Tavataanko Türin-kukkamarkkinoilla toukokuussa?

Viron Türissa on kukkamarkkinat 20.-22.5.

En ole koskaan käynyt,

mutta nyt olisi tarkoitus 

lähteä ihmettelemään kukkahumua.

Oletko sinä lähdössä Türiin?

Lauantaina aurinko helotti,

ja hain kellarista pelakuut aurinkokylpyyn olohuoneeseen.

Vihertyköön ensin hieman ennen mullanvaihtoa ja pistokkaidenottoa.

Vaikea uskoa, että kalpukat pelakuut kukkivat viime kesänä näin koreina.

Kuvakavalkaadi helmikuulta

On se säitä pidellyt...

Blinejä, pelejä ja pataleipää

Tämän vuoden uudet aluevaltaukseni näyttävät koskevan ruokaa.

Kokeilin tehdä blinejä, painotus sanalla kokeilin.

Blinit olivat maittavia, mutta aivan liian ohuita.

Seuraavalla kerralla ehkä onnistun!

Pelaatteko PC-pelejä?

Olen tykästynyt Tomb Raider -peleihin.

Kiljahdin riemukkaasti (hiljaa mielessäni), 

kun uusi Raider oli saapunut kaupan hyllylle.

Pääroolissa on nuori kaunis nainen, 

joka selviytyy niin karhuista kuin roistoista,

sekä ratkaisee tiukimmatkin arvoitukset ja pulmat.

Kuvakaappaus pelistä Rise of The Tomb Raider.

Aivan mielettömiä maisemia, 

joihin aina syvennyn pelin aikana.

Pataleipä on myös uusi leipomuskokeiluni.

Suurin osa jauhoista on tattaria.

Leipä on kupsakkaa, rapsakkaa ja mainion makuista.

Marjatarhan penkki sai lumikuorutuksen.

Alla olevan kuvan otin maanantaina 22.2.,

kun aamulla oli upea sumu ja taivas repeili,

jolloin muutama harhautunut auringonsäde ylsi pellolle.

Sama tie ja puurykelmä esiintyi edellisessä postauksessani,

mutta kesäasuisena.

Paluu filmiaikaan (melkein)

Olen palanut filmiaikaan,

tai ainakin melkein,

sillä digi Leicani muistikortille mahtuu vain 30 kuvaa.
Jokaista kuvaa pitää harkita,
aivan kuin ennen vanhaan.

Yhdessä tietokoneessamme oli onneksi XP-käyttöjärjestelmä,

ja sain purettua Leican muistikortille tallentuneet kuvat.

Kuvat ovat vuodelta 2008.

Kyllä, luit oikein, eli kuvat on otettu kahdeksan vuotta sitten.

Muutimme taloomme vuotta aikaisemmin ja

huomaan kuvaavani ihan samoja maisemia ja

 peltoja vielä tänäkin päivänä.

Kuvissa on 70-luvun fiilis, vai mitä?

Meikämarttakin oli päässyt kuvaan.

Kuvan on ottanut mieheni, Esa.

Kuvattu Saaren kansanpuistossa.

Agenttikamera ja kirjatukia

Jo aikoja sitten mies toi työmatkaltaan minulle pikkuruisen kameran.

Se on Leican pienoismalli.

Kamera on ollut vähällä käytöllä,

mutta yritän nyt paneutua sen saloihin.

Huomasin, että minulla on kirjahyllyissä kaikenlaisia kirjatukia.

Uusin hankinta on alla oleva puinen pötterö,

jonka alkuperäistä käyttötarkoitus en voi kuin arvailla.

Chilivauvoja

Kuinka paljon voi ihminen riemastua itäneistä chileistä?

To-del-la paljon.

Pukkasin viisi CGN 21500 -chilinsiementä multiin 17.1.

Kolme pikkaraista kalpukkaa piippaa nousi taimelle 15.2.

Parissa päivässä taimista on tullu tomeria chililapsukaisia.

Ne paistattelevat päivänvalossa olohuoneen ikkunalla.

Tänä aamuna makkarinikkunasta kuvattu vaaleanpunavioletti unelmataivas.

Voiko ihanemmin aamu enää alkaa...

Eilen illalla kiskoin kylki vääränä leikattuja kuusten/pihtojen oksia.

Eipä tarvitse käydä punttisalilla, kun omalta pihalta löytyy materiaalia

punnerruksiin ja voimaharjoituksiin.

Oli hieno puolikuutamo ja taivaankansi täynnä tähtiä.

Havupuut leikataan kahden ämmän välissä

Otsikossa olevan viisauden sain ystävältäni Tiltulta.

Hän on metsäkoneenkuljettaja ja
metsäkoneen kuljettajakoulutusten arvioitsija.
Ai, minkä kahden ämmän välissä?
No, Marraskuun ja Maaliskuun välissä,
koska puu on tuolloin lepotilassa.

Meikämartan tarkoitus oli tarttua moottorisahaan
ja niistää pihtojen alaoksat poispoikkeensa.
Kuis kävi?
Ei kuinkaan.
Enhän minä jaksanut nostaa moottorisahaa pääni yläpuolelle.
Onneksi mies tuli hätiin
ja päräytteli oksat poikki.
On se hyvä, että mies on 30 cm pidempi kuin minä.
Minulle jää oksien poiskuljettaminen,
minkä työn teen mielelläni.

Tästä lähdettiin liikkeelle
eli oksat roikkuivat maata myöden.

Tältä puu näytti oksien karsimisen jälkeen.
Siistiä!

Nyt puiden alla pääsee vapaasti kulkemaan.
Täytemaata saan tulevasta Pionipenkistä.
Mikäli en saa tasattua puiden alusia
siten että sinne pääsee vaivattomasti ruohonleikkurilla,
jää toiseksi vaihtoehdoksi paksu katekangas ja kuorikate.
Joka tapauksessa, hyvästi nokkoset ja heinät,
teitä ei tule ikävä.