sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Pihallani on kasvibeduiineja

Miksi, oi miksi, en millään opi tekemään istutusuunnitelmia???
Kasvit vaeltavat kuin beduiinit pihallani tai
minähän niitä selkä köyryssä kaivan ja kärrään.
Eipä kyllä käy vapaa-aika pitkäksi!


Lisäksi tenniskentän aidanvierusta puskee vankkaa vuohenputkea, luovutan.
Seitsämän vuotta olen yrittänyt nitistää rikkakasveja ja olen jäänyt hopealle kirkkaasti.

Tarkoitus on nostaa KAIKKI kasvit ylös, puhdistaa ne hyvin ja siirtää muualle.
Mies tekee lankusta pitkiä kukkalaatikoita ja laitan pohjalle paksun kerroksen sanomalehtiä.
Hautukoon rikat siellä ja mikäli ensi keväänä pohjalta ei nouse vuohenputkia,
niin täytän laatikot mullalla ja istutan angervoita.
Angervot ovat kiitollisia ja vähään tyytyväisiä kasveja.
Niitä on runsas valikoima, valkoisia ja pinkkejä ja vaikka mitä.
Sain angervoidean Vekiltä, hän kun tietää ja tuntee kasvit hyvin. 
Vekki on aarre.

Lemmikkejä ja vuohenputkia.
Tämä alue tasataan kesänaikana ja kylvetään nurmikolle.


16.5. päättyi puolipäiväinen työsuhteeni ja maanantaina aloitan kokopäiväisenä työntekijänä.
Työhuonekin vaihtuu ja uudessa työhuoneessa on mahtava näköala, Loimijoki.
Tämä työpätkä kestää lokakuun loppuun.

32 kommenttia:

  1. Voi miten kiva, että saat katsella Loimijokesi näkymää työpäivinä! Tuo rikkistaisto sensijaan ei ole kivaa, varsinkaan kun teillä sitä tonttia on niin julmetusti. Otan osaa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vaan virkistä tommonen jokimaisema, eikä nyt tarvitse kavuta neljäteen kerrokseen kuvaamaan, vaan näpsäsen kuvat "omasta" ikkunasta.

      Pirkko, olet taas niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin oikeessa. Tää tontti on iso ja vielä isomman tästä tekee se, että mikään istutus ei onnistu, kun maasta pukkaa rikkiksiä. Argh! Sen takia mä luovutan ja paan useat istutukset nurmikoks. Rikkikset voivat sitten miettiä, että kannattiko nostaa pää ylös mullasta, kun Essukka ajelee niitten yli giljotiinimäisesti ruohonleikkurilla. Voi olla, että mä nauran vielä rikkiksille pahanilkisesti käkättäen, että voitinpas.

      Poista
  2. Voi miten hieno työhuone! Tai siis huoneesta viis, mutta tuo näkymä!
    Vuohenputki, plääh. Entä jos alkaisit vaan viljellä sitä tarkoituksella, ruuanlaittoa varten? Ehkä se sitten alkaisikin taantua ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näkymä on kyllä mahtava. Tästä huoneesta lähti toinen projektipäällikkö muualle töihin ja mä pääsen, projektityöntekijänä, hänen työpöytänsä ääreen.

      Monihan syö vuohenputkea, ruokareseptejä löytyy metrikaupalla. Saila, varmaan vuohenputket taantuis, ihan ilkeyttään, jos me ruvettas niitä syömään. ;D

      Poista
  3. Vuohenputki on vihoviimeinen rikka, eikä siitä taida mitenkään päästä eroon. Alkuvuosina ajattelin, että olenpas onnekas, kun sitä ei näy eikä kuulu. No, vuodet ovat kyllä hoitaneet senkin ongelman. Miten kummassa se pääseekin hiipimään ja sitten räjähtää kasvuun. Meilläkin on noita beduiinejä, mutta vähitellen olen oppinut hyväksymään oman rajallisuuteni. En osaa enkä näköjään opikaan tekemään istutussuunnitelmia, joten sen kanssa elän. Jokimaisema työhuoneen ikkunassa on kyllä upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailmanlopun jälkeen tänne jää torakka ja vuohenputki, onneks sentään vaan jälkimmäistä on tässä pihapiirissä. :D

      Vai on vuohenputki putkahtannut teijän tontille. Surkeeta. Nyt mua vähän lohdutti, että sullakin on kasvibeduiineja, en oo yksin tän "häpeen" kanssa. Olis varmaan kannattannu satsata ammattilaisen puutarhasuunnitelmaan kahdeksan vuotta sitten, mutta kun sitä oli intopiukeena ja tuntu, että maailmassa on kahvat, joista tarttua kiinni. Noh, tehty mikä tehty, tällä tyylillä taaplataan eteenpäin, niin teillä kuin meillä. Hauskaankin kyllä välillä on...

      Poista
  4. Kiitos vaan, olen ihan mieluusti aarteena! Mutta tuo maisena työhuoneestasi on kyllä liikaa. Ei noin upeasta saa silmiään irti ja pitäisi töitä tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joko sais huilia, olen jolkotellut pihalla 12 tuntia. Olen kyllä myös huilinut välillä, mä en revi itseäni tappiin asti, niikuin eräät, hih. On tosiaan mukavaa, kun sä hauskan seuran lisäksi, omistat mäyräkoirakaunottaren ja tiedät kasveista kaiken.

      Kuvailen tuota muuttuvaa maisemaa toukokuusta lokakuulle. Ihana seurata lipuvaa vettä ja vuodenaikoja, juu, ja meinaan järkätä aikaa moiseen puuhaan.

      Poista
  5. Samaa tuumasin kuin *VEKKI*: miten ikuna voit tehdä töitä katsellen muualle kuin ikkunasta ulos? IHANA maisema. Ihana. Mulla näkyy vastapäinen talo, ja taivasta. Paitsi joskus Suomen lippu.

    Heiii, beduiinisisko! Meillä kasvit siirtyvät ihan jatkuvasti. Suunnitelma olisi toki kiva yllätys... just tänään puuskutin Herra Miehelle, että en enää niin hirveästi jaksaisi rontata kasveja paikasta toiseen, mutta kun en ole vieläkään pihaan tyytyväinen (olenko lie koskaan). Ja kun ainoa hamstrausvimma, jota olen koskaan potenut, keskittyy kasvien (nimenomaan keskenään ERILAISTEN kasvien - hamstraisinkin monta samaa) haalimiseen. Nyt niitä riittää, mutta mitä niillä tekee, kun eivät näytä kivalta? Ääääh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks sulla näkyy pala taivasta, se on kaunis aina. Enpä kyllä tänään ehtinyt istua ikkunan ääressä, kun olin monessa palaverissa miettimässä kesän töitä.

      Mä nyt olen (kuitenkin) iloinen, että mulla on beduiinisisko, vaikka olishan se mukavaa kun kasvit olisivat juurevasti sopivilla paikoilla, mutta kaikkea ei voi saada. Taitaa olla meidänlaisten kasvihamstereiden kohtalo. :D

      Poista
  6. Onnea uudesta kokopäiväisestä työpaikasta.

    Tiiäkkös nettimartta. Tuossa oli paljon syitä, miksi meillä ei ole juurikaan istutettuja kasveja. Tai on jotain angervoa, kun sitä kasvoi tuolla yhdellä pellonkulmalla valtavana pusikkona ja mä sanoin miehelle, että tuossa on kasvi joka kasvaa meilläkin, kun se on noin 100 vuotta selvinnyt tuolla tontinkulmalla ilman hoitoa. Sitten kun sen maan omistaja kerran kävi kaivamassa niitä puskia ylös, niin miäs kysyi, että saako se ottaa muutaman pensaanpalan ja istuttaa meille. Niin niitä puskia siirtyi meille ja nyt ne jotkut angervot jatkavat sitä hoitamattomana kasvuaan meidän kiviaidan reunalla:) Minä olen puutarhaihminen vain siinä mielessä, että minusta kauniit puutarhat ovat aivan ihania. Näin muuten aivan ihanan TV-ohjelman joistain hienoista englantilaisita puutarhoisa ja ihastuin puksipuihin, mutta eihän se menesty täällä meidän leveysasteilla.

    Sinne katosi minun unelmani sellaisista geometrisista kuvioista ja patsaiksi leikatuista puksipuista:) Varmaan miähen onneksi. Terveisii M-L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puksipuu ei tosiaan selviydy, ei ainakaan kolmosvyöhykkeellä ja savisessa maassa. En haki kasveja, joita joutuu kantamaan syksyin ja keväin ulos ja sisään. Puksipuun tilalle sopii tuijat, marjakuuset,
      taikinamarja ja monet angervot. Itsellä ei ole kokemusta muotoon leikatuista puskista. Englantilaiset puutarhat on usein aivan mielettömän kauniita ja vehmaita. Uuuh!

      Poista
  7. Lemmikit on ihaaania, niitä ei raski äijäkään surruutella koneella yli (luonnonlemmikkejä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä kanssasi, Maarit. Meillä kasvaa luontaisesti sinistä ja valkoista lemmikkiä. Nättiä on.

      Poista
  8. Onnittelut työpaikasta ja upeasta näköalasta. Omasta työpisteestäni on näkymä aurajoelle uuden kirjastosillan viereen, joten voimme nauttia upeista maisemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari! Meillä on paljon yhteistä: jokimaisema töissä ja sama maku taulujen suhteen ja ihanat koirat.

      Poista
  9. Viismummoista kysyy, onko nuo keltaiset mukulat varjoliljaa? Ainaki siltä näyttäs. Itte ku on asunu puhtaan veen rannalla ikäsä ( järven ) tuo joki ei niinkään minun silmääni hivele. Aina on seilattu veneellä, jos toisellakkii. Se on vissiin, jotta mihin kukkii tottuu, merestä en oo tykänt millokaa. Ehkei se mahu minun pieneen sieluuni, pelottava suuruuvessaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni on varjolilja. Olen ne saanut pojan vanhalta tontilta, kun hän möi talonsa ja muutti kerrostaloon. Kyllästyi jatkuvaan remppaan ja pihatöihin, hih, ei ole tullut äitiinsä.

      Kuivassa kaupungissa kasvaneena, arvostan vettä kaikissa muodoissa. Suomalainen järvimaisemaa kauniinpaa ei löydy mistään.

      Poista
  10. Juu, tutulta kuulostaa, mutta ehkäpä se kuuluu harrastukseen, nuo vaeltavat kasvit ;) Juuri eilen huokailin myös vuohenputkea, miten joku voikin kasvaa niin hyvin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, pivi, eipä käy aika pitkäksi. Isävainaani aikoinaan totesi äidilleni, että eikö näitä kasveja voisi istuttaa sangalliseen korvoon, että olisi helpompaa siirrellä niitä. :D

      Poista
  11. Kasvien siirtelyä, sitä riittää meilläkin! Ja vuohenputkia leviää naapurin tontilta ihan sikanaan. Kai ne pitäisi jotenkin peittää paksulla mustalla muovilla, ei niitä taida muuten saada selätettyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on vuohenputki ja elämänlanka viisi vuotta paksun muovin alla. Arvaapa mitä tapahtui, kun otin muovin pois? Aivan, sieltä nousi pirteitä vuohenputkia ja elämlankayhdyskuntia. Murrrkele. :D

      Poista
  12. Vuohenputki on kaunis :D Asennoitumiskysymys :D Syö se! Herkkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuohenputki ON kaunis, muttei kukkapenkissä. Tontin laitamilla saa rehottaa ihan vapaasti, joten jos sulta loppuu vuohenputket, niin tervetuloa meille täydentämään varastoja. Olen katsellut vuohenputkilettureseptejä, mutta en ole vielä uskaltautunu ryhtyä paistohommiin, minä kun satun olemaan allerginen melkein kaikelle, niin voi olla melkomoinen riski natustella vuoheputkea. :)

      Poista
  13. Tiedätkö mitä, mun mielestä sulle sopii just tuo, että mielesi vaihtuu ja silloin ei kysytä kasveilta mitään! Ei muuta kuin matkaan. On sulla tosi kaunis näköala huoneestasi, mielikin rauhoittuu. (toivoisivatkohan kasvit sitä?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meleni minun tekevi, hih hih, eikä tosiaan kasveilta silloin kysellä eikä armoa anneta. :D

      Eikös ne puutarhatyöt tyynnytä mieltä? Pitäs vissiin jossain välissä rauhottua ihastelemaan, eikä vaan nähdä rikkakasvit ja epänonnistumiset = raadantaan. Mä hullu kuvittelin, että hehtaarin tontissa on mulle sopivasti haastetta. Anna mun nauraa, haastetta on ihan pikkasen yli toiveen.

      Näköala on hulppee, ihaileminen on jäänyt pikkasen väliin, kun mua ajetaan sisälle neljään projektiin, niin meikämartan sukat ja sydän ovat sykkyrällä, että muistanko kaiken. No en muista, mut sitten täytyy vaan kysellä.

      Poista
  14. Itsekin olen sellainen kasvikuljettaja. Yhtenä vuonna haluan tämän tähän ja seuraavana tuonne ja sitten taas kaivetaan.

    Tein viime vuonna kulkuterassin reunaan kukkapenkin, laitoin (mies laittoi) kosteussulut väliaitaa vasten jne. Ihan tein kaiken oikein ja sain naapurista ruohonleikkuupalkkana isoja kuunliljoja. Ja mitä ihmettä, kaikki kuolivat talven aikana. Oliko liian vähän lunta suojana vai mikä lie. Vähän harmittaa. Nyt ajattelin, että puran koko penkin pois.

    Kivoja kaivuuhommia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Kuunliljat kyllä yleensä kestävät, kun ne nököttävät syvällä maan alla, mutta lumeton talvi tekee tuhojaan. Harmi. Etkös voi istuttaa penkkiin uusia kasveja? Olette näheet ison vaivan kukkapenkin perustamisessa.

      Tärisyttävä helle, ei pysy lapio eikä hara tämän martan hyppysissä. :)

      Poista
  15. Vuohenputki on aivan toivotonta kitkettävää, siitä pitäisi saada kaikki juurenpätkät pois niin menisi jonkin aikaa ennen kun taas lehtiä näkyy.
    Kauniita on Loimijoen rannat niitä tuli käveltyä paljon 15vuoden ajan mitä siellä asuin, perjantainen mökiltä räyskälstä kävin Tammelan iltatorilla kuuntelemassa Teuron Torvia ja samalla tapasin poikani lapsia ja sukua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katinka, vuohenputki on kyllä todella vaikea hävitettävä. Annankin sen rehottaa alueilla, missä sillä on tilaa kasvulle.

      Tammela on nätti paikkakunta ja vaikka Loimijoen vesi on ruskeaa, on se kuitenkin mutkaisuudessaan viehättävä.

      Poista
  16. Kuulostaa kovin tutulta. Kasvien siirtely on tosi elämän Never ending story. Pääasia, että riittää puuhaa!

    Minulla on vitsauksena juolavehnä ja uusimpana tulokkaana korte. Joskus näin kaaviokuvan kortteen juuristosta ja masennuin totaalisesti. Sittemmin olen ajatellut, että kovasti nättihän tuo on ja antaa varmasti luonnonmukaisen vaikutelman puutarhastani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kortetta löytyy tältäkin pihalta. Jos nyt oikein muistan, niin korte on merkki siitä, että maassa ei ole ravinteita tai jotain. Vaikea hävitettävä, mutta niin on juolavehnäkin. Huh huh. Never ending story. :D

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...