torstai 21. helmikuuta 2019

Kaatumisia ja kattoremppoja

Onpa ollut liukasta ja tuulista!
Olen kaatunut kolme kertaa tällä viikolla,
vaikka jalassani on ollut liukuestekengät.
Siellä maassa mötköttäessäni pohdin oikeaoppista kaatumista,
sitä kun vanhusväestölle, johon minäkin lukeudun, kovasti opetetaan.
Eipä ollut opeista hyötyä, sillä pötkötin jo maassa, kun vasta tajusin kaatuneeni.
Onneksi olen vanttera täti-ihminen eikä käynyt kuinkaan.
Naureskellen kömmin ja pungersin itseni ylös kohti uusia seikkailuja.


 Kattoremppa valmistui, viisi kattoa ja viisi päivää,
erinäinen määrä laudanpätkää ja sirkkelipölyä.
Tuli siivottua perusteellisesti,
kun jokainen huonekalu piti siirtää pois työmiehen edestä.
Järjestelin kaappeja ja komeroita,
heitin pois turhaa roinaa ja käyttökelpoiset tavarat päätyivät kierrätykseen.
Löysin komeron takanurkasta muistoja, sanakirjoja. 
Heittääkö pois vai säilyttää?


 Leuto sää tiputti lumet katolta ja madalsi hankia.


Tässä työhuoneeni katto ennen ja jälkeen.
Huone valostui ja raikastui. 
Kyllä nyt kelpaa!



24 kommenttia:

  1. Eilen oli paha kun tuuli ihan hurjana ja tosiaan liukasta. No, liukkaat jatkuu tänäänkin. Kävin aamulla laittamassa auton lämmitysjohdon perään ja liukastelin moneen kertaan pois kohdalta...kaatunut en sentään. Arjen komiikkaa suorastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi et kaatunut, Tillariina K. Olen köpötellyt piikkikengillä jäällä koirien ja veljeni kanssa, varovainen saa olla, mutta oli niin aurinkoinen sää, että pakko päästä liikkeelle.

      Poista
  2. Onneksi et telonu ittiäs. Liukasta on ollu tääläki ja muutaman kerran on ollu likellä, etten oo ottanu jääkosketusta. Lecasoraa oon heitelly pitkin pihaa. Siinä tuloo hoiretuksi kaks kärpäästä yhyrellä iskulla. Ei kaaru ja tumma sora sulattaa kulukuväylät nopiempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lecasora oliskin hyvää liukuestettä, Navettapiika, meillä on niin hienoa hiekkaa, että se ei paljon estä liukastusta. Pidetään ittemme terveinä!

      Poista
  3. onpa tutunnäköiset sanakirjat - mulla saman sarjan ruotsi ja saksa, mutta huomattavasti huonommassa kunnossa -> kovassa käytössä 60- ja 70-luvuilla. Samaa olen pohtinut itsekin, eli voiko sanakirjoja hävittää vai kuuluvatko sarjaan KIRJAT vai ESITTEET - ehkä nämä pienet taskusanakirjat voisikin hävittää, mutta tiiliskivisanakirjoja ei...

    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika on ajanut pahasti ohi näistä sanakirjoista, sanastokin on uudistunut niin paljon tai tullut uusia lisää ja kun kaiken vielä löytää näppärästi netistä, niin mahtaako näillä sanakirjoilla olla muuta kuin muistoarvoa, Hanna. Olkoon vielä komeron takanurkassa, jos joku vaikka tarvitsee ne joskus askarteluun.

      Poista
  4. Hieno tuli katosta. Hyvä ettei käynyt pahemmin kaatumisessa, nyt on petolliset kelit. Tutun näköiset uusrenessanssikalusteet, melkein samanlaisia olen verhoillut jo kolmatta vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sohva on tarpeeksi pitkä, että siinä voi köllötellä ja lukea (lue ottaa päikkäreitä) ja tuolit ovat mukavat istua, Katja. Oikea polvi on nyt kipeytynyt, saas nähdä...

      Poista
  5. Olen minäkin nähnyt näitä oikeaoppisia kaatumisia, mutta ei siinä paljon ehdi miettiä kun on jo maassa! Itsellä nastakengät, jotka ovat vertaansa vailla! Tutun näköisiä sanakirjoja! Kyllä remppa aina kannattaa, kun joutuu väkisinkin käymään tavaroita läpi. Sen takia muutotkin ovat niin hyviä. Minä olen kuolinsiivousta (aika karu nimi, mutta realistinen) tehnyt aika paljonkin viime aikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Icebugit ovat kyllä hyvät, mutta eivät nekään auta, jos jalka sutkahtaa puoli metriä hangen sisään, siitä seuraa mahalasku, Kivisen Vilma. Samaa siivousta minäkin teen, tehnyt jo muutaman vuoden...

      Poista
  6. No nyt ne liukkaat tuli, ilman nastakenkiä en lähde edes postilaatikolle.Harmi kun olet jo kaatuillut mutta ei käynyt kuinkaan. Mukavaa torstaipäivää sinne :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nastat ovat juuri parhaat näillä keleillä, Pihakeiju. Kiitos samoin! Pysytään pystyssä.

      Poista
  7. Hui kauhea, kaatuminen on aina vaarallista! Onneks selvisit pelkällä säikähdyksellä. Äitini kaatui sisällä ja mursi jalkansa ja solisluunsa :(
    Upeat katot ja niin valoisat, nyt tuntuu varmasti että kevät tulee vieläkin valoisampana teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maatuska, vanhemmiten luut heikkenevät ja kaatumiset ovat vaarallisia. Toivottavasti äitis toipuu hyvin!
      Katot ovat aivan i-h-a-n-a-t.

      Poista
  8. heippa, mitä nuo hienot harakat ovat? oletko itse tehnyt? mistä materiaalista? t.sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, olen ostanut peltilinnut muutama vuosi sitten. Katselepa puutarhaosastoilta, jos niitä vielä olisi.

      Poista
  9. Hyvä, ettei mitään sattunut kaatuessa. Olen muutaman kerran liukkaalla pyllähtäessäni miettinyt, miten siinä samalla voisi oikeanlaisesti kaatua. Kaatuminen tapahtuu silmänräpäyksessä, joten ei siinä liiemmin ehdi taktiikkaa hioa. Nyt on sellaiset kelit, ettei liukuesteistä ole hyötyä. Paksuun jäähän ne eivät näköjään pureudu. Jospa viikonloppuna luvatut plussäät pehmittäisivät jäätä edes hieman.
    Katosta tuli hieno ja se tuo paljon valoa.
    Samanlaisia sanakirjoja löytyy omastakin hyllystä. Olisiko niistä iloa koululaisille ja opiskelijoille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, samaa mieltä kanssasi, ei siinä ehdi mitään miettimään tai kaatumistekniikoita hiomaan, kun pyrstö tai pää jo kopsahtaa kanveesiin. :)
      Toivotaan tosiaan jään pientä pehmenemistä. Sanoin 85-vuotiaalle äidillenikin ettei saa lähetä viemään roskapussia katokseen, kaatuminen on aivan taattua.
      Olemme tosi tyytyväisiä kirkkaisiin kattoihin, taittaa valoa upeasti.
      Taitaa sanakirjat olla nykynuorille yhtä outo kuin lankapuhelin. :)

      Poista
  10. päivystyksissä on ollut kiirus viime päivinä, luille hupaa nämä liukkaat tosiaan, onneksi olet selvinnyt omista pyllähdyksistäsi pelkällä säikähdyksellä!
    kyl tuosta kaatumisen opettelusta on hyötyäkin, vaik sitä ei kaatuessaan aina tajuakkaan. aikoinaan kun kävin ratsastustunneilla, niin kyl me harjoiteltiin kaatumistakin. siitä huolimatta minulta kyl kerran hepan kanssa yhdessä kaatuessamme murtui veneluu ranteesta. uskon kyl siihen, et ilman harjoittelua olisi voinut sattua useampikin murtuma.
    ihanan valoiseksi nuo valkoiset paneelikatot tekevät huoneet ja tosi kauniit ovat.rempassa on tuo hyvä puoli, tulee myös huusholli siivottua muutenkin. sama täällä syksyllä kun isäntä hioi ja maalasi lattioita sekä tapetoimme. kaapitkin tuli käytyä läpi. löytyi taas tavaroita, joita en tiennyt olevankaan;)
    tutun näköiset sanakirjat, sellaiset löytyy omasta hyllystänikin. siellä saavat olla muiden kirjamuistojen kanssa ihan rauhassa pölyttymässä, en vaan raaski niistä luopuvaikkei käyttöä olekkaan;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki harjoittelu ja liikunta on hyväksi sekä iloksi, totta siis puhut, Ilona. En ole mikään valkoisen ystävä muuten, mutta kyllä se kattoon sopii paremmin kuin hyvin, joten olemme tosi onskuna valoisuudesta.
      Sanankirjat ovat saaneet olla rauhassa vuosikymmeniä, netistä löytää nykyisin kaiken niin näppärästi. Eipä nuo kirjaset paljoa tilaa vie, joten olkoot muistojenlaarissa. :)

      Poista
  11. Teillä kevät on jo tullut sisälle! Ihanan raikasta :)

    VastaaPoista
  12. Onnekas oli, kun et loukannut, vaikka nurin menit. Täällä olen toistaiseksi säästynyt liukkailta, on vielä niin hyvässä mallissa talvi.
    Kosolti tuli huoneeseen valkoisen laipion myötä valoisuutta. Tosiaan, kuin kevät olisi alkanut!
    Minullakin on noita sanakirjoja vielä, enkä ole raaskinut hävittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On pehmusteet omasta takaa, aimarii, niin kaatukin tömpsähtäen. :)
      Teillä on vielä komea ja nautittava talvi. Kevät tuli tupaan valkoisten kattojen kera.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...