Pähkinöitä ja talipalloja

Harakka on graafinen lintu, pelkistetyn kaunis.

Ahne se myös on, noppii nokan täydeltä pähkinöitä ja lehahtaa muualle syömään.

 

 

Onerva-orava puolestaan hakee kokonaisia talipalloja, veijari.

Ainakin sillä on vatsa täynnä, kun talipallon syödä jytystelee.

Wiima-tyttösen kanssa on mukava seikkailla ja tutkia uusia paikkoja,

sillä on ollut jo viikon hieno hankikanto.

 

Kukapa käyttäisi teitä ja polkuja, kun hanki kantaa pellolla.

Kaunista viikkoa!

 

Pelakuita ja hankikantoja

Pelakuut kukkivat hennosti vierashuoneen ikkunalla.

Täytyy lisätä lannoitusta.

Pelakuiden siementaimet varttuvat.

Siemenet itivät eritahtiin, joten kokoerot ovat suuria, vielä.

Vaaleanpunaisen pasuunakukan alut ovat juurtuneet

eli kesällä terassilla kasvaa ainakin kolme pasuunaa.

 

Lumikuvat eivät, opettelusta huolimatta, tahdo onnistua,

vaan ovat nuhruisen harmaita.

Kuvauskohteina oli naakkoja.

 

 Aamulla oli upea hankikanto.

Jolkuttelin pellolla Wiima-tyttösen kanssa, mies kuvasi.

Veljeni Teemu puolestaan otti maanantaina kuvan,

kun kurkistelin naakkoja kameran kautta.

Oli suojasää ja tiet täynnä isoja lätäkköjä.

 

Meidän alapiha kuvattuna pellolta, kiitos hankikannon.

Kaatumisia ja kattoremppoja

Onpa ollut liukasta ja tuulista!

Olen kaatunut kolme kertaa tällä viikolla,

vaikka jalassani on ollut liukuestekengät.

Siellä maassa mötköttäessäni pohdin oikeaoppista kaatumista,

sitä kun vanhusväestölle, johon minäkin lukeudun, kovasti opetetaan.

Eipä ollut opeista hyötyä, sillä pötkötin jo maassa, kun vasta tajusin kaatuneeni.

Onneksi olen vanttera täti-ihminen eikä käynyt kuinkaan.

Naureskellen kömmin ja pungersin itseni ylös kohti uusia seikkailuja.

 Kattoremppa valmistui, viisi kattoa ja viisi päivää,

erinäinen määrä laudanpätkää ja sirkkelipölyä.

Tuli siivottua perusteellisesti,

kun jokainen huonekalu piti siirtää pois työmiehen edestä.

Järjestelin kaappeja ja komeroita,

heitin pois turhaa roinaa ja käyttökelpoiset tavarat päätyivät kierrätykseen.

Löysin komeron takanurkasta muistoja, sanakirjoja. 

Heittääkö pois vai säilyttää?

 Leuto sää tiputti lumet katolta ja madalsi hankia.

 

Tässä työhuoneeni katto ennen ja jälkeen.

Huone valostui ja raikastui. 

Kyllä nyt kelpaa!

 

 

Olokolon remppa

Olokolo (kellari) on odottanut remppaansa pitkään.

Tila on toiminut lähinnä varastona.

Pidän takasta, se on muurattu luonnonkivistä.

 Sementtilattia on kurjassa kunnossa, halkeillut ja vaarallinen.

Vettäkin tihkuu katosta rankkasateissa ja kun lumet sulavat, 

mutta sen kanssa täytyy oppia elämään.

Katto on kaunis, sillä siinä on holvikaaria.

 Nyt lattia on uusittu.

Se tehtiin ruskeaksi värjätystä painekyllästetystä puusta.

Keväällä rapsuttelen seinät sekä katot,

ja maalaan ne kalkkimaalilla.

Sitten vaan säänkestäviä kalusteita sisään ja oleilemaan.

Paistoimme uuden lattian kunniaksi makkarat.

 Olokolon päällä on Kesälä-kesäkeittiö.

Hei, sateet sekä lämpö teki tehtävänsä,

puiden alla pilkistelee maa.

Kuvissa vasemmalla on Tuisku ja oikealla Myrsky,

sillä eihän sitä voi/saa otettua kuvaa,

jossa ei olisi sitä pakollista kiintiömäyräkoiraa.

 

1000 kertaa haaveita ja 1 aave

Kyllä, tämä on 1000. kerta, kun teen jutun,

aloitin 2.7.2012, Bloggerissa.

Tätä ennen bloggasin pari vuotta Vuodatuksessa,

joten juttuja ja haaveita, 

toteutuneita ja toteutumattomia, on paljon enemmän.

Kiitos, kun olette pysyneet mukana!

 

Tässä viimeisin haave, mikä on toteutumassa.

Meillä on huoneissa puukatot.

Noh, ei siinä mitään, mutta muutamien kattojen lautojen välissä

on ruskeasta laikukkaan harmaaksi haaltunutta kovalevyä/ikilevyä.

Ikävän näköistä ja synkkää.

Vaan eipä ole enää, sillä paikalla on näppärä puuseppä,

joka napsuttelee kattojen päälle valkoisia mäntylautoja.

Huoneet valostuvat ja raikastuvat!

 

Kesken siivouksen (ja kuvaamisen) vaatehuoneestani putkahti aave.

Pienistä jutuista se ilo irtoaa...

 

Yritän kasvattaa pelargonioita siemenistä,

elämäni ensimmäistä kertaa.

Katsotaan kuinka käy, alku näyttää lupaavalta.

Eilen oli keväinen päivä, taivas oli pilvetön,

linnut visertelivät ja pipoa ei tarvittu.

 

Pasuuna ja pelakuut

No niin, pasuunakukka virittelee jo uusia lehtiä.

Siirsin sen vierashuoneesta olohuoneen eteläikkunalle,

lannoitin ja kastelin.

Tämä pasuunakukka tekee pinkkejä kukkia.

 Raskas taakka, ja niinhän siinä kävi, että toinen siipi irtosi.

 Wiima, meidän perheen tarkkailija, tuumailija ja vahtikoira.

Keltasirkku ja viherpeippo.

 Tein vanhojen pelakuiden keväthuollon.

Pistokkaita en juuri saanut.

Ostin kaksi pussia pelargonian siemeniä marketista.

Ensimmäisen kerran yritän kasvattaa itse,

toinen pelakuulaji iti vajaassa viikossa,

ja nyt on kolme pikkuruista taimea sinnittelemässä.

Naara

Olen viehtynyt outoihin esineisiin ja tarvekaluihin.

Löysin kirpparilta painavan naaran, hinta 50 snt.

Mukaanhan se lähti, tietysti!

Ajattelin laittaa siihen roikkumaan työkaluja,

mutta nyt talvella siitä sai mainion talipallopitimen.

Tikka on melkoinen päsmäri.

Pikkulinnut joutuvat kiltisti odottamaan syöntivuoroaan.

Seuraava kuvauskohteeni tulee olemaan varpuset.

 Kukkaterapiaa ja vitamiineja hedelmistä.

Pitäisi pysyä terveenä.

 Wiima-koiruliini ei hankia karttele eikä väistele.