Hyvästit riippapajulle

Päärynäpuun ja omenapuun välissä oli riippapaju.

Mies kaatoi sen pyynnöstäni kuukausi sitten,

 sillä paju työnsi ärsyttävästi sekä rumasti vesiversoja.

Jopa kanto lähti ärhäkästi puskemaan versojaan.

Tarkoitukseni oli peittää osa alueesta kivillä,

muistattehan sen 20 tonnin kuorman...

Kiviä on jäljellä vielä noin puolet.

 Leikkasin versot, peitin kannon ensin allaskumin palasilla

ja levitin hyväksi lopuksi juurimaton kivettävän alueen alle.

 

 Kaikki tarvittava löytyi omalta tontilta,

kierrätettynä ties kuinka monennen kerran. 

Huomaat varmaan, että melkein jokaisessa kuvassa

on joku meidän kolmesta mäyräkoirasta, apurit.

 Kunhan helteet hellittävät kärrään soraa,

jolla saan kivet asettumaan paremmin alustaansa.

Peltinen kastelukannu vuotaa,

joten istutin siihen ruohosipulin.

Aurinkokello on isävainaan peruja,

ja ikää kellolla taitaa olla reippaasti yli 40 vuotta.

Kivirykelmä vaatii vielä hienosäätöä,

mutta ajan kanssa se valmistuu.

 Yöpaitakuvauksen tulosta tältä aamulta.

Kylpevä tintti oli 30.5. Hämeen uutisten sääkuvana.

Raakileita ja voikukkia

Viinimarjapensaissa on raakileita.

Oho!

Ja kyllä, nuo taustalla olevat keltaiset pallerot ovat voikukkia.

 Pihallamme kasvaa korkea jalava,

jonka kukinnot ovat hauskan näköisiä sykeröitä.

 Pihlajat, syreenit ja oikeastaan kaikki, kukkivat.

 Valesormiangervon tanakat kukkavarret ovat sotilaallisen näköisiä.

 Kirjosieppo hoilaa kaiken päivää.

Yrittääkö viihdyttää hautovaa vaimoa,

vai kosiskella itselleen bonuspuolisoa,

mene ja tiedä.

Nurmikko kasvaa silmissä,

tässä tulos, kun nurtsi on ajettu vain kerran viikossa,

voikukkien fiesta.

 Lopuksi hieman punaista väriä kaiken vihreyden ja vehreyden keskelle,

luottokukkijani miljoonakello.

Kukkeimmillaan

Isot samettikukat viihtyvät paahteessa.

Entiset inhokkini ovat nykyisin sulkkuja.

Sammarit kukkivat koko kesän runsaasti,

kun muistaa kerätä kukkineet kukat pois.

Kaikki puut kukkivat pihallamme runsaammin kuin koskaan aikaisemmin.

Kuvassa rautatieläisomenapuun herkät kukat.

Japaninruusukvitteni kukoistaa hehkuvan oranssina.

Minulla on kovia kokenut päärynäpuu.

Olen siirtänyt sen ainakin kolme kertaa,

koska se kitui eikä tahtonut juurtua paikoilleen.

Lopulta nakkasin sen silloisen valkosipulipenkin päähän,

ja totesin kylmästi, että elä tai kuole.

Se päätti elää.

Nyt se kukkii ensimmäisen kerran todella upean runsaasti.

Kukkia on satoja, kun tavallisesti on ollut alle kymmenen.

Saapa nähdä tuleeko syksyllä jopa jokunen päärynä...

Särkynytsydän kuuluu suosikkikasveihini.

Pensas on runsaskukkainen ja suuri kokoinen.

Pihallani on myös ikikukkia.

Metalliset kallat olen ostanut Leo Muje tuotannosta.

Tapasin Torronsuolla keimailevan tintin.

Nautitaan luonnosta!

Nainen (sää)kuvien takana

Sadetta mä kuuntelen

joka yltyy vaan...

(Markku Suomisen hitti, Sade, vuodelta 1971.)

Kuinka onnellinen voikaan ihminen olla sateesta!

Polttavan helteen jälkeen sade oli enemmän kuin tervetullut.

Kiersin puutarhaliikkeitä läkähdyttävässä helteessä,

lopuksi poikkesin ruokakauppaan,

kun tulin ulos, niin taivaalliset vesihanat oli väännetty auki,

ukkonen jyrähteli ja salamoi.

Ihmiset seisoivat räystäiden alla suojassa,

mutta minä lähdin lykkimään kärryjäni autolle,

nauttien vilvoittavasta sateesta,

kumarruin välillä kuvaamaan sadepisaroiden hyppyjä.

Kuva päätyi Ylen 20.30 uutisten sääosuuden taustakuvaksi.

Useimmat maisemakuvani napsin edelleen kännykällä,

sillä varsinainen kamerani on melko painava kannettava.

Kuvia tulee otettua varsinkin,

kun olen lenkillä lähimaastossa kolmen mäyräkoiran kanssa,

Myrsky, Tuisku ja Wiima,

jolloin ymmärrettävästi käteni ovat hyvinkin varatut,

eikä kamera mahdu joukkoomme.

Olen opettanut koirani odottamaan,

kun napsin kuvia, ja usein ne päätyvät itsekin kuviini.

Olin kuvaamassa toukosiunausta,

kun eläkeyhdistyksemme 

kipinämikko ja matkavastaava

Pauli Korvensyrjä napsaisi minusta tilannekuvan.

Kiitos, Pauli!

Toukosiunauksesta kirsikkapuuhun

Kaikkeen sitä joutuu ja pääsee,

kun vanhaksi elää eläkkeelle pääsee.

Kävin katsomassa toukosiunauksen,

mikä järjestettiin Portaan kyläkoulun vieressä olevalla pellolla.

Koulun oppilaat, ja me eläkeläiset,

olimme mukana tilaisuudessa.

Pieni Elovena-tyttö piti kädessään ruisleipää.

Kuvasin eilen omalta pihalta näkymää viereisille pelloille.

Tuomet kukkivat valkoisena ryöppynä

ja sen tuoksu on kuin parasta/pahinta kölninvettä.

Tämä kuva oli eilen Hämeen uutisissa sääkuvana.

Pihalla kirsikkapuu aloittaa kukintansa.

Sääkuvana Hämeen uutisissa 18.5.

Hellettä, musia ja sinistä

Siinä se 20 tonnin musakasa nyt on!

Helle helli, ja kivien kärrääminen jäi vähiin.

Onneksi kesä on vasta aluillaan...

Serkkuni Raijan kanssa saimme vajaassa viikossa etupihan kuntoon.

Tomaatit ovat Kasvulassa, pelakuut Kesälässä,

valkosipulit ovat nousseet ja raparperit puskevat esille,

tuomikin kohta kukkii, on se niin hienoa tämä kevätaika.

Aamulla oli hyvä hetki käydä koirien kanssa lenkillä,

ja ihailla luonnon heräämistä.

Lauantaina grillasimme ensimmäisen kerran.

Pirkko teki kauniin kääretortun, ja Raija pyöräytti marjapiirakan.

Kyllä oli suut makiana.

Oliko sitten lämpimällä säällä vaikutusta asiaan,

mutta fasaanipojat ottivat toisistaan mittaa muutaman tunnin ajan,

tunteet kävivät kuumina ja höyhenet pöllysivät.

Kaikissa kuvissa oli jotain sinistä,

huomasin vasta, kun kirjoittelin näitä tekstejä,

ja samalla tutkiskelin kuvia tarkemmin.

Sisaret 1918 -kirjan voittaja on...

Sisaret 1918 -kirjan voitti Maarit Konnan koukussa -blogista.

Lähetätkö osoitetietosi kommentilla (ei näytetä yleisesti),

niin kustantaja Arktinen Banaani postittaa kirjan sinulle.

Mielenkiintoisia lukuhetkiä upean sarjakuva-albumin parissa!