perjantai 30. lokakuuta 2015

Pyhäinpäivä

On aika muistella,
vaikka usein toivoisi, että unohtaisi,
niin kipeältä tuntuu...

Isäni kuoli 20 vuotta sitten, yllättäen, mökillä.
Hän oli käynyt katsomassa järvellä joutsenenpesää,
tuli kotiin ja kävi nukkumaan,
eikä koskaan herännyt.
Muistoissa myös mummot, ukit, tädit, setä, eno, isotäti ja ystävä.
Unohtamatta rakkaita lemmikkejä...


14 kommenttia:

  1. Kipeät muistot tarkoittaa kai sitä, että on rakastanut jotain tosi paljon.
    Aikakaan ei pyyhi pois kaikkea surua, mutta toivon sinulle mahdollisimman lempeitä ja kauniita asioita tällaisiin muistelupäiviin <3
    "Ihminen on kuin ruoho...", se on niin totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kysymys on juuri rakkaudesta ja menetyksestä...

      Poista
  2. Kauniilla tavalla sai isäsi lähteä täältä, siitä on syytä olla kiitollinen.
    Muistelen usein edesmenneitä omaisiani, ystäviäni ja lemmikkejäni, koen sen tavallaan hyvin raskaaksi, mutta antoisaksi.
    Kuinka ovatkaan he edellä lähteneet tärkeitä, ajatella, jos ei olisi ketään, jota muistelisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, isä lähti nopeasti, näin oli parasta, koska hän ei kestänyt lääkäreitä eikä sairaaloita. Muistellaan...

      Poista
  3. Mun isä eli niin vanhaksi, liki 87vee, että sen ymmärtää kovin helposti. Vaikka onkin vasta puoli vuotta aikaa. Mutta veljeni kuolema 7 vuotta sitten edelleen tuo syvän surun ajatuksiini. Vien kynttilät myös kisujen, Viuhdin ja Reetun haudoille. Rauhallista viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on tuore ikävä ja suru, pirkko, voimia. Isäni oli kuollessaan vasta 63-vuotias, onneksi isäsi eli pitkään ja saitte olla yhdessä. Veljesi kuoli aivan liian nuorena...

      Poista
  4. Tämä päivä saa muistelemaan poismenneitä.
    Hyvää Pyhäinpäivää sinulle.

    VastaaPoista
  5. Suru on helpottanut ja ikävä jää, kynttilät kaikille rakkaille myös sytytän vahvoin ajatuksin!

    Hyvää Pyhäinpäivää Sinulle!

    VastaaPoista
  6. Kunpa aikanaan saisikin lähteä isäsi tavoin, nukkumalla. Me emme vie kynttilöitä kenenkään haudoille, vaan sytytämme niitä täällä kotona. Ekologisempaa näin. Eräs ystäväni sanoi kerran yhteisen ystävämme haudalla käydessämme, että parempi kun muistaisimme ihmisiä heidän eläessään. Se on jäänyt mieleeni ja myös vaikuttanut toimintaani siten, että esimerkiksi suvun vanhuksiin koitan pitää säännöllisesti yhteyttä vielä, kun he ovat maan päällä tavoitettavissa.
    Mukavaa pyhäinpäivää sinulle! Niin ja hienoja kuvia oli edellisessä postauksessasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, kotona mekin kynttöitä sytyttelemme, koska haudat ovat 500 km päässä. Ajatus on tärkein, muinakin päivinä...

      Kiitos samoin!

      Poista
  7. Yleensä vien kynttilät haudoille, niin eilenkin On hautapaikat lähellä, ei vaadi kauheata ajomatkaa. Betweenin kommentissakin on pointtinsa, olen usein miettinyt, ettei useimmat varmaan ikinä eläessään saa yhtä komeita kukkia kuin hautajaisissaan, eihän sen nyt niin pitäisi mennä... Isäsi tapa poistua täältä on varmasti sellainen, jota useimmat toivoisivat omalle kohdalleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KesäKukka, onneksi olen vienyt kukkia ja lähettänyt kirjeitä sekä kortteja vielä kun ihmiseni olivat elossa. Pitkät matkat erottivat meidän, näimme vain lomilla. Nopea lähtö, se on varmasti kaikkien meidän toivomus, kun se aika koittaa.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...