tiistai 18. heinäkuuta 2017

Ennen ja jälkeen kuvia sekä pikkaisen muutakin

Otan vähintään kymmeniä kuvia päivässä, usein satoja.
Arvatkaapa vaan onko helppoa löytää kuvapaljoudesta "ennen ja jälkeen" -kuvat,
kun kuvien ottoaikojen välillä on viikkoja, jopa kuukausia.
Niin, tätä ongelmaahan ei olisi, jos poimisin kuvanottohetkellä
tarvitsemani kuvat yhteen kansioon. Tätä ei siis tapahdu.
Jutuntekohetkellä alkaa hillitön kuvien pläräys.
Tästä etsinnästä on tosin se ilo, 
että mieleen palautuu monta mukavaa hetkeä ja löytyy kuvia,
joista voisi syntyä uusia blogiaiheita.

Vasemmalla on kukkatuki, joka oli mielestäni liian hentoinen etupihalle.
Teetin jämäkämmän tuen, joka istuu etupihan rustiikkiseen ilmeeseen paremmin.

 

Etupihalla on useita rouheisen ruosteisia kukkalaatikoita.


Vaivaistalon kivijalka, jonka päälle talomme on rakennettu, on muhkea.
Se on kestänyt aikaa ja nähnyt monenmoista säätä rapautumatta.
Kivijalan yläpuolella oleva sementti sen sijaan oli lohkeillut ikävän näköiseksi.
Tilasin Leo Muje tuotannon korjaamaan tilannetta.
Leo raudoitti ja teki sementin päälle itse kehittelemällään betonireseptillä
joustavan ja kestävän kivijäljitelmäpinnan.

 

Lopputulos on erinomainen.


Entäs sitten rikkaruohot!
Voi hyvän tähden, kun ne kasvavat viikossa tuuheiksi,
varsinkin kun saavat sadetta innostuksekseen.
Kivituhka, jonka luulin olevan helppohoitoista (hah hah haa),
on niin hienojakoista, että siihen iskevät kiinni kaikki ei-toivotut-kasvityypit.
Saan heiluttaa heiluriharaa ihan tosissani joka toinen viikko.
Varsinaista hyötyliikuntaa, jota ilmankin voisin elää.


Urakoinnin jälkeen marjatarhan ilme kirkastui,
samoin minun.


Pieni puupenkki ja -arkku ovat kiertäneet meidän mukanamme jo kolmessa kodissa.
Ne ovat ulkona, tosin katoksen alla, läpi vuoden.
Aika oli jättänyt jälkiään, joten maalasin ne.


Kalkkimaalilla tietysti, helppoa ja nopeaa.


Mieheni osaksi ei langennut kevyttä ja helppoa työtä.
Pihamaalle tilaamamme hienojakoinen kivituhka osoittautui
oivaksi kasvualustaksi rikkiksille.
Piha viheriöi, ja en enää jaksanut jyrskyttää sitä joka kuukausi heiluriharalla,
joten tilasimme 20 tonnia karkeampaa kivituhkaa.


Mieheni Esa, raskaan työn sankari, 
levitti ja tasasi koko hirmuisen määrän kahdessa päivässä.
Aivan, lapio ja kottikärryt työvälineinään.


Aamupostissa oli tänään ollut juttu Mauri Laakkosen kirjoituskilpailusta,
jota olin tuomaroimassa.
Onnea voittajille!
Laakkonen on tuottelias kirjailija sekä taitelija,
joka kutoo sukkia hyväntekeväisyyteen.


Loppuun kukkakuvia silmäniloksi.




23 kommenttia:

  1. Olette kadehdittavan aikaansaavia! Minulla on kaikki hommat edelleen vaiheessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sussi, sulla on opiskelut vaiheessa, joten älä vaadi itseltäsi liikaa, pihatyöt odottavat ja rikkaruohot eivät katoa.

      Poista
  2. Upean kivijäljitelmäpinnan saitte vanhan sementin tilalle! Ahkeria olette olleet, kun kaikenlaista olette aikaan saaneet. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhamyyrä, tuli kelpo korjaus, toivottavasti myös kestävämpi kuin sementtinen. Ahkeroimme ja laiskottelemme, sopivassa suhteessa.

      Poista
  3. Siellä on pistetty tuulemaan. Hienon seinämäkorjauksen teki Leo! Olen käynyt katsomassa hänen töitään, upeita.
    Kivituhkassa tosiaan elää rikkikset, kuin pellossa. Odotan innolla kuulumisia miten toimii isompi raekoko, onko muuten 16-32 vai vielä isompaa? Jotain tarttis tehä täälläkin asialle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maatuska, jotain isompaa pitää tehdä joka kesä, nyt nämä sorajutut. Raekoko on 0-16, saas nähdä pyöriikö kivet tarpeeksi ja estävät rikkisten kasvun. Olisin halunnut singeliä, mutta mies ei tykännyt ajatuksesta. Naisen logiikalla vierivä kivi ei sammaloidu, eikä pyörivässä kivimassassa kasva rikkaruoho.

      Poista
  4. Sama juttu, joka aamu ja iltakin kierrän kameran kanssa kuvaamassa, usein ruusujani, varsinkin uusia, joita odotan kukkivaksi. Pihamaisemat ovat muuttuneet hurjaa vauhtia! Autotallissa odottaa yksi puusohva rappaamista ja maalaamista. Saa nähä milloin...ei ruohonleikkuusta tai kesävieraista ole ehtinyt. Muuten!!! Mauri Laakkonen? Ei kai ole minun vanha ystäväni, tanssi- ja tanhukaverini Hyvinkäältä? Komea, pitkä ja mukava mies? Olen nähnyt häntä viimeksi, kun vieraili luonani noin 30 vuotta sitten... Kysypä, jos näet, muistaako Leilaa vai onko eri mies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leila Kastelli, kaikkeen ei vaan ehdi eikä repee, täytyy tehdä, minkä ehtii ja pitää levätäkin välillä sekä hupailla. Voi hyvin olla sama mies, täytyy kysyä häneltä, josko muistaa ja miksei muistaisi.

      Poista
    2. Kyselin häntä facebook-sivuilta, mutta en tiedä liikkuuko hän paljoa siellä.

      Poista
    3. Eipä hätää! Sama mies on ja käymme paraillaan keskustelua. Olen iloinen kun löysin hänet!!! Kiitos sinulle!

      Poista
  5. Hienosti toteutettu kivijalka. Meillä on mökillä kivituhkaa ja siinä tosiaan viihtyy kaikki ei toivottu. Suodatinkangas kivituhkan alla ei auta yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ansu, ei tosiaan auta suodatinkangas rikkaruohoja vastaan, elävät mokomat vaikka olisi vain pari milliä kivituhkaa. Katsotaan, miten tämän karkeamman soran kanssa käy.

      Poista
  6. Tota kivijalkaa mä kans tässä ihailen, on niin komea ja uhkea.
    Teidän piha on kaunis, paljon työtä............mutta taidat pitää siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, kivijalka on kyllä uljas. Työtä on liikaakin ja välillä ihan uuvuttaa, mutta kun aurinko paistaa, niin jopa sitä piristyy ja lähden pihalle ilosin mielin.

      Poista
  7. Kenellä teetät nuita kukkatukia ja mistä moiset ruostuneet kukkalootat? Ovat hienoja, sanoo kateellinen periferiasta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanha rouva, kukkatuet on takonut seppätaiteilja Leo Muje. Löytyy täältä: http://leomuje.blogspot.fi/
      Hän tekee tukia yms. mittojen mukaan ja asiakkaan toiveet huomioiden. Ruosteiset lootat ovat lasikuitua ja ostin ne Pirilän kukkatalosta Riihimäeltä muutamia vuosia sitten. Toivottavasti löydät itsellesikin ruosteruukkuja.

      Poista
  8. Wau, mikä kivijalaankoriaus, tooosi hyvä! Siälä on taas oltu ahkeria :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Navettapiika, kivijalka sai arvoisensa korjauksen, ollaan tyytyväisiä. Pitäisi olla ahkeria, niin ei olisi noin tuuheita rikkakasvustoja, puolustuksekseni totean, että kun minulta rivahti selkä, niin en pariin viikkoon kyennyt kumartumaan enkä jyrskyttämään heiluriharalla, niin se aika riitti rikkiksille valtaamaan pihan. Mies teki kyllä urotyön sen valtaisan sorakasan kanssa, huh huh.

      Poista
  9. Teillä riittää tosiaan työtä pihalla ja hyvää jälkeä tulee sen myötä :) Ihana tuo vaalean sininen kukka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maarit, pihaa on kyllä ihan hoidettavaksi asti, välillä puhti karkaa omille teilleen, mutta silloin tarvii vaan oleilla ja huilailla, niin se puhtikin tulee takaisin. Muistaakseni sininen kukkanen on Kaukaasiantörmäkukka. Oikein nätin värin.

      Poista
  10. Kiitos huomioimisesta, kivasta tarinasta haastattelun tiimoilta ja myöskin nuoruuden tanssikaverini löytymisestä blogisi välityksellä. Hän ihasteli peuramaalauksia sivuillani, sitäkin jonka valitsit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaari, ole hyvä! Ilo oli minun puolellani, näin tämä netti yhdistää meitä samanhenkisiä.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...