keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Talvipäivänseisaus

Huomenna on vuoden lyhin päivä eli talvipäivänseisaus.

Harjoitutan pentukoiraamme tottumaan kyläpaikkoihin,
autoon ja kuljetuskoppaan,
niinpä kävimme sunnuntaina vieraisilla ystävälläni Pirkolla,
jonka komeat kuparipannut kuvasin.
Eilen ajaa suhuttelimme äitini luokse, 
jonne on edestakaismatkaa 150 kilometriä.
Puolet matkasta sain nauttia Wiiman äänekkäästä protestoinnista,
onneksi se nukkui toisen puolikkaan.


Tällä kertaa kuvasin pihallamme majailevia fasaaneita.
Herralla oli mukanaan kuusi rouvaa.


Jonain aamuna taivas oli punainen ja keltainen.


Eikös olekin hauska tonttu. 
Pirkko oli saanut havutontun näppäräsormiselta Annelilta.

Maisema äidin parvekkeelta kuvattuna oli harmaa kuin villasukka.

 

14 kommenttia:

  1. Hauskoja kuvia, punaiset pilvet on, kun laavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihmeellinen värisinfonia heti aamusta tarjolla, Maarit.

      Poista
  2. Ompas kiva tonttu!
    Voin kvitella millainen matkanne Wiiman kanssa oli..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele Ruusukummusta, luonnonmateriaaleista syntyy taitavissa käsissä jopa tonttuja.
      Matka oli mielenkiintoinen... :)

      Poista
  3. Ihania kuvia!
    Eiköhän se Wiima autoiluun totu, kun vähän kasvaa. Meillä Eka ei tykännyt matkata häkissä, mutta takapenkillä turvavyössä kiinni oli ihan mukavaa.
    Meidän äidin keittiön ikkunaa vastapäätä on kuusiaita, jossa fasaanit asuvat näin talviaikaan. Iltapäivällä alkavat kokoontua siihen aidan alle ja siitä sitten hyppivät oksille nukkumaan. Hauska seurata missä oksat kahisee.
    Ihania joulunaluspäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, toivotaan, että Wiima tottuu autoiluun, kun täältä korvesta on aina lähdettävä autolla, jos haluaa ihmistenilmoille. :)
      Onneksi äidilläsi on tarjota nukkumispaikkoja niin fasaaneille kuin muille linnuille. Meidänkin pihassa on isoja kuusia, joiden alaoksia en ole poistanut, niin siellä on turvallista lymytä. Kiitos samoin!

      Poista
  4. Serkkupoika rouvineen käy näköjään vierailulla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimikkolintusi, Sussi... Me nimitimme fasaanit Herra Romppaiseksi ja Rouva Romppaiseksi, tai siis rouvia nyt on kyllä useita.

      Poista
  5. Onpa mahtavan väriset pilvet.
    Hauskaa, miten blogitutut kulkeutuvat tietokoneen ulkopuoliseen elämään. Eilen kävin tervehtimässä pikkuveljen perheen 4 kk:n ikäistä koiratulokasta ja sitä rapsutellessani mieleen tuli Wiima. Ehkä siksi, että pikkuveljen edellinen koira oli mäyräkoira ja tässä nyt hankitussa seropissa puolet mäyräkoiraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, oi kuinka ihana tarina! Terkut pikkuveljen mustille.

      Poista
  6. Teirän fasulla on kunnon haaremi. Tuallaasta tonttua en ookkaa enne nähäny. Kiva.
    Wiima tottuu varmasti taloon tavoolle, aika äkkiää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväällä onkin pihalla melkoinen kuhina ja älämölö, kun kilpakosijat ilmestyvät tavoittelemaan haaremista rouvia.
      Anneli on näppärä sormistaan, sillä hän askartelun lisäksi kutoo, neuloo ja tekee vaikka mitä.
      Wiima on niin reipas, että ottaa kaikki huushollit haltuun ilman ujostelua.

      Poista
  7. Häikäistyin kuparipannujesi loisteessa, joissa myös kuvaaja kurkistaa. Rauhoittavia talvikuvia. Joulun odotusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin ystävälläni kylässä, kun aurinko pilkisti ja osui uuninpankolla oleviin kuparipannuihin, pakkohan hetki oli tallentaa, Vaari, ja kyllä vaan, ikuistuin pannun kylkeen. :)

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...