lauantai 14. syyskuuta 2013

Luurankoja kaapissa, luku 2

Luku 1


Luku 2

Tapahtumaketju lähti liikkeelle toukokuun alun maanantaina, kun toimistolleni soitti rouva Aho, joka pyysi tapaamista. Sovimme, että hän tulee heti puolen päivän jälkeen. Käväisin odotellessa pihamaalla. Talossani on iso aidattu pihapiiri ja kuopsuttelen vapaahetkinäni istutusteni parissa Kepponen kaverinani. Maa oli vielä kylmää, joten vein orvokintaimet karaistumaan kasvihuoneelle, joka on etupihalla. Takapiha on pyhitetty Kepposen puuhamaaksi, ja siltä se näyttääkin. Nurmikko on täynnä koloja ja leluja.

Lounaan jälkeen jätin Kepposen päikkäreille asuntoni puolelle ja siirryin toimistolleni odottamaan rouva Ahoa. Syvän sinisessä ovessani on krumeluurinen messinkikyltti, jossa lukee
Yksityisetsivä Jenny Cotton
Pidän kaikesta vanhasta ja aina parempi, jos tavaroissa näkyy eletty elämä. Ostan huonekaluni kirppiksiltä, osto- ja myyntiliikkeistä, otan vastaan hylättyjä tavaroita ja tuunaillen niistä mieleisiäni. Tietysti teen kaikki remonttini itse. Kädessäni pysyy yhtä nasakasti porakone kuin maalipensseli. Olen itsenäinen nainen. Jotkut kutsuvat meitä vanhoiksi piioiksi.

Rouva Aho karautti ratsullaan, hopeinen Mersu, pihalleni täsmälleen klo 12. Näin ikkunasta hänen saapumisensa ja aukaisin oven, ennen kuin hän ehti painaa ovikelloa. Tämä siksi, että Kepposella on ikävä taipumus haukkua ovikellon soidessa. Kättelimme ja pyysin rouva Ahoa käymään peremmälle. Ojensin rouvalle istuttavaksi sinapin värisen plyysinojatuolin, jonka olin pelastanut naapurin kaatopaikkakuormasta. Odotin rauhassa, että rouva esittelee itsensä ja asiansa.

- Nimeni on Regina Aho.
- Niin? Ynähdin luottamusta herättävästi, toivoen etten kuulostanut samalla liian uteliaalta. Regina Aho oli viehättävän näköinen, luultavasti lähempänä seitsemääkymmentä oleva tyylikäs nainen, jolla oli varaa timanttikoruihin ja merkkivaatteisiin.
- Tästä on vaikea kertoa. Voinhan sinutella?
- Ole hyvä. Haluaisitko kupposen kahvia? Keitän hyvää kahvia ja leivoin juuri eilen sitruuna-mustikka kuppikakkuja. Odotapas vähän, niin jatketaan keskustelua hetkisen kuluttua. Saat samalla aikaa ajatella ja rauhoittua. Napsautin työhuoneessa olevan kahvinkeittimen päälle ja kipaisin hakemassa asunnon keittiöstä kuppikakut. Palasin täysinäisen tarjottimen kanssa.
- Noin, ole hyvä. Käytätkö maitoa tai sokeria?
- Kiitos ei, mustana. Tuoksuupa hyvälle.
- Mikään ei rauhoita, lohduta ja piristä kuin kupponen vahvaa kahvia. Joimme kahviamme hiljaisuudessa. Söin surutta kaksi kuppikakkua.
- No niin, olen saanut outoja kirjeitä. Ensimmäisen kirjeen saadessani olin hämmentynyt. Toinen kirje oli herjaava ja viimeinen kirje sisälsi jonkinlaisen uhkauksen.
- Onko sinulla kirjeet mukanasi?
- On, ole hyvä.

4 kommenttia:

  1. Kihelmöivän kutkuttavaa... Innolla odotan jatkoa

    VastaaPoista
  2. Annapas kun arvaan: Rouva Aho sai kiristyskirjeen ja uhkaukset rakastajaltaan, jonka kanssa oli eksynyt intohimoiseen suhteeseen miehensä Saksan matkan aikaan. Rakastaja oli luullut, että rva Aho parantaisi rakastajan arkielämää taloudellisestikin. Mutta ei. Rva Aho totesi että rakastaakin vain miestään. Hän ei tietenkään tiennyt, että miehellä oli avustajana kuvankaunis nainen.
    Vai miten se menee, kerro nyt pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah hah haa, mahtavan tarinan tempasit, mut ei sinne päinkään.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...