Muisteloita keväästä ja kesästä

Saaripalstan Saila houkutteli minut muistelemaan kevättä ja kesää.

Vuosi 2020 jää meille kaikille mieleen,
sillä koronapandemia vaikutti ja vaikuttaa meihin kaikkiin.

Henkilökohtaisesti kevääni oli sekä raskas että kevyt.
Erosin ja elämäni meni kirjaimellisesti uusiksi.
65-vuotiaana hyppy tuntemattomaan.
Loikkasin pontevan pelottomasti.

Oli aika hyvästellä 1,2 ha pihapiiri ja koti,
jossa asuin 13 vuotta.

Kuvata viimeisen kerran pihalla pörräävät linnut.

Pelata koirien kanssa nurmikolla viimeiset pallopelit.

Otin tyttönimeni takaisin.

Pakkasin ja siivosin ahkerana.
Yksin.
Muuttokuormissa auttoi veljeni Teemu.

Jätin haikein mielin rakkaimmat kukkani ja puuni.
Talo ei ole mennyt vielä(kään) kaupaksi,
mutta uskon ja toivon,
että ensi keväänä joku toinen pääsee nauttimaan pihan kauneudesta.
Onneksi en kiinny tavaraan, vaan kotini on siellä,
mihin kapsakkini lasken.
Taloa asuttaa ex-mieheni ja serkkuni.

Sitten ostin pienen vanhan talon!
Velaksi.

 Rahaa ei ollut, joten tein vain välttämättömät maalaustyöt sisällä.
Huopakatto, keittiö ja kylpyhuone odottavat aikaa parempaa.

Onneksi olen kekseliäs, omatoiminen ja tottunut niukkuuteen,
olenhan syntynyt 50-luvulla pieneen savolaiseen torppaan.
Onnen ja vapauden hintaa ei voi mitata rahalla!

Talkooväkenä ovat toimineet ystävät ja sukulaiset,
joten aivan kaikesta minun ei ole tarvinnut selviytyä yksin.
Pihalta on kaadettu kolme Terijoensalavaa, kuusi ja omenapuu.
Kantojen jyrsinnän jälkeen riitti harattavaa ja mullattavaa.
Puskat ja marjapensaat joutuivat väistymään grillipation tieltä.
Kompostoreita on kolme ja yksi lämpökompostori.
Rikkaruohoista ei ole pulaa.
Siirtonurmialue peitti pahimman mullosalueen.
Sisäpihan terassi sai uuden laudoituksen.
Taloa kiertää sementtilaattapolut.
Siinä on hommaa ensi kesäksi,
sillä laatat pitää nostaa ylös, pestä, tasata maa ja asentaa uudelleen.
Naapureissa asuu mukavia ihmisiä.
Kaupungin ääniin ja 2-tien meluun olen alkanut tottua.
Ihaninta ovat katuvalot, sillä maalla eniten kammosin pimeyttä.

Asun yksin, mutta en ole yksinäinen.
Suku ja ystävät käyvät tervehtimässä usein.
Lisäksi työskentelen henkilökohtaisena avustajana ja
koulutan tietotekniikkaa eläkeläisille kurssimuotoisesti, sillon tällöin.

Elämä on rikasta sekä ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.