Sain, moniosaaja ja maailmamatkaaja, Pirkolta haasteen mukavine kysymyksineen. Kiitos Pirkko ja tässä ajatuksiani:
1. Mikä on lempipaikkasi kodissasi ja miksi?
Sisällä työhuoneeni, koska siellä on sohva, mikä on kaunis ja siinä on hyvä köllötellä, tosin aivan liian harvoin, ja etsiä levänneitä ajatuksia ja ideoita.
Ulkona (edelleen nimetön) kesäkeittiö, koska sieltä näkee koko alapihan ja tehdyt ja tekemättömät työt ja tietysti Kasvula kasvihuone-olotila-varasto.
Runsaasti D-vitamiinia nautiskellut, punaposkinen, bloginpitäjä siivoamassa Kasvulaa.
2. Kerro kolmesta paikasta, joissa olet käynyt ja jonne haluaisit uudestaan.
Olen aikoinani matkustellut ja tullut siihen tulokseen, että oma maa mansikka. Lähteminen on minulle todella vaikeaa, en millään viitsisi nähdä vaivaa eli pakata ja jonottaa ja odottaa.
Haluan nähdä aina uusia paikkoja, joten en kaipaa nähtyä tai mennyttä. Olen muuttanut todella monta kertaa ja koskaan en ole kaivannut entiseen kotiini. Olenko outo…
3. Mistä aiheista bloggaat ja miksi juuri niistä?
Blogini piti olla puutarhapainotteinen, mutta siitä on kehkeytynyt yleisblogi, jossa jorisen arkipäivän tapahtumistani. Koirapoikien blogi, Myrskyn ja Tuiskun pihapiiri, on pysynyt sisällöltään samana eli kertoo koirien tapahtumista koirien äänellä (muka vitsikkäästi).
4. Minkälaisia suunnitelmia/haaveita on sinulla tulevalle kesälle?
Suunnitelmia on taas enemmän kuin ehdimme tehdä, kuten aina: 1000 neliön marjatarha + kesäkeittiön ympäristö + uutta aitaa puoli kilometriä + 100 kasvin siirto + tonni kivituhkaa + miljoona kuormaa risuja/multaa + työ = kesä 2014.
Joskus piha voi näyttää näinkin epätoivoiselta eli kaatopaikkakuorma odottaa kuljetusta.
5. Musiikin laji joka iskee sinuun parhaiten?
Pidän mieheni musasta ja tilanteen mukaan, joko iskelmistä tai raskaammasta musiikista. Pakko tunnustaa, että harvoin tunnistan esittäjiä ja toisekseen minulla ei ole minkäänlaista lauluääntä.
Hyviä kysymyksiä, hyviä vastauksia. Mutta nyt tuli punakynää! Heti pisti silmään, että kysymyksessä numero 3 on yksi sana liikaa, "muka" pois pois!
VastaaPoistaTuo kohta 2 kolahti. Olen muuttanut lukuisia kertoja, lapsuusaikanani jo 9 kertaa ja sen jälkeen ainakin tuplasti vielä. Kaivannut olen vain ensimmäistä, varhaislapsuuteni (0-11v) kotia, sitä kaipaan vieläkin, siellä haluasiin asua yhä. Onnekseni kotini on aina siellä, missä milloinkin asun. ♥
Pääsiäisenpäiviä toivotellen!
Hanne, olen samaa mieltä kanssasi, koti syntyy siihen sijoille, mihin tavaransa laskee. Minun syntymäkotini on vain muistoissa, sitä asuttaa ihan vieraan ihmiset.
PoistaNoh, otetaan "muka" pois, ainakin henkisesti, kohdasta 3. Hih, sun kanssas Hanne.
Kohta kaksi tuntuu niin tutulta. Minustakin matkustaminen ja varsinkin lähteminen on aika vaivalloista puuhaa : )
VastaaPoistaNelonen sai hien nousemaan pintaan pelkästä työmäärän ajattelusta : )
Koti on paras paikka, mutta suon matkustamisen ilon ja kokemusten etsimisen janon ihan kaikille. Kuhan ollaan onnellisia.
PoistaKyllä mulla onkin hiki pinnassa, onneksi on vapaata neljä päivää, ja pääsee huhkimaan pihalle. Tuskin saadaan kaikkea valmiiksi, vaikka kuinka ahkeroitas. Ajatuksena on selvittää kylätalkkarin palkkaamista...
Kesällä et ainakaan pitkästy! Kannattaa välillä muistaa se sohvakin :)
VastaaPoistaEipä tosiaan käy aika pitkäksi, hyvä niin. Mulla on semmonen tapa, että istun ja huokasen työn lomassa ja taas jaksaa. Pidän sohvan mielessä ja kesäkeittiöllä on ihanan pehmonen katosta roikkuva pesäkeinu.
PoistaNämä ovat kyllä kivoja nämä haasteet - varsinkin niiden lukeminen - aina oppii jotain uutta toisista! Ja naisella pitää olla se oma sohva;)
VastaaPoistaAurinkoista pääsiäispäivää sinne!
Todellakin naisella pitää olla oma sohva tahi mielummin kaksi, mulla kun on toinen sohva kasvihuoneella. Kasvihuoneen perimmäinen tarkoitus on kohdallani vesittynyt. :)
PoistaAurinkoa ja iloa!
Kitos vastauksista, Nettimartta :) Hui kauhistus noita tulevan kesänne projekteja, hiki tulee jo lukiessa!
VastaaPoistaHuimaa kuule muakin, tänä kesänä ei tarvii miettiä mitä tekis, kun joka nurkalla on projekti.
PoistaEnää en osaa ihmetellä mitään...olen huomannut, että sinulta kyllä kaikki sujuu ja toteutuu. Hienoa!
VastaaPoistaMinä olen syntymästäni asti ollut hyvä lähtijä, kotiintulomatka saisi minusta aina kestää paljon pitempään. Parasta on olla matkalla jostakin jonnekin. Perille saapuminen on lyhyt ilo, paikat on pian katsottu ja voitais jo lähteä uuteen paikkaan uusille poluille! Tässä uudessa elämäntilanteessani leskenä on yllättäen toisin. Olen jymähtänyt kotiini koirani kanssa ja jopa viihdyn, erakoidun. Mutta enpä mene vannomaan että tämä olisi pysyvä olotila.
Párekin Palvelijatar, en minä kaikkea itse tee, olen näes hyvä käskyttämään. :)
PoistaElämänvaiheet tosiaan vaihtuvat ja muuttavatkin meitä. Aikansa kutakin. Tuskin sinusta erakkoa koskaan tulee, johan teidän pitkillä lenuroilla tapaatte kadehdittavan määrän koiria ja heidän ihmisiään. Porinaa varmasti piisaa. Eletään ja ollaan, välillä yksin ja välillä joukossa.
Teillä on aikamoinen orjatyöleiri kesäksi tiedossa. Onneksi suunnitelmilla on tapana muuntua matkalla, joten ehkä sittenkin ehditte jossain välissä rentoutua.
VastaaPoistaTodella orjatyöleiri! Heinäkuu on palkatonta vapaata, mutta silloin pitää puristaa opinnäytetyö tuutista ulos. Toivotaan järkkyjä helteitä ja vesisaiteita, niin voi ottaa iisisti. ;D
PoistaEi vaiskaan, toivotaan leppeän lämmintä kesää, hyviä rentoutumislomia ja ilosta mieltä meille kaikille koko kesäksi.