Pelakuita, yöpaitaseikkailu, 13 (kaakkuria) kuikkaa ja kuunpimennys

Pelakuita ei näytä helle haittaavan,

vaan ne kukkivat runsaina,

eivätkä hätkähdä sitäkään,

että kastelu unohtuu välillä.

Nämä pelargoniat ovat vanhoja lajikkeita:

Hillevi, Augusta ja Selma kavereineen. 

Ne viihtyvät Kesälässä keväästä syksyyn.

No niin, nyt se sitten tapahtui, nolostuminen.

Kaksi kertaa.

Olen menestyksellisesti humistanut yöhumppa päällä 

kuvaamassa pihalla aamulla ja illalla.

Lauantaina rynnistin alapihalle klo 22 jälkeen kuvaamaan sateenkaarta.

Kiertelin ja kaartelin pihalla katse kohdistuneena taivaalle.

Ups! Yks äkkiä huomasin naapurin maanviljelijän

aidan vieressä keräämässä viljelemästään pellosta (on meidän tonttia) rikkakasveja.

Välimatkaa oli vain kymmenisen metriä.

Hän katsoi urhoollisesti muuaalle ja minä vilistin kiireen vilkkaa sisälle.

Maanantaiaamuna kuvasin etupihalla ja samalla kävin avaamassa Kasvulan ovet.

Pihalle kurvasi jätteenkuljetusauto,

ehdin onneksi puikahtaa Kasvulan sisälle piiloon.

Yöpaita oli säädyllinen ja ehyt,

turhaa nolostuin, sillä sehän olisi voinut olla kesämekko...

Kävimme sunnuntaiaamuna koko perheen voimin,

vielä kun oli siedettävän lämmintä,

retkellä Saaren kansanpuistossa.

Kuvasaaliina oli 13 kaakkuria kuikkaa ja peura.

Västäräkki ja tintti hyppäsivät peräkkäin penkin päältä.

Joskus onnistuu saamaan tämmöisiä hauskoja kuvia.

 

Kuunpimennys, verikuu, on nähtävissä 27.7.

Nyt kannattaa virittää kamerat valmiiksi,

pysyä hereillä ja napsia kuvia.