Ennen ja jälkeen kuvia sekä pikkaisen muutakin

Otan vähintään kymmeniä kuvia päivässä, usein satoja.

Arvatkaapa vaan onko helppoa löytää kuvapaljoudesta "ennen ja jälkeen" -kuvat,

kun kuvien ottoaikojen välillä on viikkoja, jopa kuukausia.

Niin, tätä ongelmaahan ei olisi, jos poimisin kuvanottohetkellä

tarvitsemani kuvat yhteen kansioon. Tätä ei siis tapahdu.

Jutuntekohetkellä alkaa hillitön kuvien pläräys.

Tästä etsinnästä on tosin se ilo, 

että mieleen palautuu monta mukavaa hetkeä ja löytyy kuvia,
joista voisi syntyä uusia blogiaiheita.

Vasemmalla on kukkatuki, joka oli mielestäni liian hentoinen etupihalle.

Teetin jämäkämmän tuen, joka istuu etupihan rustiikkiseen ilmeeseen paremmin.

 

Etupihalla on useita rouheisen ruosteisia kukkalaatikoita.

Vaivaistalon kivijalka, jonka päälle talomme on rakennettu, on muhkea.

Se on kestänyt aikaa ja nähnyt monenmoista säätä rapautumatta.

Kivijalan yläpuolella oleva sementti sen sijaan oli lohkeillut ikävän näköiseksi.

Tilasin Leo Muje tuotannon korjaamaan tilannetta.

Leo raudoitti ja teki sementin päälle itse kehittelemällään betonireseptillä

joustavan ja kestävän kivijäljitelmäpinnan.

 

Lopputulos on erinomainen.

Entäs sitten rikkaruohot!

Voi hyvän tähden, kun ne kasvavat viikossa tuuheiksi,

varsinkin kun saavat sadetta innostuksekseen.

Kivituhka, jonka luulin olevan helppohoitoista (hah hah haa),

on niin hienojakoista, että siihen iskevät kiinni kaikki ei-toivotut-kasvityypit.

Saan heiluttaa heiluriharaa ihan tosissani joka toinen viikko.

Varsinaista hyötyliikuntaa, jota ilmankin voisin elää.

Urakoinnin jälkeen marjatarhan ilme kirkastui,

samoin minun.

Pieni puupenkki ja -arkku ovat kiertäneet meidän mukanamme jo kolmessa kodissa.

Ne ovat ulkona, tosin katoksen alla, läpi vuoden.

Aika oli jättänyt jälkiään, joten maalasin ne.

Kalkkimaalilla tietysti, helppoa ja nopeaa.

Mieheni osaksi ei langennut kevyttä ja helppoa työtä.

Pihamaalle tilaamamme hienojakoinen kivituhka osoittautui
oivaksi kasvualustaksi rikkiksille.

Piha viheriöi, ja en enää jaksanut jyrskyttää sitä joka kuukausi heiluriharalla,

joten tilasimme 20 tonnia karkeampaa kivituhkaa.

Mieheni Esa, raskaan työn sankari, 

levitti ja tasasi koko hirmuisen määrän kahdessa päivässä.

Aivan, lapio ja kottikärryt työvälineinään.

Aamupostissa oli tänään ollut juttu Mauri Laakkosen kirjoituskilpailusta,

jota olin tuomaroimassa.
Onnea voittajille!
Laakkonen on tuottelias kirjailija sekä taitelija,
joka kutoo sukkia hyväntekeväisyyteen.

Loppuun kukkakuvia silmäniloksi.