Voi sitä riemua, kun kakkupaperi muuntautui pitsimekkoiseksi enkeliksi. Urakoimme noin 30 enkeliä, joista kävimme osan liimaamassa asukkaiden omien huoneiden ikkunoihin. Kuulin elämäntarinoita ja monet tarinat useampaan kertaan. Meillä oli mukavaa ja leppoisaa. Lopuksi joimme yhdessä iltapäiväkahvit.
Voisitko sinä ja ystäväsi käydä joskus vanhainkodissa tai palvelutalossa?
Pieni hetki riittää.
Laulua, musisointia, jutustelua, askartelua, lukemista, yhdessäoloa.
Olisin erityisen onnellinen, jos jakaisit Kakkupaperienkeli-vetoomustani blogissasi tai kertoisit asiasta ystävillesi. Auttaminen ei maksa mitään, mutta on arvokasta. Pannaan hyvämieli kiertämään.
"Se vaikk´ on pieni maja, mutta ilo
ja rakkaus ja levollinen mieli
on majassamme uskollinen vieras."
Aleksis Kivi
Onpa helppo ja nätti enkeli ja mikä piparitalo, nam! Kiinanruusukin pukkaa kukkaa :D
VastaaPoistaEnkeli oli helppo tehdä. Anneli oli leikannut pahvista valmiin sapluunan, jolla enkeli piirettiin taitettuun kakkupaperiin.
PoistaKiinanruusu oli puu! Todella valtava ja siinä oli monta kukkaa.
Upea idea ja etenkin se että toteutitte idean - menitte palvelutaloon ja olitte asukkaiden ilona. Itse kuuluun niihin jotka ajattelemme että olisi kiva tehdä jotain, mutta....Oliko palvelutalo teille tuttu esim. jonkun asukkaan omaisina? Juuri radiossa sanottiin että vapaaehtoistyöntekijöidenkin taustat selvitetään ensistä tarkemmin eli taitaa vaikeutua. Pitäisi varmaan liittyä johonkin avustusjärjestöön ensin? Kyselee toistaiseksi vain ajatuksissa auttava Mummi
VastaaPoistaEi ollut omaisia palvelutalossa. Palvelutalosta ottiin minuun yhteyttä, kun olen martta ja kysyttiin apua. Kuuluttelin meidän marttoja ja 90 martasta 6 lähti mukaan. Monella on omaisia kunnalliskodissa, jossa käykin SPR:n väkeä ja muita vapaaehtoisia säännöllisesti, mutta kun tämä palvelutalo on "yksityinen", niin vissiin ajatus auttamisesta tuntuu vieraalta. Vaikka tarkoitushan on ilostuttaa ja piristää ihmisiä, ei yritystä.
PoistaHyvähän se on, että taustoja tutkintaa, jos väärinkäytöksiä on sattunut, mutta eihän meillä ole mitään hätää, kun meidän pussissa on vain valkeita jauhoja, hih. Ei tarvitse kuulua mihinkään järjestöön, tosin järjestöjen kautta saat tietoa henkilöistä, joita voit auttaa.
Kirjoitukseni tarkoitus ei ole pakottaa ketään toimintaan mukaan, eikä varsinkaan aiheuttaa pahaa mieltä. Ne ihmiset, jotka ehtivät ja haluavat auttaa, kyllä löytävät kanavat siihen. Minulla ei ole isovanhempia elossa, joten tässä saa kosketusta ikääntymiseen. Itsekin olen melkein 6kymppinen.
Vanhusten luona vieraileminen on tärkeää. Minun isovanhempani ovat elossa, pappa täytti 85, mummi on vuotta nuorempi. Pirteitä ovat ja omassa kodissa asuvat. Pyrin käymään kylässä viikottain jos vain suinkin mahdollista. Ilostuvat kovasti. Kyllä minäkin tykkään.
VastaaPoistaOma äitini on 80 ja asuu kotonaan. Järki pelaa, mut sydän on vähän lenksallaan, varsinkin kun elopainoa on kertynyt kahdelle mummolle.
PoistaVarmasti isovanhempasi ilostuvat käynnistäsi!
Onpa kaunis enkeli, ja noin helpolla sellaisen saa tehtyä !
VastaaPoistaEikös! Kässämarttakaimasi on hoksu ja kesi sopivan yksinkertaisen ja nätin enkelin.
PoistaUpea idea! Äitini on eläkkeellä oleva hoitaja ja tekee aktiivisesti vierailukäyntejä:)
VastaaPoistaOnpa upeeta! Se on hieno homma, että vireys ja toimintatarmo säilyvät. Me emme tosin pysty itse päättämään, että missä kunnossa olemme vanhoina. Toiselta menee muisti ja toiselta jalat ja toiset pysyvät pirteinä.
PoistaVarmasti monella olisi aikaa ja voimavaroja käydä jeesaamassa vanhuksia vanhainkodeissa, palvelutaloissa ja vuodeosastoilla. Eivät vain tule ajatelleeksi. Itse elän parhaillaan vaihetta, jossa vanhuksia saa ja joutuu avustamaan säännöllisesti. Omat vanhempani: isä 85 ja äiti 80 ovat sairastelleet, mutta asuvat edelleen kotona. Anoppi on 83-vuotias ja sairastui myös vakavasti. Ihan tavalliseen viikkooni kuuluu yksi tai kaksi sairaalareissua jonkun vanhukseni kanssa, kauppakäyntejä, kaikenlaista avustamista heidän kodeissaan ja ihan vaan seurustelua. Minulla on neljä sisarusta, joista kellään ei tunnu olevan aikaa vanhemmillemme. Anopilla sentään avustajia löytyy enemmän, mutta ei sittenkään tarpeeksi.
VastaaPoistaLuulenpa ihhan samaa kuin sinä, between. Moni varmaan haluasi mennä, mutta ei ujoudeltaan pysty tai ei tiedä minne ja milloin.
PoistaSinulla on monta autettavaa. Voimia sulle!
Varmasti saitte hyvän mielen käynnistänne askartelemassa vanhusten luona! Tuskin on mitään ihanampaa, kuin jutustella vanhusten kanssa, antaa hyvää mieltä heillekin, juttuseurahan heiltä usein puuttuu. Hoivavanhukset harvemmin keskustelevat keskenään, kun kuulo on huono ja toisella ehkä ymmärryskin heikentynyt.
VastaaPoistaOlen ammatikseni työskennellyt paljonkin vanhusten parissa ja se on niin valtavan antoisaa työtä. Yhteislaulu on yksi parhaista viihdytyskeinoista vanhuksille. Moni tykkää kuunnella ja yhtyy vähitellen itsekin mukaan laulamaan. Myös ne vanhukset, joilla puhe ei enää luista, yleensä osaavat silti laulaa, laulu ja puhe kun tulevat eri aivosopukoista.
Voih, ihan aloin ikävöimään niitä kaikkia ihania hetkiä, joita olen kokenut vanhustyössä, tuolijumppaa ja bingonpeluuta, muisteluja lapsuudesta, nuoruudesta, se on kaikki niin valtavan antoisaa ollut.
Tuli hyvä mieli ja samalla haikeus, että ehkäpä itsekin olen joskus samassa hoitokodissa. Toivottavasti joku kiltti ihminen tulee katsomaan, minulla kun ei oikein ole sukua jäljellä.
PoistaYhteislaulusta olen kuullut ihan saman kuin kerroit, että sanat kumpuavat muistista, vaikka puhetta ei enää syntyisikään. Mulla on lauluääni kuin variksella, joten en laulattanut, olishan ääneni kyllä voinut naurattaa.
Yritin lukea heille lehteä, mutta asioiden seuraaminen on monille liian vaikeaa, joten näytin vain kuvia ja jutustelimme niistä mitä kaikkea sattui kenenkin mieleen pulpahtamaan. Aattelin, että jos tekisin muistipelikortit. Ne voisi tulostaa ja liimata kartongille ja ensin yhdessä leikkaisimme ne irti ja sitten pelaisimme.
Hieno ajatus ja idea. Enkeli kaunis ja erinomainen viestin viejä. Hyvä kiertämään!
VastaaPoistaKyllä, kyllä, hyvä kiertämään!
PoistaMahtavat taputukset tulevat teille ..sinulle ja kaverille kun kävitte piristämässä vanhusten päivää.
VastaaPoistaMonasti vanhukset kaipaavat laitoksen ulkopuolista kontaktia. Omaisiakin odotellaan visiitille, minusta ei riitä että käydään kerran/kaksi vuodessa ja sitten vanhus kysyy..tunsitko muuten noita ihmisiä?
Meidän martoissa kävi yksi pari leipomassa pullia ja toinen pari sämpylöitä vanhusten kanssa. Taidot olivat unohtuneet monelta, mutta uunista tuli ulos tuoreita leipomuksia iltapäiväkahville.
PoistaEn tuntenut ketään entuudestaan, sukuni on aivan muualla, eikä yhtään mummua tai ukkia ole elossa. Tammikuu on semmoinen kuukausi, jolloin varsinkin toivotaan kävijöitä, näin minulle kerrottiin.
Nettimartta, sinä olet enkeli. Oikein Kultainen Enkeli.
VastaaPoistaKaunis kiitos, Geranium, välitän kiitoksesi koko meidän ryhmällämme. Yksin en tähän olisi pystynyt.
PoistaPalvelutalosta tuli tämmöinen kiitos: " Mikään ei ilahduta vanhusta niin paljon kuin pieni huomio toiselta ihmiseltä. On tärkeää kokea olevansa ihminen, vanhuuden ja muistisairauksienkin keskellä."
Käytiin esittämässä liikuntaryhmän kanssa pieni tanssiesitys palvelutalon ruokasalissa ja siinä mummujen pyörätuolia siirtäessä takasin omalle paikalleen huomasin yhdellä rouvalla kyyneleen poskella, hän kertoi että tuli sisko muistoista mieleen tassia katsellessa kertoi että hänkin tanssi.
VastaaPoistaMuistot ovat tärkeitä ja monella ainostaan ne ovat tallella, lähimuisti ei toimi. Yritän tehdä muistipelikortit tai jotain muuta peliä, mitä voisin pelata vanhusten kanssa. Ajattelin piipahtaa tammikuussa, kun kerran silloin on vähän kävijöitä ja virikkeitä.
PoistaIhana tuo sinun kertomuksesi.
Toimesi on tosi tarpeen ja aivan ihana!! Kolkuttaa kovasti sisimpääni. Olen ajatellut miten lähestyisin vanhuksia, mutta ehkä ei ole minulla vielä se aika. Olen kyllä lähestynyt lähikoulua, jos joulunjälkeen voisin auttaa heitä lasten lukemisessa. Se lukumummu...
VastaaPoistaPienistä pisaroista kasvaa isoja valtameria, jokainen auttaa, jos siltä tuntuu. Auttaminen tulisi olla vapaaehtoista ja tuottaa hyvää mieltä molemmille osapuolille. Lukumummuilu on arvokasta.
PoistaMinun pappani asuu vanhustentalossa, joten siellä tulee vielä käytyä ihan oman ihmisen vuoksi. Ehkä joskus jaksaa tehdä sitä myös muuten iloa toisille tuottamaan. Kauniita nuo enkelit ja ihana, että jaksoitte vanhuksia käydä viihdyttämässä.
VastaaPoistaYritän käydä kevään aikana palvelutalolla, sen minkä työltä, opiskelulta ja opinnäyteytöltä ehdin. Ajasta käyminen ei oikeastaan ole kiinni, kyllä minä pari tuntia lauantaisin saan järjestymään, kun vaan tahdon. Olen suunnitellut muistipelikortit. Ajattelin tulostaa ne pahville ja sitten leikattaisiin en yhdessä ja pelattaisiin.
PoistaOlin myymässä Unicefin tuotteita ja kaverina oli vanhempi herrasmies. Aivan takuulla yli 70-kymppinen mies. Hän käy kerran viikossa paikallisessa palvelutalossa ulkoiluttamassa erästä henkilöä. Veti sanattomaksi.
VastaaPoistaMeidän kylillä on pappaporukka, joka käy joka maanantai, kelissä kuin kelissä, ulkoiluttamassa vanhuksia. Mukaan lähti myös meidän koirapoikien Koiramamma, ainoona "tyttönä", eläkkeellä hänkin.
PoistaJoillain riittää energiaa!