Läksyjen välissä on rentouttavaa selata vanhoja valokuvia. Niistä saa voimaa.
Ai, käytiinkö me tuollakin! Kuvakaikuja yli kahdenkymmenen vuoden takaa.
Kuljettiin veljeni ja hänen tyttärensä, Sinin, kanssa paljon porukoissa viikonloppuisin. Sinin äiti oli usein töissä lauantaina ja sunnuntaina ja minä olin vapaaherratar, joten meillä oli aikaa retkeillä ja kuvailla.
Olen skannannut kuvat dioista, joten sävyt eivät ole aivan kohdillaan. Otin tuohon maailman aikaan joko diakuvia tai mv-kuvia, jotka kehitin itse. Mielestäni kuvista välittyy ilo.
Ihanat kuvat. Varmasti tulee ihanat muistot mieleen. Mukavaa sunnuntaita.
VastaaPoistaMeillä oli kyllä mukavaa ja tyttö tottui kuvaamiseen ja oli luonnollinen. Suloista sunnuntaita!
PoistaKivoja kuvia. Tuo nilkan ojennus veteen on aivan mahtava!
VastaaPoistaEiks vaan ookin!
PoistaHurmaavat kuvat. Niistä välittyy viaton, iloinen lapsuus ja kesän tunnelma.
VastaaPoistaSini oli tosi herttanen lapsi ja aina hyvällä tuulella. Retkistä on jäänyt kuvien lisäksi mukavat muistot.
Poistakesän iloja:) Mahtavat kuvat!
VastaaPoistaKiitti, Sussi! Eka kuva on mun kaikkien aikojen suosikkini.
PoistaAivan ihania kuvia!
VastaaPoistaKuvasin meidän arkea, vaikka on joillain retkillä Sinillä päällä rimpsumekko ja helmet. :)
PoistaMuistot valtaavat mielen siellä ja täällä. Omasta iästäkö johtuu... Mutta mukavaa on muisteleminenkin!
VastaaPoistaRiitta, olet varmasti oikeassa, ikä tuo mukanaan muistamisen tarvetta ja muistoja.
Poistaihania kuvia, hetkiä ja retkiä!
VastaaPoistaOlen kiitollinen, että minulla oli näitä hetkiä ja retkiä. Asuin tuolloin yksin ja olin joskus myös yksinäinen.
PoistaVanhoja kuvia on ihana selailla ♥.
VastaaPoistaBlogissani on sinulle haaste :)
Kiitti, AnnaS, haasteesta, nappaan sen mielelläni.
PoistaMinulla on työpöydän vieressä vanhoja kuvia isästäni ja isoistäni ja äitini perheestä. Puristaa välillä rinnasta ja tuntuu haikealta ja samaan aikaan onnelliselta.
Ihana pieni tyttö!
VastaaPoistaSini oli ujo ja herttainen.
PoistaEhdottomasti! Näistä välittyy ilo.
VastaaPoistaHyvä, koska iloisia meidän retket olivat.
PoistaTodellakin ilo!
VastaaPoistaJep! Ilolla mennään.
PoistaIhania kuvia ja vanhoista valokuvista saa voimaa ja ne voimaannuttaa kummasti, niihin mahtuu niin paljon elettyä elämää!
VastaaPoistaNiin totta, Tilkkureppu!
PoistaEi haittaa ollenkaan, vaikkei sävyt ole ihan kohdillaan. Jotenkin näihin kuviin tulee näin paljon hienompi tunnelma, ja heti aistii sen, että ne ovat muistojen kätköistä, eikä vasta napattuja.:)
VastaaPoistaHieno homma, Katja! Nämä diat olivat liian kosteassa ja olivat alkaneet tuhotua. Olen kaikki skannannut, mutta koko ei riitä hääppöisiin tulostuksiin. Onpahan kuitenkin ihmiset ja tilanteet muistettavissa. Minulla on näissä kokoelmissa monta kuvaa edesmenneistä sukulaisista...
PoistaJa kuviin on ikuistettu kissakin ♥
VastaaPoistaPunasen kissan nimi on Ukko, oli äidin ja isän kissa, ja kirjavakarvasen kissin nimi on Gabriel-Tule-Takaisin, tuttavallisesti Gaby eli Hipsu-Neiti. Hipsu oli minun kissani. Todella viisas, tuli vihellettäessä luokse ja oppi kaikenlaisia temppuja.
PoistaIhania kuvia ja muistoja!
VastaaPoistaOnneks on valokuvia, joiden kautta voi elää uudelleen tilanteita ja tavoittaa tuoksuja ja tunteita.
Poista