Kävin katsomassa Oma maa -elokuvan.
Isovanhempani olivat pienviljelijöitä Savossa.
Isänisäni kuoli sodassa.
Elokuva herkisti minut.
Se oli kunnianosoitus sodasta selvinneille
sekä heidän puolisoilleen,
maanviljelijöille, uudisraivaajille.
Omalla pihalla oli taas hauska seurata fasaaniperheen edesottamuksia.
Siellä fasaanikukolla onkin lähes haaremi.
VastaaPoistaKruunu Vuokko, kukolla on kova homma pitää rouvat kasassa, sillä kilpakosijoita pyörii ympärillä ihan haitaksi asti.
PoistaTeillon hyvä valikooma kuvattavia lintuja.
VastaaPoistaNäin on, Navettapiika.
PoistaOnpas paljon fasaaneita. En ole koskaan nähnyt tuollaista laumaa. Minäkin kävin katsomassa Oma maan, oli hieno kuva. Hienoa kun Pölönen onnistui.
VastaaPoistaAnneli A, meillä on useita laumoja, jokaisessa vähintään 3-5 rouvaa.
PoistaPölönen teki mielenkiintoisesta aiheesta leffan ja roolitukset olivat osuneet nappiin.
Oma maa olisikin kiva käydä katsomassa oikein leffateatterissa, kiitos kun muistutit siitä!
VastaaPoistaSaila, kyllä kannattaa tosiaan käydä katsomassa. Elämys!
PoistaUpeita kuvia. Fasaanikukolla on muuten kamala ääni.
VastaaPoistaMinäkin haluaisin käydä katsomassa tuon elokuvan. Isäni oli Suojärveltä ja muistan minäkin pellonraivuun ja kaskisavut.
Totta, enkulin käsityöt, kukon rääkynä ei tosiaan hivele korvia. Korea lintu ja ruma ääni. :)
PoistaElokuva pulpauttaa paljon muistoja mieleen...
Tarkoitus on mennä katsomaan leffa naapurikylän pieneen teatteriin. Sitä on kehuttu paljon.
VastaaPoistaHauskoja fasaanivieraita.
Kannattaa tosiaan mennä katsomaan, Between. Minulla kun ei ole kasvimaata, niin fasaanien vierailut pihalla ovat vain ilo, varsinkin koirillemme.
Poista