perjantai 20. syyskuuta 2013

Luurankoja kaapissa, luku 7 (loppu)


Luku 7

Kotiuduttuani soitin Regina Aholle ja pyysin häntä tulemaan ja kuuntelemaan uutiseni. Regina Aho saapui, mutta ei yksin. Hänen miehensä oli mukana. Pyysin heitä astumaan sisään toimistolleni.

- Tervetuloa! Olen Jenny Cotton.
- Olen Reginan mies, Tapio Aho. Päivää. Vaimoni on kertonut kaiken. Ensin asia tuntui järkyttävältä, lähinnä tuo salailu, mutta olemme puhuneet asiat selviksi. Meillä on pitkä ja tasapainoinen avioliitto. Tästäkin selviydymme, yhdessä.
- Tuo oli päivän paras uutinen, tai katsotaan mitä mieltä olette, kun kerron kaikki tietoni. Ensiksikin olen selvittänyt kiristäjän henkilöllisyyden. Hän on kätilösi tytär, joka ei ole pysynyt aivan kokonaan kaidalla tiellä. Saat, Regina, päättää haluatko tehdä hänestä rikosilmoituksen vai et.
- Olemme päättäneet, ettemme nosta syytettä. Turha käyttää aikaa ja rahaa ja kasvattaa pahaa mieltä. Hän varmasti kohtaa vielä voittajansa ilman meitä.
- Lisäksi sain selville, että poikasi asuu Ruotsissa.

Huoneen täytti odottava hiljaisuus, jossa seinäkelloni raksutus kuulosti epätavallisen kovalta. Regina Aho loi mieheensä lempeän katseen ja tarttui tämän käteen.

- Haluatko toisen toimenannon? Etsi poikani, meidän poikamme. Kaapissamme ei ole enää luurankoja. 



10 kommenttia:

  1. No niin, tulihan se loppukoukku sinne. Ja tietysti jatkuu pojan etsimisen tiimoilta, eiks niin? Hyvin kuljetit tarinaa ja sain lukijan jumittumaan juoneen. Selkeä tyylisi on mukavaa luettavaa ja jatkoa odottelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei jatku, mutta kiitti kannustuksesta.

      Nyt täytyy keskittyä fysiikkaan, matikkaan, logistiikkayrittäjyyteen, tuotannon- ja logistiikan johtamiseen ja muihin ÄLYÄ vaativiin aiheisiin. Hirveesti laskemista, joka ei ole vahvuuteni. :D

      Ens viikolla selviää saanko opinnäytetyön aiheen...

      Poista
  2. Ihanaa, kiitos lukunautinnosta :) Toivottavasti joskus myöhemminkin saadaan tällainen jatkonovelli nautittavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Mai!

      Pakko oli välillä kirjoitella jotakin muuta kuin koululle raportteja esseitä. Eiköhän toiveesi toteudu...

      Poista
  3. Onnellinen loppu on minun mieleeni:)

    Kiitos, jatkonovellia oli jännittävä seurata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä! Mäkin tykkään "vanhanaikaisista" onnelisista lopuista.

      Poista
  4. Kiva tarina, kiitos :) Toivottavasti se jatkokin vielä tulee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Nää tarinat eivät kulu lukemalla, hih. Ei koskaan kannata sanoa ei koskaan...

      Poista
  5. Kiitos lukunautinnosta:)
    Lisää, lisää....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Sirpa! Päässä pyörii pidempi tarina, joten eihän sitä koskaan tiedä.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...