perjantai 3. marraskuuta 2017

Isäni, muistoissani

Muistan edelleen isäni äänen, ilmeet ja lämpimän hiljaisen huumorin,
vaikka hän kuoli jo 1995, vain 63 vuotiaana.
Isäni rakasti luontoa ja eläimiä.

Isäni neuvo oli, että jos eksyt metsään, niin mene suorinta tietä kotiin.
Olen yrittänyt noudattaa hänen neuvoaan.

Isäni lempiharrastuksia olivat kalastus, lukeminen ja ristikot.



 


Alla on viimeinen ottamani kuva isästä.
Olin elokuussa  kesälomalla mökillä.
Tapamme mukaan lähdimme samoilemaan metsään.
Keräsimme marjoja ja tähyilimme sieniä.
Ukko-kissa oli aina joukossa mukana.
Sovimme, että isä tulee syyskuun alussa luokseni,
mutta näin ei koskaan tapahtunut.
Isäni kuoli 1.9.1995.

Nyt on pyhäinpäivä, ja aika muistella...


18 kommenttia:

  1. Hyvää pyhäinpäivää sinullekin. Ajatukset täälläkin ovat samansuuntaisia.

    VastaaPoista
  2. Kauniita ja pysäyttäviä muistoja ja kuvia. Minun isäni kuoli kymmenen vuotta aiemmin, ja toivoisin muistavani hänestä paljon enemmän kuin muistan. Mutta lämpimät ovat ajatukset täälläkin.
    Hyvää pyhäinpäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arttu ja Mai, muistoja tulvahtaa mielen esim. jostakin tuoksusta. Kiitos samoin!

      Poista
  3. Isäsi olisi iloinen tästä postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olisi, Kivisen Vilma, olin isäntyttö.

      Poista
  4. Aivan ihana postaus <3 Kuvatkin huippuja. Erityisesti kuva tummassa tuvassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pauliina! Tupa on isäni ja minun syntymäkodista. Onneksi on kuvia torpasta muistona. Tosin muistan kyllä tarkkaan kaikki huonekalut, huoneet, tuoksut ja valon.

      Poista
  5. Ihana kertomus ja kuvat. Isäsi pilven laidalta hymyilee sinun rakkaille muistoillesi!

    VastaaPoista
  6. Onneksi meillä on läpi elämän säilyvät muistot rakkaistamme. Hienot kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kruunu Vuokko, ja kuvien avulla muistot elävöityvät, ainakin minun kohdallani. Kiitos!

      Poista
  7. Kauniita muistoja isästäsi. Minulle tuli oma isä mieleen.

    VastaaPoista
  8. Mainio elämänohje. Kauniita muistoja ja kuvia.

    VastaaPoista
  9. Ihania muistoja isästäsi ja toivat mieleen oman isäni. Hän kuoli 2003 56-vuotiaana. Silti samat asiat ovat muistoissani kuten sinullakin. Minun isäni elämänohje oli: Koskaan ei mennä taaksepäin. Jos me kaadutaan, me kaadutaankin eteenpäin. Tällä olen mennyt.
    Tuo mietelause on muuten niin totta! Jokaisen pitää surra tavallaan ja ajallaan! Surua ei saa kätkeä sisäänsä tai sairastuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, sait erinomaisen neuvon isältäsi. Isät ovat viisaita.
      Pidättelin pitkään suruani, sillä minun piti järjestellä isän asioita ja kannatella äitiä. Sitten kun suru sai vallan, itkin pitkään, enkä voinut katsoa isän kuviakaan vuosikausiin.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...