tiistai 4. elokuuta 2015

Kesälän rinne ja luonto vastaan martta -matsi

Kesän suurin urakka on ollut Kesälän rinteen maisemointi.
Rinteessä kasvoi sulassa sovussa kukkaa ja rikkaa.
Kitkin rinteen kymmeniä kertoja kesässä, ja se alkoi tuntua liian työläältä.
Ikävä myöntää, mutta pelitilanne oli 1-0,
luonto vastaan martta -matsissa.

Tästä lähdettiin liikkeelle... 
 ...ja tähän päädyttiin.
Apuna raivaustyössä oli konevoimaa. 
Maansiirtourakoitsija teki sileää ja tarkkaa työtä.
Samassa rytkässä rakensimme puutarhavajan (kutsumanimi Pömpeli),
johon on nyt näppärä viedä työvälineet, 
jotka ennen tahtoivat jäädä hujan ja hajan pitkin pihaa.


Alapihan hankalimmat ja vaativimmat työt on tehty.
Nyt alkavat mukavat hommat, eli kasvien ja koristeiden asettelut.
Pelitilanne 0-1, luonto vastaan martta -matsissa. Hah!

Eloisaa elokuuta!
Lämmintä luvassa...




12 kommenttia:

  1. Kaunista ja niin täsmällistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maarit, toivottavasti linjat pehmenevät (ja minun kaventuvat), kunhan kasvit pääsevät kasvun alkuun. :)

      Poista
  2. No huh huh. Kyllä tuossa on ollut urakkaa ja komeaa jälkeä on syntynyt. Mutta väkisinkin tulee mieleen, että mitäs sitten puuhailette, kun piha on valmis :) ? Vai onko se koskaan valmis?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Manta, tämä piha ei taida koskaan olla valmis, meinaan raivattavia alueita on vielä useita jäljellä. Ensi kesänä etupihan kimppuun. Nää hommat ovat kuitenkin sen verran paljon hauskoja, että jaksaa tehdä. Moninaiset puutarhatyöt ovat liikuntaharrastukseni, lisänä koirien kanssa jolkuttelu.

      Poista
  3. Paljon olette saaneet tänä kesänä aikaiseksi ja hienoa jälkeä on syntynyt.:) Se on totta, ettei piha ole koskaan valmis. Ja senkin jälkeen, kun ei enää jaksa tehdä uusia istutuksia, ison pihan kunnossa pito vie kuitenkin paljon aikaa. Mutta hyvää liikuntaahan se vaan on, ja sielun hoitoa.:)

    Meilläkin olisi ollut paljon kaikkea tämän kesän tehtävälistalla, muttei saatu murto-osaakaan niistä tehtyä. Joskus vain tulee pieniä mutkia matkaan... Mies sentään on nyt jatkanut tuon rakentamamme 200 neliöisen hallin valmistumista (sisätilat), ja siinä sivussa kerännyt polttopuuta taas useammaksi vuodeksi eteen päin. Pihassa meillä ei ole kesän aikana tehty paljon muuta kuin leikattu nurmikko. Pikkaisen alkaa jo rikkaruohot rehottaa. Minä olen lähinnä keskittynyt vain yhteen ja ainoaan asiaan, josta ehkä tässä ihan lähiaikoina lisää...;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, lopetin rikkojen kanssa taistelun, ja nyt tehdään aluista nurtseja tai kivikkoja, molempi parempi. Yhtään en aijo kontata rikkakasveja kitkien, se on ainakin fakta, ei turhempaa pihahommaa voi olla!

      Nyt alkoi kyllä kutkuttamaan tuo sinun salaisuutesi. Veikkaan vauva tai kirja... Kerro, kerro, kerro!!!

      Poista
  4. Onpa teillä myllätty. Koneella se käy niin näppärästi isotkin työt. Toivottavasti pääset niskan päälle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän asti ollaan kaikki tehty mies- ja naisvoimin, mutta nyt oli niin iso alue kyseessä, että tilattiin kone möyhimään rinteitä. Ikinä ei oltaisi saatu tasattua maata ja vieritettyä valtavia kiviä käsipelillä. Loppu hoituu lapiolla ja kottareilla, pikkasen sisua ja voimaa ja siitä se taas lähtee kuorma kulkemaan, savea ja papuja.

      Poista
  5. ennen ja nyt kuva valaiseva, aikaskin mukavaa kesäpuuhaa ja ilo on ollut istuttaa kasvejakin kun tuota kosteutta riittää ihan yläilmoista riittämiin;)
    ajattele, jos olis ollut oikein helteistä, niin hommat ei olis luistanut alkuunkaan tätä tahtia. itse en ainakaan jaksa enää kovin kuumal mitään tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilona, kyllä tosiaan ollaan onnellisa, kun päästin eroon takkuisista rytökasoista ja korkeista rikoista. Eipä niitä juuria olisi saanut kaivettua käsivoimin, joten kone kaivoi ja tasasi.

      Kosteutta on kiitettävsti, savisilla alueilla liikaakin, mutta olet oikeassa, istutukset ovat onnistuneet hyvin, eikä tarvitse kannulla vettä kantaa niille virkistykseksi. :)

      Samat tunnelmat täällä eli helteellä ei jaksa eikä kykene. Harmi tietysti auringonpalvojille, että vettä tulla lojotti melkein joka päivä. Viime heinäkuuu oli helteinen, muistan sen siitä, kun kirjoitin opinnäytetyötä päivällä ja kävin tekemässä, sen vähän minkä jaksoin, puutarhatöitä aamulla klo 5 ja illalla klo 21.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...