maanantai 5. marraskuuta 2012

Ovipönkät


Vanhassa vara parempi, turva toisen tähtehessä. Siinäpä vanhan kansan viisautta mietittiväksi. Olin jo pitkään etsinyt sopivia ovipönkiä, meillä kun on pari ovea semmoisia, etteivät tahdo pysyä auki kokonaan. Taitavat olla karmit kallellaan.

Löysin Patinaputiikista aivan hurmaavat ovistopparit: 2 kg punnukset, jotka ovat vuodelta 1949 ja ruostettakin on jo vähän pinnassa, elettyä elämään. Näin nämä punnukset saivat jatkoaikaa ovipönkinä ja ovat vieläpä hurmaavan näköiset.


26 kommenttia:

  1. Ihana pönkkä, siis AIVAN ihana! Loisto-ostos kertakaikkiaan! :)))

    PS. Kusti polkas tänään mulle kirjan, jei! Kiitos kovasti, en malta odottaa, että pääsen lukemaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin samaa mieltä kanssasi tuosta pönkästä. Hih, eiks olekin hassu sana: pönkkä. Ai jee, vai tuli sulle kirja... Lukuiloo!

      Poista
  2. Pari viikkoa sitten kävin myös tuolla Patinaputiikissa, enkä tyhjin käsin poistunut sieltä.

    VastaaPoista
  3. Hyvä idea, hieno stoppari! Lisäplussana murtovarashätyytys-ominaisuus, heheh. Tuolla kun huitaisee, niin jo lähtee rosmo ja kertoo kavereilleenkin, ettei kannata kokeilla :)

    Meilläkin on jotkut karmit kallellaan, kuten juuri ulko-oven väliovessa, siinä on jarruna hiekkasäkkistoppari. Tai tarkalleen ottaen se on koristekivimurskaa minigrip-pussissa, joka on piilotettu kukalliseen kangaspussiin. Sillä ei Karhukoplaa juuri tainnuteta.

    (Kylläpäs tää teema nyt jäi päälle, se johtuu varmaan sun dekkarikirjailijuudesta...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Murtovarashätyytysominaisuus! Parhautta, kih hih. Joo, ja ilman muuta tää sun ideas kirjaantuu muistivihkoon ja jalostuu jossain vaiheessa dekkarinovelliini. Kukallinen kangaspussi ja Karhukopla samassa lauseessaa. Että mä nauroin. Kiitti!

      Poista
    2. Hyvähyvä, kaikkiin kohtiin :D

      Poista
  4. No löysit ihan oikean ikäiset pönkät! Kyllä on hyvä ikä. Kokemusta on...siis juuri tuosta iästä...pönkkä parhaimmillaan...juuri eläkkeelle päässeenä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neito ja pönkkä on just tossa iässä kauneimmillaan ja parhaimmillaan. Sä oot niin ahkera eläkeläinen, että ei paremmasta väliä.

      Poista
  5. Voihan pönkkä, kun on komia! Tuonne mä tahdon ostoksille ihmettelemään -viimeistään ens suvena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis todellakin mennään ens suvena kirppistelemään, sillä aikaa ku meidän betonityöt kuivuu. :)

      Poista
  6. Minulla on saman vuotinen 2 kilon punnus, käytän sitä pienten marja / rahkapiirakoiden pohjan litistamiseen, opin leipomossa sen taidon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punnuksista on moneksi! Hyvä keksintö käyttä punnusta.

      Poista
  7. Ei tässä voi, kun ihastella! Justa oikiat pönkkänä ja miksei piirakkapohjan taputteluunki ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tota pönkkää on mukava siirtää jalalla. Entinen pönkkä, semmonen metallikiila, aina kaatu ja sitä joutu käsin asettelemaan. Tää punnuspönkkä on täydellinen.

      Poista
  8. Patinaputiikin Jaana6. marraskuuta 2012 klo 9.51

    Hei, loistavaa nähdä punnus-pönkkä tositoimissa :)

    VastaaPoista
  9. Mahtava idea, siis todellakin nerokas! Miksei meidän tuvassa ole karmeja kallellaan?? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, käys vähän roikkumassa teijän ovissa, niin vähän saranat rupee repsotaan. Tämmösessä vanhassa talossa ei oikein mikään oo suorassa. Vaik oikeesti olis tietysti mukavampaa, että ovet eivät olisi killissä. :)

      Poista
  10. Minäkin löysin kirpparilta tuollaisen punnuksen, on kyllä varmasti vähän pienempi. Tuossa alapuolella oli aivan ihana kahvikuppi seköä se kahvipurkki! Todella hyvässä kunnossa olevakin! Meillä oli kotona sellainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhoissa on semmoista elämän karheutta mikä puuttuu uudesta. Kahvikuppi on liikuttavan pieni. Ihme, että se on säilynyt ehjänä 30-luvulta saakka.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...