Mystinen työkalu

Mies vei jätekuormaa kaatopaikalle.

Viereiseen laariin oli rouvashenkilö heitellyt vanhoja työkaluja.

Mies oli kiinnostunut alla olevasta työkalusta,

ja rohkeasti pyytänyt sitä meikämartalle.

Rouva ei tiennyt työkalun käyttötarkoitusta, eikä kyllä mekään.

Tiedätkö sinä?

Serkkuni Raija tuli meille ensivisiitille.

Kävimme kyläilemässä veljeni mökillä Rengossa.

Ei, emme nähneet susia, vaikka niitä on siellä yhdeksän kappaletta.

Peltojen reunoilla sen sijaan kukittiin.

Veli nappasi meistä serkuksista kuvan,

serkkuni on siis tuo punatukkainen kaunotar.

Veljeni vaimolla on sisustus- ja pihasuunnittelusilmää.

Pihassa on monta nättiä yksityskohtaa.

Kummitus ja komeita maisemia

Todistettavasti pihallamme liikkuu kummitus.

Nainen pitkässä pinkissä yöpaidassa.

Mieheni sai kuvattua hänet aamuhämärässä.

Hui!

Minä en mokomaa kummitusta nähnyt,

vaan ikuistin filmille pelkästään komeita peltoja ja pihanäkymiä.

Sumussa, humussa ja väreissä

Lauantain urakkana oli kärrätä klapeja kuuriin ja 

järjestää loput polttopuut nättiin pinoon uuteen halkovajaan tenniskentällä.

Kolmelta ihmiseltä meni hommaan yli kuusi tuntia,

vaikka kärräsimme ja kannoimme polttopuita lähes tauotta.

Kuivia polttopuita riittää moneksi vuodeksi ja

lisää tulee, sillä taas pitää neljä vanhaa puuta kaadattaa.

Uhkaavat pilvet kiertelivät taivaalla,

mutta sade alkoi vasta sitten,

kun viimeinenkin klapi oli pinossa.

Illalla, meikämartan mittapuun mukaan yöllä,

lähdimme kuuntelemaan bluesia tapahtumaan nimeltä

Deep Blue Cotton City Blues.

Cotton City Cool Band.

Lena & The Slide Brothers.

Pääesiintyjinä olivat Erja Lyytinen ja Heikki Silvennoinen.

Jeskamandeera, että heidän musiikkinsa tempaisi mukaansa.

Enemmän kuin loistavia muusikkoja!

Humussa mukana...

Hereillä vielä puolilta öin, todistettavasti.

Lounaalla, joka kyllä venähti klo 14 kohdalle, söimme mm. väriporkkanoita,

keltaista, punaista, violettia ja valkoista,

lähiruokaa Orastava Aurinko Oy:ltä.

Se ässällä alkava vuodenaika taitaa olla jo saapunut... 

Lukijapalautetta ja mäyräkoiraduo

Käykö muille niin, että kun ottaa kuvaa somasta perhosesta,

niin kamera tarkentuu kahteen tomeraan mäyräkoiraan?

Tai kun on raivaamassa puskia ja taivuttaa oksia,

niin edessä on mäyräkoiran pullevat pakarat?

Entäs sitten maisemakuvaus.

Kyllä vaan, etualalla poseeraa mäyräkoirakaksikko.

Sain palautetta Messinen ja Liftari -blogin pitäjältä:

Meikämarttaa on siunattu sanavalmiilla ja hulvattomilla lukijoilla!

Ilostusta teille kaikille elokuun kukkioiden kera.

Pyörähdys etupihalla ja vieraskasvilajit

Etupihalla(kin) tapahtuu eli selvittelin aidanvierussotkuja.

Istuttelin intopäissäni juhannusruusuja sekä päivän- ja kuunliljoja maahan, 

mikä oli täynnä juolavehnää, vuohenputkea ja leskenlehtiä.

Ei olisi kannattanut!

Sitä alkuhurmoksessa ajattelee olevansa kaikkivoipa ja

ehtivänsä kitkeä ja mullastaa joka paikassa.

Pah!

Vaikka vuorokaudessa olisi tuplasti tunteja,

ei pysty eikä kykene olemaan niin tarmokas, 

että saisi taltutettua voimakkaasti kasvavat rikat.

Luovutin.

Siirsin ruusut alapihalle viime kesänä ja nyt harasin sekä tasasin aidanvierustan.

Siihen tulee nurmikko.

Olen onnistunut saamaan syyshortensiasta leikkaamalla puumaisen.

Toimessa oli tosin enemmän onnea kuin ymmärrystä.

Lehtikuusella alkaa olla jo mittaa.

Olen siirtänyt sitä ainakin neljä kertaa paikasta toiseen,

mutta nyt se on juurtunut komeasti paikoilleen.

Alueella kasvaa myös, pieninä alkuina, 

pyökki, hevoskastanjoita, tuohituomi sekä saarneja. 

 Löysin sivuston, jossa kerrotaan vieraslajeista.

Joitain listalla olevia kasveja on oli tontillamme.

Raivaus jatkuu, onneksi säät ovat suosineet ja olen saanut huhkia hikipäässä pihalla.

Aurinkoisia loppukesän päiviä teille kaikille, hyvät lukijani!

Kukkulan Kuningas (ja Kuningatar)

Välillä toivon, että omaisin vuorikauriin olemuksen,

sillä rinteiden maisemointi on tasapainoa ja ketteryyttä vaativaa.

Kaikista kommelluksista huolimatta

Kesälän kukkula alkaa olla valloitettu.

Kesälän ympäri pääsee nyt kiertämään turvallisesti

lankkukäytäviä pitkin,

eikä tarvitse pelätä,

että liukastuu tai kellahtaa mukkelismakkelis rinnettä alas.

Pienet rappuset uusitaan, ehkä ensi kesänä,

ja niihin tulee kaiteet.

Lankut ovat omien pihapuiden kuusista.

 Mieheni ja veljeni nikkaroivat,

minä toimin maalarina.

Rinnepolkuun tuli luonnonkivistä kahdet raput,

joilla saimme tasattua jyrkkyyttää ja

askellus käy nyt sopivasti.

Myrsky-koiramme näyttää mallia.

Veli kävi vaimoineen kyläilemässä.

Heillä on aina tuomisinaan kukkia.

Kiitos ilostuksesta ja kirppiskierroksesta!

Kuolemattomia puutarhalauseita...

Puutarhailu on hauska,

joskus jopa väärällä tavalla väsyttävä, 

ja usein myös melko kallis, harrastus.

Plussana on, että piha tarjoaa oman kuntoradan,

sillä kivien, multien ja kasvien kärräys sekä lumenluonti

kasvattavat voimia, ja varsinkin luonnetta.

Keväällä pihailu on innostavinta ja tarmokasta,

kesä menee myllertäessä

liian kuumassa tai liian kylmässä säässä,

liian vetisessä tai liian kuivassa,

sillä harvoin kelit ovat just sopivasti ihanteellisia.

Syksyllä korjataan satoa ja 

etsitään puhtia, 

joka tahtoo pyrkiä talvilomille

liian aikaisin.
Talvi ei kuulu (tämän)
puutarhaharrastajan sanavarastoon.

Meidän pihapiirissämme riittää
onnistumisia ja epäonnistumisia,
aina on tilaa kasvulle...
Olemme mieheni kanssa remontoineet ja
puutarhailleet useita koteja ja pihoja.
Muutto on tullut eteen,
kun pihassa ei ole enää haasteita ja kasvutilaa,
eikä samoja seiniä viitsi tapetoida joka vuosi,
parhaana vuotena kahdesti.
Nyt ei tule seinät eikä rajat vastaan,
hommaa riittää niin ulkona kuin sisällä,
mies totesi,
että hän lähtee täältä vasta (kumi)saappaat jalassa.
Loppuelämän koti!

Alle olen kerännyt lauseita,

joiden lopputuloksen voit, 

puutarhaharrastajablogiystäväni,

varmasti arvata.

Ei mennyt ihan putkeen,

eikä ollut suksee.

Pari vuohenputkea, hui hai, kyllä se onnistuu!

No, nyt on kaikki juolavehnät kitketty!

Ei kai se haittaa, jos muutama elämänlangan juurenpätkä jää?

Tulikohan tätä katetta tarpeeksi?

Onkohan tämä istutuskuoppa tarpeeksi syvä?

Ei kai se koriste siitä kellahda, vaikkei ihan suorassa olekaan?

Kai nyt kaksi ruuvia riittää kiinnitykseen?

Kyllä se kestää, ei tämä nyt niin painava ole!

Anna palaa vaan!

Kyllä se onnistuu!
Nyt sitä kyllä on jo riittävästi!

Terveisin Nettimartta,

jonka sielussa asuu elämäntaitelija ja

jonka jalat ovat painavasti maassa