tiistai 4. helmikuuta 2014

Onnistuneita epäonnistumisia

Harrastin taas luontokuvausta seisten makuuhuoneen lämmössä.
Aurinko nousi uljaana.
Muutamassa minuutissa se oli muuttunut
 loistavan oranssista häikäisevän keltaiseksi.




Joskus tärähtäneet ja epäterävät kuvat näyttävät tosi mielenkiintoisilta.
Epäonnistuneista tuleekin onnistuneita.


Suojakeli toi sumun pelloille.
Himmeetä.

16 kommenttia:

  1. Oih miten kauniita. On sulla kyllä ihanat maisemat siellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, täytyy ottaa ilo irti siitä mitä on. Meillä peltopläntti ja auringonnousu. :D

      Poista
  2. Sumupelto on niin kaunis, arvoituksellinen.
    Epäonnistuneista tulee onnistuneita... tämän laitan korvan taakse, koska se sopii moneen tilanteeseen. Kiitos aforismista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sumun sisällä pelto tosiaan näyttää arvoitukselliselta, vähän vieraalta ja jopa himppusen pelottavalta.

      Ole hyvä, Mai!

      Poista
  3. Vautsivau tuota peltokuvaa! Hyvin tuo kynnön jäljet rytmiä, joka häviäääääää......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, mä rakastan noita peltoja ja kuvaan niitä koko vuoden, kun ne vaihtavat ulkoasua joka päivä. Ei kyllästytä kuvaaminen. Onneks toi pelto on meijän tonttia vastapäätä, tien toisella puolella, niin ei tarvitse edes lähteä reissun päälle, hih.

      Mutta kyllä mä kummiskin oikein odotan kuvausretkiä kamerakerhoni kanssa, saa uusia kohteita ja ideoita.

      Poista
  4. En kyl lakkaa ihailemasta tuota sun energiaasi kaikkeen tekemiseen. Liekö sitten tuo maisema joka sinua elävöittää. Luulen silti sen olevan sulle ihan sisäsyntyistä tuo tekeminen. Kadehdittavaa aikaansaavuutta.
    Mulla on taas tämä kausi, kun kaikki tuntuu vain valuvan sormien läpi eikä oikein saa aikaan juuri mitään. Talvi horrostaa minut täysin melkein. herään vasta sitten kunnolla, kun mustarastaat aloittavat aamulaulunsa tuossa koivussa.
    Hyllyssä odottelee tyttäreltä saatu Nikon coolpix, olohuoneen pöydällä Steve Kelby:n teos digikuvauksesta ja Nikonin järkkäri. Vaan saanko mitään aikaiseksi. Not ! Ennen joulua ja joulunpyhinä kävin tyttären kanssa kuvausreissuilla lähimetsisssä, mutta niitäkään kuvia en oo saanu käsitellyksi. Se on vaan tätä kitinatia ny.Jep.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liftari, tykkään puuhastella, mutta kyllä mä osaan levätäkin, ei kannata kadehtia. Kohta on valosampaa ja lämpimämpää, niin voidaan kaikki paremmin. Kylmällä kenenkään kone pysty käymään. :D

      Otat keväällä kuvia, ei palella sormiakaan ja on kaikkee uutta, tuoretta ja ihanaa pientareet ja piha täynnä. Saa kitinatista, kun oikein natisee, niin alkaa naurattamaan. Eiks jeh!

      Poista
  5. Upeita kuvia! Kyllä auringonnousua on aina hieno katsella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari! On toi värileikki kyl niin upee näky, ettei paremmasta väliä.

      Poista
  6. On sinulla komeat maisemat ikkunasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei näihin maisemiin ihan hevillä kyllästy. Aamuauringon suunnaalla on kyllä taloja, mutta kun meidän talo on mäenkumpareella, niin ei tarvitse kenenkään ikkunoita tuijotella.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Maarit, olen kanssasi aivan samaa mieltä.

      Poista
  8. Ilollahan tuollaisia maisemia seisoo katsomassa. Himmeetä on ollut muutaman päivän ajan, mutta himmeestäkin saa upeita kuvia, kuten peltokuvasi osoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivä on kyl pidentynyt huimasti. On valoisaa kouluun mennessä ja tullessa. Ah, autuutta.

      Himmeet pellot on minunkin mielestäni kuvaukselliset.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...