keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Taisteluni

Meikämarttahan ei ole mikään hentoinen tyttönen.
Sen minkä pituudessa häviän, voitan leveydessä.
Tarkoitukseni oli kaivaa ylös etupihan kolme Japaninruusukvitteniä ja
istuttaa ne alapihalle. Kolmiomainen istutusaluekin oli jo muokattu valmiiksi.
Kuinkas kävi?

Voitto mielessä hyökkäsin epävireisesti vihellellen ensimmäisen ruusukvittenin kimppuun.
Ähersin, punnersin, kaivoin, ja taisi päästä muutama murrrkelekin,
mutta ruusukvitteni tarrasi juurillaan maahan eikä suostunut irtoamaan.
Puolen tunnin hikisen möyrimisen jälkeen luovutin.
Olin hävinnyt taisteluni.
Tappion katkera kalkki oli tosi karvasta.
Pakko oli pyytää miestä apuun.
Muutamassa minuutissa hän kaivoi kaikki kolme ruusukvitteniä ylös.
Eipä tässä sitten muuta...

Pilvet ovat kiehtovia.




20 kommenttia:

  1. Ei aina voi selvitä voittajana.
    Ylin kuva on niin jänskä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuhrauttavaa, aimarii, kun äkertää ja pukertaa eikä mitään tulosta saa aikaiseksi. Täytyy välillä vaihdella kuvakulmia.

      Poista
  2. kaivaminen on raskasta - oikein kapealapainen lapio on kuokan ohella osoittautunut hyväksi työkaluksi - tosin varsi katkesi viime projektissa... messutkin tuli koluttua -> istuin kupolissa ja uneksin...

    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaivaminen käy tosiaan työstä, hannah, varsinkin kun piha on täynnä kiviä ja juuria. Sinäpä olet tosissasi lapiota käyttänyt, kun sait varrenkin poikki! Kupolikasvari oli kaunein kasvihuone. Niin kaunista puutakin oli käytetty.

      Poista
  3. Hienot kuvat!

    Joskus ei muuta auta kuin apu. Voisin kertoa monesta remonttiprojektistani, johon jouduin alun jälkeen soittamaan isäni apuun:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sussi, monessa asiassa on apu tarpeen, mielelläni autan myös muita. Isät ja veljet ovat aarteita.

      Poista
  4. Japaninruusukvitteni on niin piikkinen, että sitä on epämukava käsitellä.
    Hienot ja mielenkiintoiset kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AnnaS, kvitteni on tosiaan piikkinen, mutta kun siinä on niin somat kukat, niin piikitkin on vaan siedettävä. Kuvat on napsittu uudella kännykkäkameralla, kiitos.

      Poista
  5. Minäkin luovutan raskaat työt ukkelille aivan suosiolla. Upeita taivaskuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taivas- ja peltokuvia näyttää olevan blogini pullollaan, mutta kun ne ovat niin kauniita, enkulin käsityöt, ja hyvä kun tykkäät kuvistani. Ukkelit ovat kultaakin kalliimpia.

      Poista
  6. Joskus sitä kaipaa kovastikin sellaista pientä bopcatia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, joka vuosi olen semmoista halunnu, en oo saanu. Tilasin etupihalle töihin saman bobcat-miehen ku kävi viime keväänä mylläämässä alapihan. Enhän mä saa kaivettua isoja pensaita ja siirreltyä kiviä, vaikka kuinka ottaisin savolaisen sisun käyttööni.

      Poista
  7. Onneksi on Ukkeleita, voimaa ja taitoja meidän hentojen puutarhatypyköiden prinsseinä! Vaikka meillä on sisua, ihan kaikkea ei voi ja tarvitse itse tehdä! Taistelu ei ole vain raakaa voimaa, lopputulos ratkaisee eli voittajana selvisi kuitenkin! Taivaskuvat ovat kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivipellon Saila, onneks sain pitkän (ja komean) Ukkelin, jolla on vipuvoimaa. Hih hih, meillä on siis omat Puutarha Prinssit! Kiitti kuvakehuista.

      Poista
  8. Apu tarttee ottaa vastaan juuri silloin, kun sitä tarvitsee. Terkut Ossilasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marja-Leena, sitä kun on oppinut omatoimiseksi, niin avun pyytäminen on vaikeeta, mutta olen oppinut, kyllä. Terkkuja Ossi mussukalle!

      Poista
  9. Se on vaan pakko meidän naisten joskus päästää myös ne miehet sinne pihalle hyörimään eikä yrittää tehdä kaikkea itse. Eivätkö puhuripojat tulleet apuun ja purreet juuria poikki juuri sopivista kohdista? Myös minä aina ihailen näitä sinun maisemamaalauksia kameralla. Ne ovat niin upeita! Niissä aina mieli lepää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, hyvä idea pyytää koirapoikia apuriksi. :)

      Maisemamaalauksia kameralla! Voi että, kun sanoit kauniisti.

      Poista
  10. Niinpä, joskus sitä on vaan pakko pyytää apua, ei sille mitään voi. Itse pyydän apua vain koneiden kanssa, lehtipuhallintakaan en saa itse käyntiin, enkä ruohonleikkuria :( Sinulla taitaa olla oikein monimuotoinen piha, ihania kivikkojuttuja :) Hienot kuvat!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulikki, samat mulla eli tarvitsen ihan samoille laitteille apua kuin sinäkin. Piha on laaja ja niin vaiheessa kuin vaan voi olla. Olisi pitänyt tehdä kunnollinen pihasuunnitelma, mutta... No, saapahan liikuntaa, kun kierittelen viidettä kertaa kiviä ja kasvuja yläpihalta alapihalle ja takaisin. :D

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...