perjantai 15. toukokuuta 2015

Sykäyttävä runo

Runot.
Taidelaji, jota en lainkaan hallitse.
Onneksi sentään osaan nauttia muiden tuotoksista.
Taru Haapalan runo pysäytti.



20 kommenttia:

  1. Viisaita sanoja! Elämä on tässä ja nyt.

    VastaaPoista
  2. Todellakin pysäytävät sanat! Onnea edellisessä postauksessa mainitusta lehti-jutustasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maarit, tässä ja nyt, otetaan ajatuksesta koppi. Kiitos onnitteluista!

      Poista
  3. Jokainen osaa jotakin, kukaan ei kaikkea. Ihanaa, että joku osaa sellaista, mitä ei itse osaa. Ja mukavaa sekin, että joku ei osaa sitä, missä itse on hyvä.
    Jokaisella on jotain annettavaa toisille.

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Meitä sitten kumpastakin sykäytti tämä Tarun runo, Maarit. Olen semmoisten vanhojen asioiden märehtijä, vaikka tehtyä ei saa tekemättömäksi...

      Poista
  5. Runot ovat osa minua, itsekin niitä kirjoittelen. Lempirunoilijoita on useita.
    Viisautta on elää tässä päivässä, olla hetkessä kiinni tietoisesti. Mutta siitä olen eri mieltä, että pitääkö tietää mistä on tulossa. Minusta pitää. ei siksi, että vatvoisi menneitä asioita, vaan siksi, että tietää omat juurensa ja tekemänsä virheet. Ja ottaa opikseen , kasvaa niistä viisaammaksi.
    Mennyt aika on myös osa sielun perintöä, muistoja, hyviä asioita joista ottaa voimaa tähän hetkeen.
    Kaikki vaan rohkeasti runoilla muistojaan ja tunteitaan kirjaamaan. Hieno lahja lapsillenne joskus katsoa mitä mieltä ja mitä aikaa vanhemmat ovat eläneet.

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. Lämmintä ja leppoisaa viikonloppua sinulle, enkulin käsityöt.

      Poista
  7. Olipa oikke ytime osuva runo.
    Noinhan se menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli, TainaT. Olen tehnyt tästä ittelleni huoneentaulun, että pysyis ajatus kirkkaana.

      Poista
  8. Alleviivaan myös tuon runon ajatukset. Toisaalta aina ei ole ihan helppoa olla murehtimatta mennyttä, vaikka tietää, että pitää elää tässä ja nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole helppo oppia pois vanhoista tavoista eli juuri tuosta vanhojen asioiden murehtimismärehtimisestä, aimarii. Olis vaan niin paljon helpompi hengittää, kun ei raahaisi mukanaan kaikkia maailman murheita. Minua tämä runo auttoi.

      Poista
  9. Voi kun nuo sanat aina muistaisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, hyvä kun muistetaan edes silloin tällöin. Helpottaa eloa ja olemista.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...