Poropeukalo ja viherpeukalo

 Sää ei ollut jouluisen valkoinen,
vaan totisen harmaa.
Tämä kuva Tammelasta näytettiin Yle Hämeen uutisissa.

Muuta totista joulussa ei sitten ollutkaan kuin sää,
sillä ryhdyimme ystäväni Pirkon kanssa leipasemaan karjalanpiirakoita.
Koska olen allerginen vehnälle, niin sitkoa tuottava jauho puuttui.
Ruisjauhoista tuli melkoisen kovaa taikinaa.

 

Pirkko alusti taikinan sekä pulikoitsi pohjakakkarat.
Minä keitin riisipuuron ja täytin piirakoita.
Arvaatte varmaan kumpi piirakka on minun rypyttämä ja kumpi Pirkon.
Ystäväni herra Y nimitti piirakkani kävynmalliseksi.
Sekös meitä Pirkon kanssa nauratti.
Ai niin, poltin melkein kaikki piirakat karrelle.
Sekin meitä vaan nauratti.

Ei naurunaiheet tähänkään loppuneet.
Minun piti leipoa Seitankinkku.

Ei mennyt ihan pulkkaan.
Kasviskinkusta tuli kuiva käkkänä.
Muistutti enemmän leipää kuin kinkkua.
Huoks.
Seitankinkku päätyi lopulta kasvismakaronilaatikkoon
sipuleiden, tomaattien yms. jatkeeksi.
Oli naurettavan hyvää.
Olen kyllä melkomoinen poropeukalo.

Vietin koirieni kanssa perhejoulua järvenrantatalolla ystäväni kotona.
Herra Y ui tapansa mukaan.
Minä kastoin jalkani polvia myöden.
Ei oikeastaan ollut ihan kauheaa,
nauratti jopa, saunanlauteilla kuumuuden hivellessä sääriä.

Herra Y:llä on viherpeukalo.
Semmoinen joulu tällä kertaa.

Kohta vuosi vaihtuu, ja kohtaamme uusia ilon aiheita.