tiistai 14. marraskuuta 2017

Tunnelmia viikon varrelta

Marraskuu puolessa välissä.
Sääkuvaukset ovat jääneet vähiin.
Syy on se, että meillä on tiet märkiä ja todella kuraisia,
eikä koirapojat, nimistään huolimatta, Myrsky ja Tuisku
ole omasta mielestään säänkestäviä,
 eivätkä näin suostu lähtemään kaveriksi ulos,
muuta kuin pakottamalla.
On kuin vetäisin perässäni kahta painavaa pulkkaa.


Ettei koko juttu mene säämärinäksi,
niin on ollut myös satunnaisesti upeita päiviä,
tai iltapäiviä, juuri kun aurinko lähtee laskemaan
eli klo 15-16, jolloin olen siepannut tunnelmia talteen.


Lintuja voi kuvata keittiön ikkunasta säällä kuin säällä.
Kerro, kerro kuvastin...


Eilen, maanantaina, ripsi kevyesti räntää,
mutta katsokaa tuota säihkyvää auringonlaskua.
Oi että!


Kyllä, olen viritellyt jo kausivaloja.


Sunnuntain säätilaa voisi kuvata pellinharmaaksi.
Kävimme reippailemassa koko perheen voimin Mustialan puistoissa.


Meillä maalla ei ole katuvaloja,
joten naapurikaupungin valosäihke on nähtävyys.


Lauantaina kävin teatterissa Riihimäellä katsomassa Arvoituksellisia muunnelmia,
rooleissa Heikki Kinnunen ja Ilkka Heiskanen.
Voi hyvän tähden!
Juonessa oli solmuja ja koukkuja enemmän kuin kalaverkossa silmiä.
Soljuva teksti sai mieleni hyrisemään.
missä tuntuu olevan iloista ja aktiivista joukkoa,
joten tulen osallistumaan hyvin järjestettyihin ryhmäreissuihin vielä monta kertaa,
mennään siis vauhdikkaasti bussilla ja porukalla.

Miksi, oi miksi, Nukkumatti tulee liian aikaisin,
sillä yöpöydällä odottaa lukuvuoroaan monta mielenkiintoista kirjaa?


22 kommenttia:

  1. Kaunis lintukuva ja hassut Myrsky ja Tuisku. :) Minulla ei ole tällä hetkellä kirjoja kesken, mutta innostaisi taas jokin aloittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, nyt kun puutarhakausi on taputeltu, niin on aikaa kirjoille. Lukeminen on suuri nautinto. Toivottavasti löydät mieluisan kirjan. Itse luen pääsääntöisesti vain dekkareita. Kiitos!

      Poista
  2. Kauniita kuvia :) Maalla on ihanaa, kun valot eivät häiritse tähtien ja kuun ihailua. Mutta kyllä joskus aina tuntuu oikeasti tosi pimeälle :D Mukavaa uutta päivää Sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maatiaiskanasen Elämää, maalla asumisella on puolensa, mutta pimeys on minulle ahdistavaa. Toivottavasti pian sataa vähäsen lunta, niin maisema valaistuu.
      Kiitos samoin!

      Poista
  3. Myös meillä on täällä kaupungilla (oikeastaan elämme ihan rajalla) niin märkää, että Eka ei viitsi paljon tassujaan kastella. Pikaisesti pissalle ja takaisin sisälle. Näyttääpäs Forssa kauniilta tuossa kuvassa. Ei se noin kaunis ole koskaan ollut. Tuo ankkalammen silta oli pienenä tyttönä aina päästävä kävelemään ja kesällä tuossa rannassa syötettiin lintuja. Sitä ei ollut silloin vielä kielletty. Joka lauantai lähdettiin torille ja aina piti ostaa muutama nakki Hakalan kioskista. Ihania muistoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, onpa mukavaa, kun sinulta tulee kuvien ansiosta muisteloita. Ankkalampi on oikeasti nätti paikka. Surettaa vaan se yksinäinen joutsen. Toivottavasti sille löytyy semmoinen paikka, jossa se saa uuden puolison. Nakkeillaan!

      Poista
  4. Onpa kauniita kuvia. On kiva osallistua tuollaisille järjestetyille matkoille. Mekin teemme usein teatterimatkoja senioriryhmämme kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan, Anneli A, reissuaminen on vaivatonta, kun joku on nähnyt suuresti vaivaa hankkimalla kuljetukset ja piletit. Kiitos!

      Poista
  5. Ei kai sitä ny ketää, kylymä ja vetine pihaelämä kiinnosta, ei mua ainakaa. Meillon ollu kyllä aika kivat säät. Ihana auringonlaskukuva. Kausivaloja vois jo virittää, mutta maan pitää pikkuusen kovettua, ei viitti mennä sotkemahan penkkiihi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Navettapiika, ollaan sitten tuossa(kin) asiassa sielunsiskoja. Mukava kuulla, että teillä on ollut paremmat säät, lämmittää mieltä täälläkin. Tämä synkkä vuodenaika on just parasta aikaa kausivaloille.

      Poista
  6. Meillä rätkii räntää, mutta maa on sentään valkeana. Koira on korkeajalkaisempaa ja karvaisempaa sorttia, joten sitä ei kelit hidasta yhtään. Lumi kummasti piristää mieltä ja tuo valoa. Harmi, että tuokin sulaa pian pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tita, teidän koira onkin menevän ja pärjäävän sorttinen, hyvä niin, on seurana pidemmilläkin lenkeillä. Kyllä tosiaan lumi kirkastaa mieltäkin maiseman lisäksi.

      Poista
  7. Kivoja kuvia.
    Enpä todella minäkään panisi pahakseni, vaikka edes hieman sataisi lunta tämän harmauden ja lisääntyvän pimeyden keskelle. Onneksi erilaisilla tunnelmaa luovilla valoilla saa paljon aikaan niin ulkona kuin sisälläkin.
    Mukavaa viikon jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kruunu Vuokko, äimisteltiin tänään peltoja matkalla Espooseen, luulin ensin, että ovat lampia, mutte ei sinne päinkään, olivat tulvineita peltoja. Tunnelmoidaan!

      Poista
  8. Niilokaan ei ole säänkestävä....ja vaikka on pieni kooltaan ei ole mukavaa kisoka häntä perässää..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele Ruusukummusta, eihän se kyllä ole nätti näky, kun emäntä mennä hunttasee edellä ja jumpuroivat koirat tassuttelevat perässä, mutta pakko se on vaan nostella koipia, en minä vaan koirat, ettei tuvassa ole lammikkoja ja haisevia tuotoksia.

      Poista
  9. Juuri noin se menee - jossakin hetkessä välähtää aurinko ja suo ihmeellisen loistavan valon. Sitä kestää niin pienen tuokion, että meikämummi ei yleensä ehdi kameran varteen ennen kuin se katoaa. Sitten tulee vettä tai räntää. Nuo lintukuvasi ovat herkkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, oikeassa olet, valoilmiö on usein meitä nopeampi, pitää olla just oikeassa paikassa oikeaan aikaan sormi kameranliipasimella, jos meinaa pyydystää kauneimmat valonsäteet. Kiitos!

      Poista
  10. Minunkin Nukkumatti tulee aikaisin illalla, joten kirjoja on vaikea lukea. Aamuyöstä taas herään aikaisin. Silloinkaan en viitsi lukea, kun on töihinlähtö edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ansu, jaahas, meillä taitaakin käydä sama Nukkumatti.

      Poista
  11. Hei taas. Minä olen puutarhan rauhotuttua tehnyt käsitöitä ja vielä vähän kyllä puutarhaakin.Valoja pitää vähän viritellä. Kyllä joku kirjakin voisi lukea, mutta menen silmäleikkaukseen loppukuusta. Molemmista leikataan kaihi. Sittenpähän näkee paremmin.. Mutta mukavaa loppuviikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nila, samoja puuhia kumpaisellakin, pikkaisen sain haravoitua lehtiä ennen maan jäätymistä. Keväällä sitten jatketaan.
      Kaunista viikonloppua ja kirkkaita silmiä!

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...