sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Hyvää isänpäivää


Kuvassa on isäni lempimaisemia.
Hän viihtyi luonnossa, maalla mökillä lapsuudenmaisemissaan.
Isäni kuoli vuonna 1995.
Muistan ja muistelen häntä usein...


11 kommenttia:

  1. Huoh. Minäkin kävin isäni haudalla eilen. Isäni oli myös suuri luonnon ystävä. Hän antoi mm. yliopiston tutkijoille luvan pannoittaa 7 suden lauman, joka eleli pääosin mökkimaillamme. (Toivottavasti pannat olivat parempia kuin nykykarhuilla...) Mutta niin vain nuo sudet katosivat yksi toisensa jälkeen. Yksi löytyi hirtettynä, toinen ammuttuna... Ja isäkin sai oudon viherpiipertäjän maineen. Mutta hän ei moisesta välittänyt.

    Joten muistelkaamme ihan rauhassa isiämme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, onpas teillä ollutkin jännät mökkimaastot. Meillä oli karhu, joka kävi jäljistä päätellen, välillä pihallamme.

      Voin ylpeänä todeta, että isäni oli viherpiipertäjä kuten isäsikin, mutta hyvässä mielessä. Ainoa heikomman ja luonnon puolesta.

      Poista
  2. Onnellisia ovat lapset, joilla isä ja äiti ovat olleet mukana elämänpoluilla kulkemassa.

    Isien lisäksi toivon voimia kaikille isiksi haluaville tai isäksi itsensä mieltäville. Ei isyyden tarvitse olla aina biologista.

    Kaikille toivon sydämellistä sunnuntaipäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikku, osallistun sydämestäni toivotuksiisi. Kiitos!

      Poista
  3. Muisto isästäsi: Oli joulu, olin ehkä 13 vuotias.Olin kauan ja hartaasti pyytänyt uusia kaunoluistimia. Joulupukki tuli ja näin että hänellä oli luistimiin sopivan kokoinen laatikko. Pukki pyysi, että laulapa pukille laulu niin saat tämän ison paketin. Tunnistin pukin isäksesi ja voi, että minua hävetti. Laulaa nyt tuttavamiehelle iso, aikuinen tyttö! Mutta ne luistimet, ne luistimet. En muista lauloinko, mutta luistimet sain.
    Eli lähetänpä minäkin isänpäiväonnittelut hänelle sinne ylös.

    Miten Tuisku voi? Onko parannusta tullut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan joulumuisto. Kiitos, Vekki, että jaoit sen. Eiköhän ne, meijän isät, liene menneet kalaan. :)

      Tuisku voi paremmin, toinen haavoista on hyvää matkaa umpeutumassa. Maanantaina pitäisi tulla tieto patologilta, että mistään onkaan kysymys tässä vaivassa.

      Poista
    2. Onpa kiva kuulla, että parempaan ollaan menossa! Muiskut Tuiskulle.

      Poista
  4. Oma isäni läksi 2005 juuri Lucian päivänä, joulun alla. Äiti kolme vuotta aiemmin juuri ennen jouluaattoa. Joulusta tuli minulle siis sellainen omanlaisensa muistoineen.
    Isäni rakasti puutarhaa ja ikäsillä tekemistä. Sen olen häneltä perinyt. Muistan isääni usein, kuin äitiäkin, lämmöllä. Oma tyttäreni oli vanhemmilleni todella tärkeä ja sai heiltä myös monta ihanaa hetkeä muistoksi elämäänsä.
    Terveiset sinne Essilästä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulu nostaa varmaankin muistoja pintaan...

      Minunkin isäni tykkäsi puutarhasta, mutta toimi enemmänkin äidin käskyläisenä. Isä tykkäsi viljellä perunaa. Kalastaminen oli hänen ykkösjuttunsa, kesällä ja talvella. Onneksi on muistot ja lisäksi minulla on paljon valokuvia, joissa olen kuvannut isääni arkisissa askareissa.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...