Vappua, vappua, vappua!

Kompostointia ja kivien kääntöä

Olen etsinyt autonavaintani vuoden kissojen ja koirien kanssa. 

Ei ole löytynyt, ei puusta, ei maasta. 

Vaan tänäänpä löytyi.

Kompostista!

Eikä ollut maatunut, joten ihan kaikkea ei kannata kompostoida.

Virtaa avaimessa ei enää ollut, mutta sain sen puhtaaksi ja auton ovet aukesivat.

Tästä se alkaa marjatarhan teko.

Nurmikon siemeniä ostimme 20 kiloa.

Meidän pelto ja tontti on todella kivistä.

Talommekin on laakean kallion päällä.

Kasvula on siivottu, mutta vielä on yöpakkasia, 

joten taimet saavat kasvaa kaupassa.

Katsotaan tilannetta vapun jälkeen.

Saa iloita kanssani

On syytä iloon:

• työsuhteeni jatkuu lokakuun loppuun, tiedossa mielenkiintoisia projekteja mukavien ja reippaitten työkavereiden kanssa
• joudun suorittamaan vain YHDEN uusintatentin, tämä on todella hulppeeta ja hyrisen tyytyväisyydestä
• opinnäytetyön kirjoittaminen alkaa oikein tosissaan, minulla on heinäkuu palkatonta lomaa, jolloin kirjoitan työn mahdollisimman valmiiksi
• näyttää siltä, että valmistun insinööriksi syksyllä
• täytän toukokuussa 59 vuotta ja olen elämäni vedossa

2000 litraa Leca-soraa ilmaiseksi

Voisiko enää täydellisempiä puutarhailupäiviä olla!

Maisemoin mieheni kanssa kesäkeittiön ympäristöä.

Istutimme näkösuojaksi naapuriin päin tuijia.

Tuijat, olleet meillä portinpielessä viisi vuotta,

 olivat kasvaneet purkeistaan ulos ja varmasti kiittivät siirrosta.

Tästä lähdimme liikkeelle, 

tosin tässä vaiheessa pahimmat rakennusjätekasat oli kärrätty pois.

Maan tasausta, kangas ja kivituhka päälle.

Vanhan kesäkeittiön piipun takana oli sementtiklöntti.

Teimme siitä rapun.

Taivas oli täydellinen pilvipalloineen.

Ystäväni Pirkko kävi kyläilemässä ja toi minulle itsetehdyn huopapallokaulakorun.

Niin ja siitä Leca-sorasta, että sitä on tosiaan 2000 litraa tarjolla.

Leca-sora oli eristeenä vanhan kesäkeittiön lattiassa, muovin ja sementin välissä,

joten siinä on vähän maata joukossa.

Sattuisiko joku tarvitsemaan?

Voi noutaa, eikä maksa mitään.

Sora on Siisti-Pihan sähkeissä, mutta nehän painaa todella paljon,

joten luultavasti sora pitää kärrätä kulkupeliin.

Lempipaikkoja ja kesäpuuhia

Sain, moniosaaja ja maailmamatkaaja, Pirkolta haasteen mukavine kysymyksineen. Kiitos Pirkko ja tässä ajatuksiani:

1. Mikä on lempipaikkasi kodissasi ja miksi?

Sisällä työhuoneeni, koska siellä on sohva, mikä on kaunis ja siinä on hyvä köllötellä, tosin aivan liian harvoin, ja etsiä levänneitä ajatuksia ja ideoita.

Ulkona (edelleen nimetön) kesäkeittiö, koska sieltä näkee koko alapihan ja tehdyt ja tekemättömät työt ja tietysti Kasvula kasvihuone-olotila-varasto.

Runsaasti D-vitamiinia nautiskellut, punaposkinen, bloginpitäjä siivoamassa Kasvulaa. 

2. Kerro kolmesta paikasta, joissa olet käynyt ja jonne haluaisit uudestaan.

Olen aikoinani matkustellut ja tullut siihen tulokseen, että oma maa mansikka. Lähteminen on minulle todella vaikeaa, en millään viitsisi nähdä vaivaa eli pakata ja jonottaa ja odottaa. 

Haluan nähdä aina uusia paikkoja, joten en kaipaa nähtyä tai mennyttä. Olen muuttanut todella monta kertaa ja koskaan en ole kaivannut entiseen kotiini. Olenko outo…

3. Mistä aiheista bloggaat ja miksi juuri niistä?

Blogini piti olla puutarhapainotteinen, mutta siitä on kehkeytynyt yleisblogi, jossa jorisen arkipäivän tapahtumistani. Koirapoikien blogi, Myrskyn ja Tuiskun pihapiiri, on pysynyt sisällöltään samana eli kertoo koirien tapahtumista koirien äänellä (muka vitsikkäästi).

4. Minkälaisia suunnitelmia/haaveita on sinulla tulevalle kesälle?

Suunnitelmia on taas enemmän kuin ehdimme tehdä, kuten aina: 1000 neliön marjatarha + kesäkeittiön ympäristö + uutta aitaa puoli kilometriä + 100 kasvin siirto + tonni kivituhkaa + miljoona kuormaa risuja/multaa + työ = kesä 2014.

Joskus piha voi näyttää näinkin epätoivoiselta eli kaatopaikkakuorma odottaa kuljetusta.

5. Musiikin laji joka iskee sinuun parhaiten?

Pidän mieheni musasta ja tilanteen mukaan, joko iskelmistä tai raskaammasta musiikista. Pakko tunnustaa, että harvoin tunnistan esittäjiä ja toisekseen minulla ei ole minkäänlaista lauluääntä. 

Pääsiäistoivotus

Mukavaa Pääsiäistä!

17.4. oli viimeinen virallinen koulupäiväni.

Pääsiäisestä muodostuu minulle päänsisäinen retki...

(Narsissikuva PhotoFunilta.)

Näppäilyjä

Ystäväni Tuulia, jonka kanssa olemme tunteneet 35 vuotta, tuli malliksi kamerakerhoni studiokuvasiltaan. Tuulia on vuosikymmenten saatossa tottunut näppäilyihini ja poseeraa mielellään mallina.

Studiolla harjoittelimme, noh totuuden nimessä, vain katselimme, kun valokuvausta opiskeleva Janne, asenteli ja sääti valoja. Käytössä oli päävalo, sivuvalo ja hiusvalo. Lisäksi valkoiselle taustafondille tehtiin valoilla harmaa liukuväri.

Silmissä pitää olla pilkettä.

 

Ensimmäinen kuvan otin studiolla ja muut kuvat ennen kuin lähdimme studiolle.

 

Tuulia on muuntautumiskykyinen ja siksi mieluinen malli.

Tuulisten Poikien blogissa voit käydä katsomassa mitä tapahtui, 

kun Myrsky pani hurmausvaihteen päälle.