tiistai 7. marraskuuta 2017

Haaste - merkityksellinen puu

Sain puisen haasteen Vaarin torpan puutaha -blogista, Pirkolta.
Haaste koskee itselle merkityksellisiä puita, 
ja toivon, että postauksestani ei tule puisevaa.
Kiitos Pirkko kiinnostavasta haasteesta.

R-a-k-a-s-t-a-n puita!
Aivan kaikkia puita.
Pihapiirissämme kasvoi muuttaessamme tänne 10 vuotta sitten
omenapuita, kuusia, koivuja, pihlajia, vaahteria ja tammia.
Vanhimmilla puilla oli ikää jotakuinkin 100 vuotta,
joten osa puista oli pakko kaataa.

Haaveenani on pienimuotoinen arboretum.
Olenkin istuttanut tontillemme paljon puunalkuja:
hevoskastanjoita, tuohituomi, korkkipuu, pyökki,
Saksan pihlaja, hopekuusia, hemlokki, sembramäntyjä,
mongolian vaahtera, mäntyjä, kuusia, saarneja,
punalehtisen koivun ja vaahteran, jalavia, surukuusi,
hopeapaju, omena-, kirsikka-, päärynä- ja luumupuita.
Jotain varmaan unohtuikin ja monta puuta on vielä hankintalistalla.

Lisäksi pidän kovasti vanhoista puuhuonekaluista,
vanhasta harmaasta laudasta, sileäksi kuluneesta tai ryhmyisestä.
Puu kuuluu juurevasti suomalaiseen perinteeseen,
niin rakennushistoriaan, kuin luontoon sekä pihapiireihimme.
Olen myös puunhalaaja.
Kaikki puut ovat minulle merkityksellisiä.







 

 


22 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia. Eikä ollut ollenkaan puiseva postaus <3 Puun monimuotoisuus on huimaa! Itse en joitakin vuosia sitten vielä osannut puita juurikaan arvostaa (joudun häpeäkseni myöntämään), mutta vuosi vuodelta niistä on tullut tärkeämpiä ja rakkaampia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että postauksen lukeminen ei puuduttanut sinua, Maatiaiskanasen Elämää. :)
      Mukavaa, että puut ovat alkaneet sinua kiinnostamaan.

      Poista
  2. Täällä toinen puita rakasttava. Vanhaa harmaata, kasvavaa puuta...koivua, kuusta, petäjää ja haapaa...aivan kaikkia.
    Jopa moottoritien varrella on yksi voimapuistani..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele Ruusukummusta, ja puiden rungot sitten, tosi kauniita ympäri vuoden. Voimapuut kunniaan!

      Poista
  3. Puita ei vain voi olla rakastamatta.
    Hienot kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sittenpä olemme sielunsiskoja, Kruunu Vuokko.

      Poista
  4. Postauksesi on juuri sopivan puiseva kauniine kuvineen.
    Tämä puuhaaste on tuonut esille monia, joilla on jo pitkään ollut oma arboretum tai sellainen aluillaan. Tosi hieno asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, on mielenkiintoista seurata puiden kasvua vuosi vuodelta. Kuinka semmoinen pieni piiskan näköinen taimi voikin olla jo viiden vuoden kuluttua miehenkorkuinen vanttera puu.

      Poista
  5. Tämän haasteen vastauksia on ollut poikkeuksellisen mukavaa lukea. Ihanat puut, ja paljon ehdit vielä istutella lisääkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tita, ensi keväänä taas metsästämään erityisen ihania puita, vielä pihalle mahtuu. Ikivihreät puut ovat kauniita ympäri vuoden.

      Poista
  6. Kirjoititpa ihanasti puista!
    Minulle tärkeä puu mökillä jouduttiin kaatamaan pari vuotta sitten, koska koivu oli sisältä ihan mätä ja vaarallinen pystyssä. Mutta se oli puu, josta mammani kertoi, että puu oli ihan nuori kun hän oli pikkutyttö eli se eli siinä tontin rajalla noin 100 vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, vaikka puusi on kaadettu, se on jättänyt jälkensä sieluusi, muistoihisi, ikuisesti.

      Poista
  7. Sullon jo piänimuatoone arboreetum ja monen mittakaavas jo aika isoo sellaane. Monta puuta on jo pihapiirisssäs.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Navettapiika, onneksi pihalle vielä mahtuu muutamia erityisiä puita. Pidän punalehtisistä puista ja havupuista, niitä on hankittava lisää.

      Poista
  8. Huh, miten upeita kuvia. Puut ovat minustakin ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puut jäsentävät pihaa, Ansu. Onneksi on olemassa myös kapea- ja pienikasvuisia puita, joten kaiken kokoisiin pihoihin löytyy oma puu, haltipuu.

      Poista
  9. Puusta on moneksi eikä se ole lainkaan puisevaa! Kiitos vastauksestasi ja tehtävä osui todelliselle puuihmiselle! Laaja on valikoima aboretumissa ja pihapiirissä, eikä noista kauniista pihakuvista voikaan millään nostaa yhtä puuta paremmaksi muita! Puut on kokonaisuus - metsä - maisema!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoitpa hienosti, Pirkko, eli puut ovat tosiaan kokonaisuus - metsä - maisema.

      Poista
  10. Eipä oo juttu puiseva, vaikka puita on paljon. Ihanaa höystettä kauniista kuvista. Kyllä minäkin puita rakastan, jopa pikkuisen vaivaiskoivun ajattelen puuksi ja kelohongan edessä lähäs hiljennyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vänkyräinen vaivaiskoivu se vasta kaunis onkin, aimarii. Suolla ihailen käkkäräisiä mäntyjä. Onneksi meilläpäin on muutamia kansallispuistoja ja niissä luonteikkaita puita, jopa keloja.

      Poista
  11. Meillä ei ole kotiarboretumia. Mutta kahden kilometrin päästä löytyy - Oulun yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta. Se on ihana paikka. Tuohituomi on siellä ehdoton suosikkini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi oi, sinulla onkin mukavan kävelymatkan päässä aarre, Vanha rouva. Tuohituomi on luonteikas puu, talvellakin kaunis.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...