Teillä onkin kaunis tapa viettää itsenäisyyspäivää. Meillä ei ole suvussa ketään sodassa kaatunutta, jos olisi, niin se olisi varmasti muuttanut ajatusmaailmaani lopullisesti. Nuorena on ukkisi joutunut lähtemään, mies parhaassa iässä ja lapset kasvamassa. Surullista. Minullakin on juuret tuolla Rautjärven suunnalla (Parikkala), tosin se taitaa olla ukkisi kuolinkunta eikä syntymäkunta. Hyvää itsenäisyyspäivää! Täällä se on tavallinen arkipäivä ja viettävät "mokomat" myös Pyhän Nikolauksen päivää. :)
Toinen ukkini selvisi hengissä, mutta toinen ukkini sai luodin päähänsä. Kaikki pitivät ukistani, hän oli ollut mahdottoman kekseliäs ja toimelias. Ukkini on kotoisin Iisalmen Pörsänmäestä, kävi vain kuolemassa Rautjärvellä. Ei se elämä ollut helppoa nuorella leskellä ja kahdella isättömällä lapsella, mutta siihen aikaan ihmiset olivat sitkeitä ja yrittelijäitä, jotenkin vaan oli selvittävä.
Itsenäisyyspäivänvastaanotto on Tampereella. Täytyy taas katsella pukuja ja arvostella niitä, halvat huvit. Näkyykö teillä Suomen televisio?
Juhlia voi seurata netin kautta. Kummallista kyllä, se ei kiehdo ollenkaan, vaikka Suomessa asuessani olen joka vuosi katsonut juhlat teeveestä. Liekö ollut "laumahenkeä", samaistumista muihin suomalaisiin, perinnettä, tapa vai juhlapäivän aiheuttama mielen herkkyys? Suomen itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys, vaan se on kalliisti lunastettu, vielä nuori itsenäisyys. Ei sitä muunmaalainen osaa ymmärtää, että Suomen kansa töllää tuntitolkulla kättelyjä ja vieläpä joka vuosi...
Itsenäisyyspäivän vastaanotto on vähän sama kuin Tuntematon sotilas. Joka vuosi päätän etten katso ja arvaat varmaan kuinka lopulta käy. Sama juttu toistoo uutena vuotena, katson JOKA vuosi mustavalkopätkän, jossa vanha hovimestari tarjoilee ja kompuroi vielä vanhemmalla Neiti Sofielle illallisen. En naura, en naura ja kas kummaa, aina naurattaa. :)
Hyvää itsenäisyyspäivää.Isoisäni veli kaatui sodassa. Jos ukkini olisi kaatunut, niin meidän sukuhaara olisi varmaan sammunut silloin. Hieno perinne tuo hernerokan syöminen. Tuulipojille terveisii M-L
Taitaa meillä useimmilla olla suvussa lähiomainen tai sukulainen kaatuneiden joukossa. Hernesoppa on hyvää ruokaa, kelpaa meille ja maistui varmaan tosi hyvälle myös nälkäisille sotilaille.
Mekin syötiin hernesoppaa, tosin illalla tehdään vielä pizzaa. Oma pappani oli myös jatkosodassa ja siitä selvisikin. Hän oli vuonna 1922 syntynyt, kaikenikäiset miehet joutuivat sotimaan. Tuntematonta katsoessa saa edes aavistuksen siitä kuinka kauheaa sota oli ja oman lukunsa on kuinka vähällä arvostuksella sodan käyneet olivat monia vuosia. Hyvää itsenäisyyspäivää!
Heh, heh, herneet minäkin pistin likoamaan.
VastaaPoistaHyvää juhlapäivää ja amistuvaa hernerokkaa sinulle.
Kiitos, samoin, aimarii!
PoistaTeillä onkin kaunis tapa viettää itsenäisyyspäivää. Meillä ei ole suvussa ketään sodassa kaatunutta, jos olisi, niin se olisi varmasti muuttanut ajatusmaailmaani lopullisesti. Nuorena on ukkisi joutunut lähtemään, mies parhaassa iässä ja lapset kasvamassa. Surullista.
VastaaPoistaMinullakin on juuret tuolla Rautjärven suunnalla (Parikkala), tosin se taitaa olla ukkisi kuolinkunta eikä syntymäkunta.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Täällä se on tavallinen arkipäivä ja viettävät "mokomat" myös Pyhän Nikolauksen päivää. :)
Toinen ukkini selvisi hengissä, mutta toinen ukkini sai luodin päähänsä. Kaikki pitivät ukistani, hän oli ollut mahdottoman kekseliäs ja toimelias. Ukkini on kotoisin Iisalmen Pörsänmäestä, kävi vain kuolemassa Rautjärvellä. Ei se elämä ollut helppoa nuorella leskellä ja kahdella isättömällä lapsella, mutta siihen aikaan ihmiset olivat sitkeitä ja yrittelijäitä, jotenkin vaan oli selvittävä.
PoistaItsenäisyyspäivänvastaanotto on Tampereella. Täytyy taas katsella pukuja ja arvostella niitä, halvat huvit. Näkyykö teillä Suomen televisio?
Juhlia voi seurata netin kautta. Kummallista kyllä, se ei kiehdo ollenkaan, vaikka Suomessa asuessani olen joka vuosi katsonut juhlat teeveestä. Liekö ollut "laumahenkeä", samaistumista muihin suomalaisiin, perinnettä, tapa vai juhlapäivän aiheuttama mielen herkkyys? Suomen itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys, vaan se on kalliisti lunastettu, vielä nuori itsenäisyys. Ei sitä muunmaalainen osaa ymmärtää, että Suomen kansa töllää tuntitolkulla kättelyjä ja vieläpä joka vuosi...
PoistaItsenäisyyspäivän vastaanotto on vähän sama kuin Tuntematon sotilas. Joka vuosi päätän etten katso ja arvaat varmaan kuinka lopulta käy. Sama juttu toistoo uutena vuotena, katson JOKA vuosi mustavalkopätkän, jossa vanha hovimestari tarjoilee ja kompuroi vielä vanhemmalla Neiti Sofielle illallisen. En naura, en naura ja kas kummaa, aina naurattaa. :)
PoistaHieno tapaa muistaa heitä, jotka meille oman maan säilyttivät♥
VastaaPoistaKyllä, kiitollisin mielin vietämme itsenäisyyspäivää.
PoistaHyvää itsenäisyyspäivää.
VastaaPoistaToivottavasti syntyy uusia ideoita kirjaasi. Kävin lukemassa maistiaisia ja pidin kovasti.
PoistaHyvää itsenäisyyspäivää.Isoisäni veli kaatui sodassa. Jos ukkini olisi kaatunut, niin meidän sukuhaara olisi varmaan sammunut silloin. Hieno perinne tuo hernerokan syöminen. Tuulipojille terveisii M-L
VastaaPoistaTaitaa meillä useimmilla olla suvussa lähiomainen tai sukulainen kaatuneiden joukossa. Hernesoppa on hyvää ruokaa, kelpaa meille ja maistui varmaan tosi hyvälle myös nälkäisille sotilaille.
PoistaTerkut Ossille!
Mekin syötiin hernesoppaa, tosin illalla tehdään vielä pizzaa.
VastaaPoistaOma pappani oli myös jatkosodassa ja siitä selvisikin. Hän oli vuonna 1922 syntynyt, kaikenikäiset miehet joutuivat sotimaan. Tuntematonta katsoessa saa edes aavistuksen siitä kuinka kauheaa sota oli ja oman lukunsa on kuinka vähällä arvostuksella sodan käyneet olivat monia vuosia.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Sota ei katso ikää, valitettavasti. Toivottavasti emme joudu koskaan sotaan. Todella monessa maassa on sotatila tällkin hetkellä...
PoistaOnneksi pappasi tuli kotiin ja elämä jatkui.
Oikein rauhallista ja hyvää itsenäisyyspäivää sinnekin! :)
VastaaPoistaSamoin, samoin. Oot taas väkertänyt nättejä kransseja ja muuta kekseliästä. Oot sä vaan näppärä tyttö.
PoistaKiitos vierailustasi. Käyn lukemassa noiden mäyräkoirien blogia ihan vakituiseen, täällä en ole muistanut käydä pitkään aikaan.
VastaaPoistaMeidän poikien jutut onkin paljon kiinnostavampia kuin omat turinani. Kiva kun kävit, Katinka!
Poista