maanantai 22. elokuuta 2016

Kuolemattomia puutarhalauseita...

Puutarhailu on hauska,
joskus jopa väärällä tavalla väsyttävä, 
ja usein myös melko kallis, harrastus.
Plussana on, että piha tarjoaa oman kuntoradan,
sillä kivien, multien ja kasvien kärräys sekä lumenluonti
kasvattavat voimia, ja varsinkin luonnetta.

Keväällä pihailu on innostavinta ja tarmokasta,
kesä menee myllertäessä
liian kuumassa tai liian kylmässä säässä,
liian vetisessä tai liian kuivassa,
sillä harvoin kelit ovat just sopivasti ihanteellisia.
Syksyllä korjataan satoa ja 
etsitään puhtia, 
joka tahtoo pyrkiä talvilomille
liian aikaisin.
Talvi ei kuulu (tämän)
puutarhaharrastajan sanavarastoon.

Meidän pihapiirissämme riittää
onnistumisia ja epäonnistumisia,
aina on tilaa kasvulle...
Olemme mieheni kanssa remontoineet ja
puutarhailleet useita koteja ja pihoja.
Muutto on tullut eteen,
kun pihassa ei ole enää haasteita ja kasvutilaa,
eikä samoja seiniä viitsi tapetoida joka vuosi,
parhaana vuotena kahdesti.
Nyt ei tule seinät eikä rajat vastaan,
hommaa riittää niin ulkona kuin sisällä,
mies totesi,
että hän lähtee täältä vasta (kumi)saappaat jalassa.
Loppuelämän koti!

Alle olen kerännyt lauseita,
joiden lopputuloksen voit, 
puutarhaharrastajablogiystäväni,
varmasti arvata.
Ei mennyt ihan putkeen,
eikä ollut suksee.

Pari vuohenputkea, hui hai, kyllä se onnistuu!
No, nyt on kaikki juolavehnät kitketty!
Ei kai se haittaa, jos muutama elämänlangan juurenpätkä jää?
Tulikohan tätä katetta tarpeeksi?
Onkohan tämä istutuskuoppa tarpeeksi syvä?
Ei kai se koriste siitä kellahda, vaikkei ihan suorassa olekaan?
Kai nyt kaksi ruuvia riittää kiinnitykseen?
Kyllä se kestää, ei tämä nyt niin painava ole!
Anna palaa vaan!
Kyllä se onnistuu!
Nyt sitä kyllä on jo riittävästi!

Terveisin Nettimartta,
jonka sielussa asuu elämäntaitelija ja
jonka jalat ovat painavasti maassa


 


20 kommenttia:

  1. Olette te ahkeria puurtajia! Nuo elämänlanka- ja vuohenputkilauseet kuulostivat tutuilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivisen Vilman piha, tyhmyydestä sakotetaan, eli olemme tehneet jokaisen homman noin kolme kertaa, olisi pitänyt suunnitella ensin ja tehdä vasta sitten. Tosin hauskaakin on ollut.

      Poista
  2. Nauratti ääneen nuo lauseet, varsin omakohtainen tuo elämänlankaa koskeva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rantakasvi, näin on, että jotkut rikat nyt vaan on nokkelia selviytyjiä. :)

      Poista
  3. Jess:) Juuri nuo lauseet! D!

    terveisin nimimerkki kokemusta on:)

    VastaaPoista
  4. Hyvä teksti! Noin se juuri menee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KesäKukka, lohdullista kuulla, että muillakin on samoja osumia.

      Poista
  5. Mulla on vielä yksi yltiöoptimistin lausahdus:
    "Menisköhän tuo sittenkin tällä vyöhykkeellä?"

    VastaaPoista
  6. Tuttuja, niin tuttuja ja ihania...lisäisin vielä omani...voitan valvatin varmasti, joskus (mies on tukehtua nauruun). Joskus-sana on hyvin edustava puutarhasana meillä :D

    Edelliseen postaukseen: nukun sikeästi, elimistöni latautuu pikaiseen nukahtamiseen heti kun iltapesu on tehty vaikka se tehtäisiin ihan milloin vain...joskus harmittaa kun haluaisin lukea sängyssä tai katsella kuuta...ei onnistu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivipellon Saila, voittamaton valvatti ja paljon muuta, näyttää meidän pihoillamme kasvavan, joskus. :)

      Kyllä se Nukkumatti vie ripeästi Höyhensaarille, ei auta venkoilla vastaan.

      Poista
  7. Tuttuja juttuja! Usee puhti loppuu viittä vaille ja se jokin jää puuttumahan. Sitte teekki sen uurestansa.... aluusta.

    VastaaPoista
  8. Luin juuri että puutarhaihmiset ovat keskimäärin onnellisempia ihmisiä kuin ei puutarhaihmiset...Juuri tälläinen asenne välittyy täältä blogistasi :) Mukavaa syksyn odotusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MaMMeli, no juu, puutarhailu ja pihalla oleilu sekä puiden halailu tosiaan ovat tyynnyttäviä ja sitä paitsi, minulla on niin positiivisia kommentoijia ja lukijoita, että se tarttuu myös bloginpitäjään.

      Poista
  9. Sanoit tässä juuri sen kaiken, minkä vuoksi minun puutarhahommani ovat hyvin alkutekijöissään. Kylmää, kuumaa, märkää, kuivaa ja kaikkea aivan liikaa. Minä olisin onnellinen kivipihalla ruukkukukkien joukossa kirjan ja käsityön parissa. Mutta mökillä on pakko hoitaa ruohon leikkuuta ja pensaiden siistimistä ja sitten siellä aina miettii, että mitä laittaisi ja minne. Onneksi tähän asti on ollut kiinni siitä yhdestä pienestä asiasta....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, kyllä minäkin välillä tosi väsyneenä ihmettelen, että onko tässä mylläämisessä mitään järkeä, mutta piristyneenä sitten taas nauttii tekemisestä. Toivottavasti löydät aikaa kässäilylle ja lukemiselle, sillä nekin ravitsevat sielua.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...