perjantai 8. syyskuuta 2017

Aikamatkalla

Kävin taas aikamatkalla.
Hyppäsin ajassa 100 vuotta taaksepäin.
Kohteena Korteniemen perinnetila, jälleen kerran.

Mikä minua kiehtoo Korteniemessä?
Olen aina ollut kiinnostunut menneisyydestä,
historiasta, jota löytyy myös omasta pihapiiristä,
sillä talomme paikalla toimi vaivaistalo ja
pihaltamme löytyy edelleen ruumiskellari,
tosin se ei ole alkuperäisessä käytössä, älä säikähdä.

Korteniemessä palaan lapsuuteni ja 
lämpöisiin muistoihin mummoloista.
Syntymäkotini oli kuin Korteniemi.
Tilan nimi oli Räme ja se sijaitsi Savossa, korvessa.
Nimestään huolimatta punainen torppa sijaitsi korkealla ja 
aurinkoisella mäellä.
Torpassa ei ollut sähköä, eikä juoksevaa vettä,
kuten ei ole Korteniemessäkään.
Elämä oli aineellisesti niukkaa, mutta ei köyhää.

Korteniemen tuvassa tuoksut vierittävät muistoja esiin...

Syntymäkodissani oli valoisa hirsiseinäinen tupa, 
tapettiseinäinen kamari, teelle tuoksuva keittiö,
tilava ulkoeteinen ja ruokakahveri.
Pihalla oli pitkä rakennus, jossa oli halkokuuri, aitta ja varasto.
Navettarakennuksessa oli tilaa hevoselle ja muutamalle lehmälle
sekä ulkohuussi.
Savusaunan lähellä oli vinttikaivo ja riihi sekä heinälato.
Maidot säilytettiin lähteessä,
jonka vesi oli tosi kylmää ja raikasta.

Koen olevani rikas, elämysrikas.


22 kommenttia:

  1. Minuakin kiehtoo kovasti menneisyys ja pidän vanhoista tavaroista. Räsymatot ja kahvipannut ovat erityisesti mieleeni. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ansu, vanhoissa tavaroissa on elämänmakua. Kiitos samoin!

      Poista
  2. Taas kerran niin ihania kuvia. Varsinkin nuo räsymatto ja penkki. Meillä on Oulussa Turkansaaren ulkomuseo, missä käyn katselemassa vanhaa, kulunutta ja haalistunutta arkista kauneutta. Sunnuntaina on tulossa syysmarkkinat ja sine on päästävä joka vuosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanha rouva, räsymatto ja penkki ovat minunkin suosikkeja, niin suomalaisia. Onneksi vähän jokaisella paikkakunnalla on ymmärretty säilyttää palanen mennyttä aikaa, elävästi.

      Poista
  3. Kaunista ja kiehtovaa. Hienoa kun vaalitaan perinteitä ja annetaan mahdollisuus jälkipolville tulla tutuksi historian ja perinteen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli A, kun veljen kanssa saavuille Korteniemeen, niin sieltä oli lähdössä 2 bussillista alakoululaisia, yhteensä 100 lasta, joten perinnetila on suosittu kohde, ainakin opettajien mielestä. Lapsia varmasti kiehtoo eniten kanat, lampaat ja lehmät.

      Poista
  4. Myös minä olen kiinnostunut historiasta ja meillähän on täällä Turussa tuo Kuralan Kylämäki, jossa eletään 1950-luvun maalaiselämää. Tulkaahan käymään siellä ensi kesänä tai joulun aikaankin talo on auki ja jouluun sisustettu. Kesällä on myös niitä Ekan rakastamia lampaita ja hevosia. Aika on vähän uudempaa kuin Korteniemessä mutta enemmän sellaista mitä minun mammaloissani oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, Kuralan Kylämäki on jäänyt näkemättä, vaikka muissa kohteissa olen kyllä kierrellyt. Täytyy käydä katsastamassa...

      Poista
  5. Minäkin mökkeilen 120 -vuotiaassa vilja-aitassa, josta on tehty mökkimme. Onhan tässä omanlaisensa tunnelma, vaikken ole lapsuutta tällaisessa viettänytkään. Minä en ole erityisen kiinnostunut historiasta, vaan tulevaisuudesta. Silti tämän mökin sisustuksessa huomioitu sen menneisyys, vaikken tästä mitään museota ole halunnutkaan luoda.

    VastaaPoista
  6. Vaikea tämän ajan ihmisen olisi noissa oloissa elää, vaan silloin ei ollut. Se kaikki oli luonnollista. Ei puutetta murehdittu. Joskus tuntuu, että ihmiset olivat terveempiä ja tyytyväisempiä silloin. Minä puhun ajasta 60 vuotta sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leila, juuri niin, eläminen oli luonnollista, kun ei muuta ollut, eikä muusta tiedetty. Kyllä osaan arvostaa mukaavuuksia, enkä niistä luopuisi.

      Poista
  7. Entisaijan elämä muaki kiahtoo, vaikken haluaasisi sitä elää. Nykyaijan mukavuuret nääs :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, Navettapiika, on mukava käydä lämpimässä suihkussa ja herätä pakkasella lämpimässä huoneessa.

      Poista
  8. Monelle tekisi nykyisin hyvää kokea sähköttömyys ja kantovesi. Tulisi suhteellisuuden tajua. Moni asia otetaan niin itsestään selvyytenä. Hyvä postaus!

    VastaaPoista
  9. Ihana postaus. Voi aloin itsekkin ihan pohtimaan lapsuuden kotiani <3 Mukavaa sunnuntai iltaa Sinulle ja kivaa alkavaa uutta viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maatiaiskanasen Elämää, ottaisi varmasti aikansa, että sopeutuisi elämiseen ilman sähköä. Meillä täällä maalla oli pitkiäkin sähkökatkoja ja silloin hankittiin puuliesi ja takka, että saadaan lämpöä ja ruokaa.

      Poista
  10. ei tavaran runsaus todellakaan tee elämästä rikasta,
    mielenkiinnolla luin kuvausta lapsuudenkodistasi Rämeestä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilona, muistan edelleen talon tunnelman ja tuoksut. Tuvassa oli täydellinen valo valokuvaukseen. Ihana paikka.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...