torstai 14. tammikuuta 2016

Seinäkiipeilyä ja haaste

Moniko ehti ajatella, että nytpä on Nettimartta löytänyt itselleen
päräyttävän uuden harrasteen?
Eipä kuitenkaan, vaan kyse on tapetoinnista.
Kävin tapiseeraamassa ystäväni Pirkon ex-museohuoneen, 
tulevan askarteluhuoneen, takaseinän.
Siinä kiivetessäni tikkaita ylös ja alas totesin, että ihan parasta jumppaa.
Lisäksi, kun jalat ristiasennossa horjahdin, ja yritin pitää liisterisestä seinästä kiinni,
tuli extream-olo, mutta onneksi jysähdin turvallisesti lattialle kahdelle jalalle.


Sain Luomulaakson Marialta haasteen kertoa blogini tarinan.
Marialla on innostava ja elämänmakuinen blogi, suosittelen lämpimästi.

Kirjoita ja julkaise oma blogitarinasi: miten blogisi sai alkunsa, 
kuinka se on kehittynyt ajan saatossaja mitkä ovat olleet merkittäviä taitekohteita.

Perustin blogini 2.9.2010, joten tulossa on 6-vuotissynttärit.
Kuinka muuten en huomannut juhlia viittä bloggausvuottani viime syksynä?
Polkaisin blogini käyntiin kirjoitusinnostushuumassani.
Kävin dekkaripajalla opiskelemassa jännärin tekoa ja samalla keksin,
että olisi mukava ylöskirjoittaa pihapiirimme tapahtumista,
siitä kuinka piha kehittyy ja mitä teemme, niin sisällä kuin ulkona.

 

Pihamme oli melkoinen pöheikkö vuonna 2007, mutta sinnikkäällä raivaamisella
olemme saanet pihasta viihtyisän ja omannäköisen.
Bloggaamisen toinen syy olivat valokuvat.
Harrastan valokuvasta, kukapa meistä ei harrastaisi, ja halusin kuviani esille.
Alussa kuvani olivat ujostelevan pieniä, vihreäreunaisia, 
mutta nykyisin kuvat ovat reilun kokoisia.

Yleensä puutarhablogien kirjoittajat ovat kiinnostuneita kasvien nimistä ja 
heidän tietämyksensä kasveista on muutenkin laaja-alaista.
Itse mellastan pihallamme täysin holtittomasti eli kasvien nimet ovat
pääsääntöisesti hukassa jossain syvällä olemattoman muistin syövereissä.
Meillä kasvaa paljon nimettömiä kukkia ja pensaita,
joita siirretään alapihalta yläpihalle ja 
yläpihalta alapihalle ja jopa naapuriin.
Pysynpähän notkeana ja sisukkaana,
sillä 1,2 hehtaarin tonttimme on pitkän puikula ja mäkinen.

 

Mielestäni kirjoittamisen mauste ja suola ovat lukijat ja kommentoijat.
Luen lähes joka päivä suosikkilistani blogeja ja
pyrin myös kommentoimaan, lyhyesti.
Toivon, että blogini on lukijoideni mielestä kepeä, 
jopa hieman hömppä, päiväkirja.

Taitekohtia bloggaamisessa?
Opiskelu verotti voimia, 
varsinkin kun en saanut väsymykselleni oikeaa diagnoosia ajallaan.
Nyt kun kilpirauhasenvajaatoimintaan on lääkitys kohdillaan,
jaksaa taas tarttua asioihin tarmokkaasti ilman aivosumua.
Valmistuin insinööriksi 59-vuotiaana, ei paha.

Jatkan blogikirjoittamista niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä
sekä tuottaa iloa sinulle ja minulle.
Lukemisiin!

 

27 kommenttia:

  1. Kiitos hauskasta kertomuksesta ja onnea tuleviin blogivuosiin. PS. yritähän olla varovainen lattiaa/maata korkeammilla pinnoilla. Kohta puutarha tarvitsee puurtajaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusunmekko, kiitos ja toivotan sinulle(kin) paljon innostavia bloggausvuosia!

      Puutarha uinuu lumen alla ja kevättä odotellessa voi voimailla lumitöiden parissa. :)

      Poista
  2. Ihana postaus. Uskomattoman uhkarohkea olet kun kiipeilet. Sos soooo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein mukavaa, että tykkäsit, enkulin käsityöt, annat iloa palautteillasi. Yritän pysyä tolpillani, ainaksin on paksut ja tukevat jalat, joilla seisoa. :)

      Poista
  3. Ihana tapetti, toivottavasti pysyt nyt siellä jakkaralla ilman vahinkoja.
    Olipa kiva kuulla blogisi tarina. Melko alusta saakka olen tainnut sitä lueskella. Muistan hyvin, että kommentoin silloin aluksi sitä johtotähden hankkimista ja siitä tämä blogiystävyys sitten lähti. Kiitos mukavista vuosista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, tapetti on Rautian perusmallistoa ja tosi hyvin sopii Pirkon huusholliin harmaa-valko-mustaan huusholliin.

      Olet tosiaan, hyvä blogiystäväni, pysynyt kelkassani melko alusta saakka, pidetään yteyttä ja toivottavasti ensi kesänä treffataan Elonkierrossa.

      Poista
  4. Hyvältä näyttää tapetti. Kiva lukea blogisi tarinaa,vaikka olenkin niin kauan jota sitä lukenut että tuttuihin tämä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kaimasi tapetti sopisi sinunkin väriskaalaasi, pirkko. Tuttuja ollaan ja pysytään. Tänä kesänä pitäisi yrittää leipasta betonista pöytätaso ja penkki. Saas nähdä toteutuuko.

      Poista
  5. Oli tosi mukava lukea blogisi tarina :)

    VastaaPoista
  6. Remppaajan elo ei aina ole helppoa. Minulla on terassin katossa yksi pätkä uudelleen maalaamatta, koska en edes tikkailla ylettynyt siihen kohtaan. Asiaa ei yhtää auta, että olen niin lyhyt, ja hirvittää keikkua tikkaiden päällä.

    Mukava lukea blogisi tarina:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sussi, kattoa on tosi ikävä maalata, kun niska nakottaa koko ajan nurinpäin. Kukaan muu ei varmasti huomaa maalamatonta kohtaa eli vaivaa vain sua. Pituutta tosiaan tarvittais, mutta meikämartta kasvaa vain leveys suntaan. :)

      Poista
  7. Täyrestä olis otsikko menny, iliman paliastavaa kuvaa :) Sulla energiaa piisaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Navettapiika, pitää pikkasen pitää liikettä, ettei vanha kivi ala sammaloitumaan. :)

      Poista
  8. Kiitokset mukavasta ja monipuolisesta blogistasi, jota on ilo katsella ja lukea! Mäyräkoiramummina seurailen tietysti myös Puhuripoikien puuhia. Bloggaamisessa on kyllä oma hommansa. FB:n maailma on niin tempoilevaa ja hektistä, että itsekin alan viihtyä yhä enemmän blogien rauhallisemmassa maailmassa. Kunpa vain saisi itsekin enemmän aikaiseksi! Tänä aamuna meni monta tuntia, että sain vaivaisen pienen napin omaan blogiini. Hyvää jatkoa ja iloa kevään ja kesän odotukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos, Marja J, ja tervetuloa blogiini jatkossakin, blogiystäviä ei ole koskaan liikaa. Meillä on ainakin kaksi yhteistä harrastusta: mäyräkoirat ja bloggaaminen. Molempien parissa ei mene koskaan aika hukkaan. Kevättä!

      Poista
  9. Kiva postaus. Hieno opiskelusuoritus. Onnittelut.

    VastaaPoista
  10. Ole ny varovaine, kohta alkaa hommelit ulkona!
    Oikke kiva tarina. Mä muistan sen kun aloin lukea plokiasi ..ihastui sun puutarhaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TainaT, lauantaina mennään miehen kanssa asentamaan Pirkolle työtasoja ja kokoamaan kaappeja. Maalaus- ja tapetointityöt on nyt tehty, paitsi että vähän silmittelen makkarin takaseinää. :)

      Kiitos, puutarha on ehkä vähän liian hieno ilmaus, ainakin vielä, meidän pihalle, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa...

      Poista
  11. Kiitos, että osallistuit haasteeseen. :) Oli mukava lukea blogisi tarina ja tuo kilpirauhanen kiinnitti etenkin huomiotani nyt, kun eräällä läheiselläni sellaista epäillään. Piti heti käydä kurkkimassa postauksesi aivosumusta. Aurinkoista viikonloppua. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria Luomulaaksosta, haasteita on hauskaa saada. Tulee mietittyä montaa asiaa monelta kantilta. Kilpirauhasenvajaatoiminta on onneksi melko helposti, ainakin lääkkeet ovat edullisia, hoidettava vaiva. Miten voikin niin pikkuruinen elin panna ihmisen elämän rempalleen!

      Poista
  12. Olipa kiva ja elämän läheinen postaus! Tuo kilpirauhasen vajaatoiminta ja myös liikatoiminta teettää vaikka millaisia oireita! Onneksi sait apua! Olet kyllä melkoinen monitoimi-ihme, pihalla hääräät, opiskelit insinööriksi, teet remppaa ja kiipeilet tikkailla noin, osaat ihan mitä vaan, ihailen suuresti! Virtaa ainakin Sinulla on ja paljon, ethän putoa jos vielä tikkaille menet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivipellon Saila, lupaan olla putoamatta tikkailta. Mieli pysyy virkkuna, kun on uusia asioita mietittävänä, suosittelen. En minä sentään kaikkea osaa, en lähimainkaan, mutta tykkään kyllä kokeilla rajojani, sitäkin suosittelen. :)

      Poista
  13. Wau, insinööriksi opiskelit !? Kerrohan lisää... Työnkö ohella? Kauanko meni? Oletko nyt sen alan työssä? Mitä teit aiemmin? Kyselen siksi kun itse opiskelin yliopistossa lto: ksi ja kasvatustieteen kandiksi lastenhoitajantyön ohella 52- vuotiaana, meinasin uupua, mutta valmistuttuani tarjoutuu monenlaista uutta työmahdollisuutta , jota en olisi uskonut. Blogien tarinoita on aina niin mukava lukea, sillä kaikilla on erilaiset motiivit aloittamiselle. Puutarhuroida voi aivan hyvin, vaikka ei tuntisi yhtään kasvia nimeltä, se on aivan sivujuonne ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäntylän Mummi, aloitin opiskelut päiväopintoina, kun jäin työttömäksi (tietotekniikan kouluttaja ELY-koulutuksissa). Opiskelut menivät jouhevasti ja valmistuin reilussa kahdessa vuodessa. Olin viimeisen vuoden osa- ja kokoaika töissä opiskelujen ohessa. Valmistuin logistiikan insinööriksi, mutta alan töitä en ole tehnyt. Korkeakoulututkinto on minimivaatimus koulutuksissa ja hanketöissä. Jäin työttömäksi, taas, tämän vuoden alussa, mutta sitkeästi haen erilaisia työtehtäviä. Meinasi minulla(kin) voimat loppua, kun opiskelin, kävin töissä, kirjoitin opinnäytetyötä ja sairastin tietämättäni uuvuttavaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Itku oli herkässä, mutta kaikesta kuitenkin selvisin. Oikein ihana kuulla, että opiskelusi tuotti sinulle uusia työmahdollisuuksia! Samaa toivon itselleni...

      Poista
    2. Vielä se päivä paistaa sinullekin :) Ollaanpas me oltu sitkeitä ja ahkeria !

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...