lauantai 7. marraskuuta 2015

Virtuaaliystävyyttä ja kolme K:ta (kastelukannu, kuu ja koirat)

Kastelukannu on vielä(kin) käytössä.
Mietin tässä, että pitäisikö palkita sinnikkäät pelergoniat ja
talvettaa ne palkkioksi runsaasta ja pitkäaikaisesta kukinnasta.


Kurkotin kuuta.
Tuloksena moderni taideteos mustavalkosisustukseen?


Bloggaaminen on tuonut mukanaan paljon virtuaaliystäviä.
Olenpa muutaman tavannut myös nokakkain ja
saanut tosiystäviä. Terkkuja Orivedelle!
Oikeanpuoleisen mäyräkoirasormustelineen lähetti vuosia sitten Mamma N.
Emme ole koskaan tavanneet, valitettavasti.
Mamma N on kissatäti ja minä koiratäti,
mutta yhteistä meillä on rakkaus eläimiin.


Ulkona ei ole kukkia kuvattavaksi,
joten olen siirtynyt kuvaamaan sisäkasveja.
Vihreää, vehmasta ja vehreää pitää olla, niin ympärillä kuin kuvissa.


Kuvasin pitkästä aikaa muitakin karvaturreja kuin omiani,
Tässä poseeraa herra Ruurik.
Se on rodultaan howavart.


29 kommenttia:

  1. Onpa kaunis koira tuo herra Ruurik! :)

    VastaaPoista
  2. Onpas hienoa kun pelakuut vielä kukkivat. Bloggaaminen on todellakin tuonut ihan uusia tuttavuuksia, lähinnä virtuaalisia, mutta muutaman kanssa olemme tavanneet ihan livenä. Tämä onkin bloggaamisen iloja. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli A /Pihakuiskaajan puutarha, pitää kerätä pelakuut kellariin, ovat sen ansainneet. Bloggaaminen on tuonut mukanaan paljon iloa ja juurikin siksi, että on päässyt mukaan samantapaisista asioista pitävien piiriin. Virtuaaliystävyydet ovat iso ja tärkeä osa elämääni. Leppoista viikonloppua!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos, Saila! Olen taas löytänyt otteen ja ilon kuvaamisesta.

      Poista
  4. Kauniita kuvia, etenkin tuo kuu. Komea kaveri tuo koiraherra R. Minulla ei kuki pihalla enää kuin voikukka, tosin syreeni yrittää työntää silmuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laiskiainen, lämmin syksy/alkutalvi saavat luonnon sekaisin. Näinköhän oikein, että uutisissa näytettiin kuvaa valkovuokoista, jotka kukkivat Lohjalla.

      Poista
  5. Hienoja kuvia.
    Tottakai palkitset pelakuusi, että ne olisivat silmäin ilona ensi kesänäkin.
    Blogimaailma ja blogituttavuudet ovat hieno juttu, olen myös sitä mieltä. Kuten myös, että kuvaaminen on kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, aimarii! Täytyy kerätä pelakuut talteen ja talvetukseen. Bloggaamisessa yhdistyy monta miellyttävää asiaa: kirjoittaminen, kuvaaminen ja blogituttavat ja myös se, että saa elämyksiä ja ideoita, kun lukee teidän blogejanne, ystävät.

      Poista
  6. Sulta toi kuvaaminen totisesti käy.
    Ruurik on sen näköinen, että olisi valmis antamaan mieluusti pusuja kaikille halukkaille vastaanottajille.
    Eikö olekin tämä blogosfääri jänskä ja kiva juttu?! Mulla on nyt pitkän epämotivaatiokauden jälkeen roihahtanut kunnon blogivillitys taas päälle. Ihanaa olla jälleen innostunut jostain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kutri, kiitti, on kyllä lemppari harraste tää kuvaaminen. Ruurik on ystävällinen koira.

      Täytyy todeta, että sait sivuistasi, ei pelkästään toimivat, mutta myös selkeän kauniit. Hyvä sinä!

      Poista
  7. Uljas koira on tuo Ruurik ja kuvattu niin upean portin edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maarit, portti ja talo ovat huikeita, ja niin on myös Ruurik.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos, enkulin käistyöt, myös uljaan Ruurikin puolesta.

      Poista
  9. Oih! Ruurik kiittää ihailijoitaan :).

    Kuvaaja on erittäin taitava, sillä tuohon otokseen on tallentunut Ruurikin persoona aidoimmillaan.
    Ystävällinen, suurisydäminen rakkaista rakkain HerrasmiesKoira.
    On onni saada elää tämän suuren persoonan kanssa.

    Ihanaa syksyä teille kaikille!

    Terkuin
    Ruurikin Emäntä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, oli antoisa kuvauspäivä ja koirasi mainioita.

      Poista
  10. Virtuaalituttavatkin ovat ihan mukavia ja tärkeitäkin. Niitähän tämä somessa viihtyminen tuo tullessaan. Onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilma, täysin samaa mieltä kanssasi, virtuaalituttavat ovat tärkeitä.

      Poista
  11. Huomasin, että meilläkin pitää kastella vielä noita callunoita seinällä, kun ei ole pakkasta, että kuivuisivat. En vain tahdo muistaa sitä hommaa riittävän usein. Miten se voikin olla niin vaikeaa? Sisälläkään minulla ei menesty kuin sellaiset kasvit, joita kastellaan todella harvoin. Kauniita kuvia olet taas ottanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, kyllä, callunoita on vielä kasteltavat, koska (onneksi) saamme vielä kovia pakkasia odotella. Tosin kasvit viihtyvät mielummin vähän kuivana kuin juuret vedessä lilluen. Mukavaa, kun tykkäät kuvistani. Olen taas löytänyt kuvaamisen ilon.

      Poista
  12. Kiitos Kaisa. Ystäviä ei ole koskaan liiaksi, ei ainaksaan tosi ystäviä. Terv. Tiltu

    VastaaPoista
  13. Itsekin olen saanut blogin myötä ystäviä. On se vaan kumma, että joskus käy niinkin, että ihminen, jota ei ole koskaan nähnyt käy todella tärkeäksi ja hänestä voi tulla ihan yksi parhaimpia ystäviä.

    Suloinen tuo howavart. Meillä oli vielä reilu pari vuotta sitten howavartin ja lyhytkarvaisen collien sekoitus. Oli suloinen, mutta lopulta jouduimme viemään sen nukutettavaksi. Ikävä on vieläkin. Täältä löytyy Nukan kuva. http://luomulaakso.fi/syksyn-kuulumisia-ja-vahan-muutakin/

    Ihanaa iltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria Luomulaaksosta, onhan sitä kaukorakkautta, niin toki voi olla myös kaukoystävyyttä, semmoista sielunkumppanuutta. Hyvä niin.

      Nuka oli kaunis koira. Teillä oli tuolloin rankka vuosi...

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...