keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Luurankoja kaapissa, luku 1


Luku 1

Nimeni on Cotton, yksityisetsivä Jenny Cotton. Alun perin sukunimeni oli Kottonen, mutta Cotton herättää enemmän luottamusta, on vauhdikas ja hieman särmikäs. Olen nainen parhaassa iässä, eli puoli vuosisataa tuli täyteen tänä vuonna. Harrastuksiini kuuluvat judo, puutarhanhoito ja koirailu.

Apulaiseni nimi on Kepponen. Pelkkä Kepponen, ei titteleitä, ja se on rodultaan mäyräkoira. Kepponen on kuin kävelevä dynamiittipötkö, päällys sileän ruskea ja sisältö silkkaa räjähtävää voimaa. Meillä on molemmilla asenne kohdillaan.

Olen kooltani Kepposen luokkaa, mutta turkkini on musta. Äitini hurvitteli villeimpään hippi- ja vapaan seksin aikaan Amerikassa ja törmäsi siellä kiinalaispoikaan, josta tuloksena olin minä. Isääni en ole koskaan tavannut, tuskin hän tietää olemassaolostani. Minua ei, ihme kyllä, pahemmin kiusattu koulussa hieman vinoista silmistäni ja tummista hiuksistani. Ehkä olin jo silloin puoliani pitävän oloinen.

Äitini kuoli yli 20 vuotta sitten ja muutin kotitaloomme. Olen hankkinut yksityisetsiväkoulutukseni Englannissa ja työskentelin siellä melkein vuosikymmenen. Äitini kuoltua palasin Suomeen ja perustin toimistoni punaiseen tiilitalooni. Kätevää, kun toimiston ja kodin välillä on vain yksi ovi. Aloin saada mukavasti toimeksiantoja ja maineeni luotettavana ja tehokkaana ongelmanratkojana kulki asiakkaalta toiselle. Parasta mainosta on tyytyväinen asiakas. Luottamusta herättää myös se, että minulla on juristin paperit.

Ratkon työkseni ihmisten ongelmia, etsin kadonneita, paljastan pettäviä puolisoita, ehkäisen pikkurikoksia, selvitän perintöasioita, eli toimeksiantojen laatu on kirjava. Tehtäviä hoitaessani joudun käyttämään kaiken kekseliäisyyteni ja viekkauteni, eikä taatusti ole kahta samanlaista päivää. Ja jos joku romantisoi ammattiani, niin useimmat tehtävät vaativat kestäviä pakaralihaksia ja seurapiirirakkoa, ei niinkään älyä, sillä usein joudun istumaan autossani, juomaan kuumaa kaakaota termospullosta ja tuijottamaan ovea, ja vain odottamaan, että jotain tapahtuisi. Ai niin, työni puolesta harrastan myös valokuvausta. Näppäilen kuvia myös puutarhastani ja Kepposesta, tietysti.


20 kommenttia:

  1. i.h.a.n.a.a ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

    VastaaPoista
  2. Jatkoa odotellaan täälläkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, sitä on tulossa. Oli aivan pakko kirjoittaa jotakin hömppää läksyjen lomassa.

      Poista
  3. Onnea ja menestystä tehtävissänne, Jenny ja Kepponen! Lisää odotellaan...

    VastaaPoista
  4. We want more!!! Eli kait sitä jatkoa on tulossa sitten pienen kirjan verran:)? M-L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes! Jatkoa tulee vain tämän novellin verran eli olisko 5 lukua. Kirjan verran kirjoittaminen vie liikaa aikaa, joten annetaan aiheitten mukia ja kirjoitan sitten ensi vuonna ajan kanssa, toivottavasti. Jos opinnäytetyöltä jää aikaa...

      Poista
  5. Jenny ja Kepponen - lisää odottelen! Upeita pilviä purjehtii teidän taivaallanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina ollut viehtynyt pilvenlonkiin. Kuvailen niitä mielelläni. Juu, Jenny ja Kepponen pääsivät vauhtiin, pitkästä aikaa.

      Poista
  6. Jee...jotain erilaista! Jatkoa odotellen;)

    VastaaPoista
  7. Hauska tutustua täälläkin. Kyllä odotellaan täälläkin. Toivottavasti Jenny kohtaa jotain romantiikankin tapaista... (ei maksa mitään).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä novellissa on kyllä rakkautta, mutta ei Jennyllä tällä kertaa.

      Poista
  8. Ja seikkailu alkaa. :) Upeat kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...ja jatkuu... Kuvissa on naapurin pellot, joiden poikki tallustellaan joka päivä koirien kanssa. Tuttuja ja silti joka päivä erinäköiset maisemat.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...