Tältä näytti Kasvulan ympäristö toukokuussa,
kun aloimme myllertämään etupihaa.
Vesisaavi kallellaan, täytemaata notko pullollaan ja
epätoivoinen kivistävä tunnelma,
että tuleeko tästä koskaan mitään valmista,
saatika nättiä ja somaa.
Siispä ryhdyimme pengertämään notkoa ja rinnettä.
Ensimmäiseen reunukseen riitti oman pihan kivet.
Sitten kivet loppuivat ja
piti pyytää naapurilta lupaa hakea kiviä heidän santakuopaltaan.
Maan ja kivituhkan väliin levitimme kuitukankaan.
Lopputulema on tässä.
Kasvulan edusta on nyt melko tasainen,
eikä ole semmoinen tunnelma,
että kierähtää rinnettä mukkelismakkelis alas,
kun astuu ulos Kasvulan etuovesta.
Vesisaavikin on suorassa.
Nyt ei enää kivistä, paitsi pikkasen selkä.
Pirkko pyörähti kyläilemässä suklaakaakun kanssa.
Tulipa siisti ja kiva!
VastaaPoistaKesätuulia, niin tuli! Olen onskuna.
PoistaOnpas kaunis lopputulos! Ja ihanan herkullinen suklaakakku. Mukavaa sunnuntaita!
VastaaPoistaAnneli A /Pihakuiskaajan puutarha, suklaakakku suli suussa.
PoistaNäyttää oikein kivalta. Kasvula tulee esiin myös paremmin kauniista ympäristöstä.
VastaaPoistaTotta, pirkko, ja ympärille kehkeytyy puulajipuistikko...
PoistaTulipa sievää! Kivihommat on työläitä, mutta ikuisia!
VastaaPoistaTita, kiitos! Kivihommat vaativat voimaa ja viitseliäisyyttä, sillä kiviä joutuu kääntelemään ja vääntelemään, että ne asettuvat parhaaseen mahdolliseen paikkan sekä asentoon.
PoistaOnnistunut muutos. Minä niin tykkään kivistä, en kivistyksestä.
VastaaPoistaKyllä, Maatuska, kivet on kivempiä kuin kivistys. :)
PoistaKiitti, Sussi, mäkin tykkään.
VastaaPoistaNäyttää kovin mukavalta jo tuo teidän pihanne.
VastaaPoistaSari, kunhan nurtsi kasvaa syksyyn mennessä ja lisäks ollaan saatu tenniskenttä tyhjennettyä, niin etupiha alkaa olla kunnossa, melkein...
Poista