perjantai 25. toukokuuta 2018

Raakileita ja voikukkia

Viinimarjapensaissa on raakileita.
Oho!
Ja kyllä, nuo taustalla olevat keltaiset pallerot ovat voikukkia.


 Pihallamme kasvaa korkea jalava,
jonka kukinnot ovat hauskan näköisiä sykeröitä.


 Pihlajat, syreenit ja oikeastaan kaikki, kukkivat.


 Valesormiangervon tanakat kukkavarret ovat sotilaallisen näköisiä.


 Kirjosieppo hoilaa kaiken päivää.
Yrittääkö viihdyttää hautovaa vaimoa,
vai kosiskella itselleen bonuspuolisoa,
mene ja tiedä.


Nurmikko kasvaa silmissä,
tässä tulos, kun nurtsi on ajettu vain kerran viikossa,
voikukkien fiesta.


 Lopuksi hieman punaista väriä kaiken vihreyden ja vehreyden keskelle,
luottokukkijani miljoonakello.


18 kommenttia:

  1. Nurmikko on täälläkin voikukikkoa. Mutta olkoot. Kaikki tulee hetkessä kukkaan ja minäkin ällisytn löytäessäni herukan raakileita toissapäivänä. Mutta ihanaa on, niin ihanaa, että saatiin kesä viimein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, ainakin pölyttäjillä on nyt yllin kyllin mettä tarjolla, niitä voikukkiakin. :)

      Poista
  2. Minä olen seurannut meillä yhtä kirjosieppoa, joka visertää nyt kolmatta viikkoa. Tämä herra ainakin yrittää itselleen rouvaa saada. Joku ehdokas siellä on käynytkin, mutta häipynyt sitten. Tosin herralla saattaa oll jo yksi rouva muualla, on ne sellaisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muut linnut ovat mielestäni jo hiljentyneet, mutta tämä kirjosieppo herra jaksaa vain laulaa iloksemme, Kivisen Vilma.

      Poista
  3. Samaa ihmettelin tänään itsekin eli herukan raakileita. Varsinainen hoppukevät - tai peräti kesä - luonnolla menossa.
    Kirjosieppo on minusta aika mainio lintu. Istuu joka ilta pihakeinun orrella ja paskoo samalla keinoin. Ilmeisesti sillä on paljon kerrottavaa minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjosiepposi on iloinen, kun palasit kotiin, Between. Nauti luonnosta hissutellen...

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos samoin, Maatiaiskanasen Elämää! Työt täytyy tehdä aamulla ja illalla, sillä päivällä on aivan liian kuumaa puuhailla eteläpihalla, onneksi eläkeläinen voi valita työtahtinsa.

      Poista
  5. Voikukka on oikeastaan aika kaunis ja kun tietää, että sitä on mahdotonta voittaa, voi huoletta ottaa ihan rauhallisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, Ansu, minäkin sopuilen voikukkien kanssa, mutta naapurini ahdistuu niin paljon meidän voikukista, että käy ne repimässä myös meidän puolelta ja laittaa siisteihin kasoihin rajallemme. Hmm...

      Poista
  6. Voikukat vasta heräilevät meillä, mutta minulla on niitä vastaan julmat aseet: Rambo ja voikukkarauta. Vuosi vuodelta voikukat vähenevät, mutta ratamo lisääntyy kahta kauheammin. Hmph ;(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voikukkarauta on tosiaan tehokas ase, Vanha rouva, kun vaan malttaa ja muistaa käyttää sitä. Ratamo on yhtä sitkeä hävitettävä kuin voikukka. Muistan lapsuudesta, että mummo laittoi ratamon lehden ja sideharsoa naarmujen päälle, silloin ei ollut vielä laastaria. :)

      Poista
  7. Voikukkien aika, ei voi mitään:) Onneksi kukinta on ohi tuossa tuokiossa! Nuo jalavan kukinnot ovat kyllä persoonallisen hauskoja - minusta kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkku, yksittäisiä voikukkia töröttää loistossaan, mutta uusi satsi on jo nupuillaan. Huoks.
      Jalavan kukinnot ovat läheltä katsottaessa tosi ihania, muuten niitä ei oikein tahdo edes huomata.

      Poista
  8. Hei tulin vierailulle. Meilläkin on mökillä punaisissa raakileita . Parsasta ollaan saatu jo satoa muutaman ruokakerran verran . Punatulkku pariskunta on käynyt rivarin pihalla olevassa vesialtaalla ahkerasti juomassa . Sitä kun ei kaupungissa näy aina talvisinkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa, Nila! Omakasvatetut parsat ovat varmasti maukkaita. Eläinten juomapaikat saattavat nyt olla hakusissa, olenkin tehnyt kuten sinä, eli tarjonnut juotavaa altaista ja laakeista kipoista.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...