lauantai 23. helmikuuta 2013

Hiihtolomaa ja höpötyksiä

Hiihtoloma alkoi. Aionko hiihtää? Hmm... Minulla on kyllä sukset, mutta ne ovat asuneet pussissaan kohta 15 vuotta. Viime vuonna suksipussi sentään nostettiin vintiltä alakertaan, mutta ladulle asti ne eivät päässeet, poloiset. Ja pakko vielä tunnustaa, että ladut lähtevät oman tontin edestä, joten en voi syyttää hiihtämättömyydestäni muuta kuin laiskuuttani.

Ja lisää noloja tunnustuksia. Konnadonna, jolla on muuten sävähdyttävän nätti blogi, pyysi minua kertomaan itsestäni viisi omituista juttua ja piirrettä. Miten rajaan omituisuudet vain viiteen, kas siinä pulma.
  1. Ensimmäisen tuli mieleeni, että vaikka rakastan jännitysjuttuja ja niitä kirjoittelen, niin pelkään monia asioita. Hyytävää.
  2. En osaa käynnistää autoa, jos en ensin pane turvavyötä kiinni.
  3. Vaikka minulla on ollut aina koiria, pelkään muiden koiria. Isoja enemmän kuin pieniä.
  4. Olen todella outo höpöttäjä. Höpötän jopa ihan ventovieraille. Iskee oikein semmoinen pakottava tarve höpötellä ja usein ihan sopimattomissa paikoissa. Mies on oppinut sulkemaan (viisaasti) korvansa höpinöiltäni ja Tuuliset Pojat puolestaan tykkäävät höpöttämisestäni ja taputtamisestani paljon.
  5. Minun on pakko kertoa/jakaa kaikki ikävät tapahtumat ja kokemukset. Siis aivan pakko. Halkean, jos en saa kerrottua niitä. Kuuntelijaksi joutuu mieheni, joka käyttää silloin Höpötystilaansa eli sulkee korvansa. Elämme siis tasapainoista elämää, kih hih.
Tänään siivotaan, lenkuroidaan koirien kanssa, käydään kaupoilla, etenkin kirjakaupassa ja lisäksi keskityn sisäpuutarhailuun. Sain jokunen aika sitten Pirkolta, tässä on kanssa yks sydämellinen blogi, siemenylläreitä, jotka otan tarkempaan syyniin ja mahdollisesti teen kylvöjä. Lisäksi pasuunakukkani haluavat selkeästi päästä kasvuun. Katsotaanpa mitä ehdin tehdä...


Koirien iltalenkillä on aikaa (älä syö keltaista lunta) 
ihailla pilvimuodostuksia ja taivaan värityksiä.


Kuvassa Tammelan kirkko.

30 kommenttia:

  1. Oikein hyvää hiihtolomaa! Mukavia omituisuuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sinä taidat hiihtolomaltasi jo palailla...

      Poista
  2. Mukavaa hiihtolomaa! Enpä ole päässyt suksille enkä luistimille ees yhtä kertaa, niinkun muina talvina ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luistimia en enää edes omista. Tuskin pysyisin pystyssäkään. Mutta mä suoritan ajatushiihtoa, turvallista kuntoilua, kih hih.

      Poista
  3. Sulle käy varmaan niiden suksien kanssa samoin, kuin mulle. Kun otin vuosien tauon jälkeen sukset vintistä, niin monoista meni pohja poikki. Otin vintistä tyttären vanhat monot, jotka sopi myös niihin suksiin ja sama juttu, pohjat poikki. Nyt olen pari vuotta harkinnut uusien suksien hankintaa.... Harkitsen vielä, hih! Mukavaa lomaa ja aurinkoisia päiviä! Keltatulkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, että kyllä mä muuten hiihtäisin, mutku meni monot poikki. :D

      Poista
  4. Hyvää hiihtolomaa! Ehkä sinun pitäisi mennä suksille ja ottaa tuuliset pojat mukaan? Tiedä mitä siitä touhusta sanoisivat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuliset Pojat tykkäis varmasti kovasti ja mennä viilettäisivät järvenjäällä mutkasta tietä näkymättömiin. En taida uskaltaa kokeilla. Hih.

      Poista
  5. Mukavaa hiihtolomaa! :) Minäkään en ole hiihtänyt enkä luistellut vuosiin - tykkään kävelylenkeistä. :)

    Eläimet(kin) ovat hyviä kuuntelijoita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, eläimet ovat aivan loistavia kuuntelijoita. :)

      Parempi vissiin, että kävellään ja voihan ne sauvat ottaa käteen silloinkin, tosin silloin pitäis lähteä lenkille ilman koiria, joten...

      Poista
  6. Meilläkin menee hiihtoladut lähellä, mutta en ole hiihtänyt vuosiin. Täällä on hiihtäjien joukossa turhan paljon hemohessuja, jotka jyrää muut alleen. Niinpä se laji on jäänyt.

    Hyvää lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antaa hemohessujen hiihdellä, hui, jo pelkkä ajatus karmii, että saisin koko ajan väistellä. Hiihtämisessä on (ainakin näin muistelen) parasta juuri maisemien katselu ja rauhallinen tahti. :)

      Poista
  7. Omituisuuksia? Kuinka ihmeessä ne silti yhtä lukuunottamatta tuntuivat liiankin tutuilta...pitänee kai katsoa peiliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HooPee, sovitaan, että meillä on vain hyviä ominaisuuskia. ;)

      Poista
  8. Oikein hyvää lomaa.

    Ja käyhän hiihtämässä=).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, JaanaElina! Taidan tyytyä hiihteleen villasukissa sisätiloissa. :D

      Poista
  9. Hyvää hiihtolomaa, Nettimartta! Teehän nyt edes pikkuinen kierros suksien kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä voin luvata vain mielikuvitushiihtoa eli kuivaharjoittelua ja senkin ilman suksia. Kiitos!

      Poista
  10. Leppoisaa lomaa, mullakin alkoi hiihtoloma ilman hiihtoa. Minä pelkään kans koiria, niin ja hevosia myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, meillä on samat pelon lähteet. Eiks ole outoja nää pelot. Vaikka kuinka takoo päähänsä, että ihan turhaa, mutta ei auta, ei.

      Leppoista lomaa sullekin, Konnadonna!

      Poista
  11. Eihän tuossa ollut kuin koirien pelko vähän erikoista. Ei sen puoleen, jos tulisi joku jättikokoinen irvistelevä koira vastaan, niin kyllä sitä olisi syytä (ehkä) pelätä. Yhdellä mun tutulla oli outo rottweileri. Sen oli pakko saada ekaa kerta tavatessaan ottaa käsivarsi suuhun. Se niinkuin "puraisi", mutta ei kuitenkaan purrut. Se oli aika karmivaa. Tiedät sä Nettimartta mun miäs joutuu kuulemaan mun kaikki jutut ja Ossi toisen mokoman:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, Marja-Leena, onneks meillä on joustavat miehet ja koirat, jotka tykkää höpinöistä. :)

      Mua on lapsena koira purru reiteen ja olin kipea kauan. Sielunhaava ei ole parantunut...

      Poista
  12. Oi, ihania omituisuuksia! Ja tiedätkö mitä, täällä on toinen omituinen höpöttäjä. Ei pysy suu kiinni oikein milloinkaan ja suusta tulee kaikenlaista tilanteeseen liittyvää ja liittymätöntä. Mutta olen ajatellut, että tällainen musta tuli, ei voi mitään. Jos panttaan asioitani, päässä alkaa porista. Ja se ei ole hyvä ;D

    Miksi puoliso otetaan? No korviksi tietenkin.

    Eikä se hiihtäminen niin hauskaa ole, räkä jäätyy ylähuuleen ja pakarat kipeytyy kaatuilusta, ja hei, ollaanpa rehellisiä, ei se puuha ole kovin coolia. Tiedän, koska hiihdin pari vuotta sitten. Kaikinpuolin "ei" ;)

    (Esimerkki höpötystilanteesta, jossa diplomaatimpi ihminen sanoisi, että "hiihto on hyvä tasapainoinen talvilaji.")

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan naurettiinko Tampereen kälyn kanssa kyljet kipeinä. Naurettiin! Sä sitten osaat aina olla kannustava ja myätäelävä. :)

      Poista
  13. Itse asun myös aivan metsikön vieressä, johon kaupunki on tehnyt hyvät ladut. En omista edes suksia enää. Tosin kävelen mieluummin koiran kanssa kuin hiihdän. Meillä on läheisen järven jäälle tosin tehty latu, jonne voi mennä koiran kanssa hiihtämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, koiran kanssa kävely on rattosaa puuhaa. Siitä hyötyy kaikki osalliset.

      Poista
  14. Eipä ole tullut hiihdettyä vuosikausiin (-kymmeniin), vaikka suksetkin olisi. Ihan kivaa hiihtäminen olisi, mutta käy minulla kauheasti yläselän ja hartioiden päälle. Ja mieluummin sen hiihtämiseen kuluvan ajan käyttää sitten lenkillä käyntiin, kun ei tuon pupusen kanssa hiihtämisestä mitään tule. Sehän on koko ajan vain suksissa kiinni.:D Nyt tosin lenkillä käyntikin hieman hirvittää, kun susia on jo liikkunut ihan lähimaastossa. Ihan meidän tontin jälkeenkin oli nähty tietä ylittävän. Ollaan koko talvi enimmäkseen lenkkeilty tuolla pitkin metsiä, ja nyt ei enää tee mieli yksin mennä kovin kauas.:(

    Hyvää hiihtolomaa!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos me sitten annetaan niitten suksien viettää eläkepäivään pussissa. :)

      Kauheeta SUSIA! Ei varmasti tee mieli lähtee koiran kanssa lenkuroimaan, vaikka kuinka sanotaan ettei Suomessa ole sudet hyökänneet ihmisten kimppuun, mutta käsittääkseni jokunen musti on päätynyt kuitenkin suden paistiksi. Pidähän Rymy likelläs.

      Poista
  15. Mukavaa lomaa! Täällä tuli pidettyä jo viime viikolla. Käytiin katsomassa esikoista Kajaanissa ja sukuloimassa myös Kempeleessä. Hiihtämään en ehtinyt. Mutta ulkoilin paljon Ekan kanssa. Paras ystävättäreni on vihitty tuossa Tammelan kirkossa. Ja kummipoika on siellä konfirmoitu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, Sari! Loma teke terää meille kaikille. Eka ja Tuuliset Pojat, siinäpä tosiaan parhaat liikunnan lähteet. :)

      Tammelan kirkko on nätti, tunnelmallinen ja vanha. Olen kuvannut kahdet konfirmaatiot kyseisessä kirkossa.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...