoni mukaan.
Osa pelargonioista kasvaa vierashuoneen ikkunalla,
ja toinen joukko kukoistaa saunan puhuhuoneen ikkunalla.
On ne vaan niin soreita, pelakuut!
Lisäys: Pelargonia Hillevi ja Evakko ovat keräilyharvinaisuuksia.
Niistä voit lukea lisää tästä.
Löytyy jopa Kaisa-niminen pelakuu,
mikä on kestävä ja terve.
Tahtoo semmoisen!
No, viime tipassa parkasit :D Mikäs sulla ei kukostas ja on mukava, että vanhat lajikkeetkin säilyy.
VastaaPoistaMaarit, tykkään historiasta ja tämmöiset vanhat pelakuulajikkeet ovat pelastamisen arvoisia. Parhaani yritän, että pelakuut olisivat hengissä ensi keväänä.
PoistaOnneksi pääsivät hellään huomaasi. Ensi keväänä sitten voin tulla hakemaan haikeuspistokkaita, kun ei olekaan enää mitä kasvatella. Tuo ruotsalainen Augusta on Suomessa tunnettu nimellä Nimismies. Eli ruotsalaisesta naisesta tuli suomalainen mies!! Miten selität tämän.
VastaaPoistaVekki, tervetuloa hakemaan pistokkaita, kunhan nyt saan ne elämään talven yli. Mikä yhdistää Augustaa ja nimismiestä, siinäpä pohdittavaa.
PoistaVoi mitä aarteita! Onneksi pelastit ne kompostista :-D
VastaaPoistaOlen ihan täpinöissäni, Saila.
PoistaMä en oikein ole pelakuun ystävä, mutta noi sun koiruudet tuolla kurkkimassa on aivan supersuloiset. Kuten kommentissani sulle vastasin, täytyy nyt katsoa, mihin tää meidän vaakakuppi kallistuu sen koira-asian kanssa. Tilannetta mutkistaa se, että isäntä haluais metsäkaverin, mutta eihän noi aluskarvattomat rodut mitään metsästyskoiria todellakaan ole. Sen tarttis nyt vaan tyytyä äitinsä koiraan niillä metsäreissuilla.
VastaaPoistaKutri, koira löytää teidät, jos niin on tarkoitettu. Metsästyskoira, jolla on villjumpperi päällä, vois kyllä olla hauska näky.
PoistaHienoa, että pelastit ne!
VastaaPoistaSussi, ja onpahan jotain kivaa puuhailua talveksi, kun ikkunalaudoilla vihertää enemmän tai vähemmän.
PoistaOnneksi sait pelakuut pelastettua kompostista! Kyllä se kirkaisu varmaan Iivarilla saakka kuului ja mahtoi siellä mäykkypoika ihmetellä, että mikäs Kaisan nyt tuli. Eikös osa pelakuista laiteta talveksi ihan pimeyteen ja kellariin ja keväällä oteta taas esille kasvamaan ikkunoille? Muistan joskus mammani tehneen tällaista kukkien kanssa. Itse en näitä kasvihommia hallitse lainkaan.
VastaaPoistaSari, pelakuita voi säilyttää viileässä ja valossa/tai pimeässä. Osan säilytän kellarissa, johon ei juurikaan aurinko paista eikä kuu kumota, silloin täytyy kastella niukasti.
PoistaAi että mitä Vekki teki...huh, onneksi olit paikalla ja onneksi sait äänesi avattua ja parasta, että olit pelastuspartiona paikalla!
VastaaPoistaAnsaitsisit pelastusmitalin!
Kivipellon Saila, onneksi Vekin vanhoja lajikkeita on muutamalla muullakin ihmisellä kuin minulla. Yritetään pelastaa niin monta pelakuuta kuin mahdollista ja jäihän Vekillekin useita omia lempparipelakuitaan. Pistokkaita sitten keväällä...
Poista