80 opintopistettä

Jaahas, mitenkä minusta tuntuu, että blogini nimeksi pitää kohta muuttaa Nettimartta Koulumaailmassa, niin tiheesti tulee kirjoiteltua koulujuttuja. Kun tässä olen hehkuttanut numeroitani, sitä matikan kakkosta, niin olen minä saanut muutaman paremmankin numeron. Tosin paremmuus on suhteellinen käsite, koskapa tuo matikan kakkonen vastasi minulle asteikolla 0-5 kuutosta, ainakin.

Some-kurssin (sosiaalinen media) arvosana tuli ja sain 5. Viisi!!! Lisäksi sain erikoismaininnan kurssin nettisivuilla: "Erikoismaininnat saavat Heinolan lintutarha perusteellisesta suunnitelmasta ja asiakkaan tarpeisiin hyvin perustuvasta konseptista sekä Nettimartta kokeiluinnokkuudestaan". Öhöm!

Reporting in English -kurssista sain nelosen. Tästä olen erittäin ylpäkkä. Meidän piti kirjoittaa kahden sivun virallinen ohjeistusraportti kuvitteellisen yrityksen henkilökunnalle, kuinka kirjoitetaan asianmukaisia ja tehokkaita sähköposteja ja raportteja. Onneksi olen 10 vuotta tehnyt IT-ohjeita ja -oppaita työssäni, joten kirjoitustekniikka on kunnossa, ja sain asian vielä käännettyä ymmärrettäväksi englanniksi.

Siitäkin olen erittäin iloinen, että kolme saksalaista vaihto-oppilasta on alkanut puhua kanssani ja lounastamaan. He ovat nuoria kuten luokkani pojat, mutta "omat" pojat eivät suurin surimaankaan istuisi kanssani samaan pöytään. Tehokasta kielikylpyä ja mukavaa seuraa, voisko sitä enempää toivoakaan.

Suoritin viime vuonna 80 opintopistettä. Tänä vuonna täytyisi yltää sataan, että saan opiskeluaikaa supistettua.

Ja vielä vähän puutarhasta. Moni näyttää jo kylväneen ensimmäiset siemenet. Hienoa!

Talomme päätyä vuodelta 2007, jolloin muutimme. 

Mattotelineen kohdalla on ollut vaivaistalon keittiö. Kivijalka on jäljellä. 

Oikealla on naapurin pensasaita. Alapihalle johtaa ruohottunut polku, joka oli täynnä kompastuskiviä. Ai että, kun kimoili mukavasti varpaassa, kun sen paukatit kiviin, jotka piileskelivät takkuisen nurmikon sisällä.

Kuva etupihalta alapihalle päin.

Kolme vuotta sitten rakennutimme kivijalan päälle autokatoksen. Mies kampesi kivet pois polulta ja nyt on tasainen polku kulkea. Veli teki aidan pari vuotta sitten. Koirat voivat juosta vapaana pihalla.

Kuva alapihalta etupihalle päin. Sanomme tätä Lyhtykujaksi. Varjoinen paikka.

Aurinkoa ja puutarhailua

Aurinko on paistaa räkittänyt tänään koko päivän. Paiste ihan huimasi kirkkaudellaan. Kivan rapsakka kävelyilma, kun pakkasta on 15. Sain aamupäivällä vihdoinkin (deadline 15.1.) valmiiksi ohjeet sähköpostin ja raporttien kirjoittamiseksi, englanniksi. Sanoisinko, että näiden kolmen opintopisteen eteen olen tehnyt töitä triplasti suunnittellun määrän. Näin sitä meikämartta kyllä oppii parhaiten, puurtamalla.

Sisäpuutarhan pikkuapulainen oli tänään aktiivinen. Lecasora kiinnostaa:

 

8 tunnustusta

Sain reippaalta tuunaajalta,  Purlinalta, tunnustuksen, jossa kysytään 8 asiaa minusta. Kiitos Purlina ja tässä tulevat tunnustukset:

1. Olen innostuvaa sorttia, joskus jopa innostavaa.
2. En siedä vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta. 
3. Puolustan hanakasti heikompiani.
4. Pulisen ja pälpätän, olipa asiaa tai ei, tai tiesinpä asiasta mitään eli en. Yleensä en tiedä.
5. Olen usein oikeassa, vaikka kannattaisi olla väärässä.
6. Rakastan perhettäni ja kotia.
7. Olen herkkis ja liikutun herkästi kyyneliin. Tosin myös raivostun herkästi kyyneliin.
8. En osaa sanoa EI. 

 

Talvivaloja

Tänään on satanut lunta, ja taisi sataa eilenkin, ja luultavimmin lunta sataa myös huomenna. Eli normitalvimeininki!

Kamerani, jossa on joitain puhe- ja tekstiviestiominaisuuksia, oli tänään tositestissä. Halusin kokeilla kuinka hyviä kuvia tulee täysin pimeällä. Tuli vähintäänkin kohtuullisia. Logistiikan opiskelijana mieltäni ylensi, kun kuvaan sattui sopivasti rekka.

Entäs sitten alla oleva kuva, joka on samalla kuva-arvoitus. 

Taustalla on Kasvula talvivaloissa (ei siis jouluvalot), mutta mitä on etualalla vasemmalla?

Sisäkukkia

Ulkona ei ole nyt paljon tehtävää, kun ei ole satanut edes lunta (onneksi), joten silmäilin sisäkukkia. Ruiskuttelen niitä merileväuutteella, mutta en tiedä onko siitä oikeasti hyötyä, mutta onpahan jotakin puuhastelua tarjolla.

Vaihdan hyvin harvoin kukkieni multaa. Mielestäni riittää, kun tarvittaessa vaihdan isompaan ruukkuun ja siinä rytinässä saavat uudet mullat. Hyvin kyllä kukkani kasvavat ja viihtyvät. Tosin kaikki kasvini taitavatkin olla helppoja ja kestäviä.

 

Tämä oli 100. postaus...

Liivihameesta tuli kello

Konnadonna haastoi minut jo aikaa sitten esittelemään keittiöni. Minulla on niin tavallinen keittiö, että tuskin se ketään kiinnostaa, joten tyydyn esittelemään teille eilisen hankintani. Kellon.

Tampereen käly oli meillä visiteeraamassa ja kävimme vähän humputtelemassa. Etsimme minulle liivihametta, mutta löysimme kellon. Mustasta metallista tehty kello istuu kuin tehtynä punaisen lieden tiiliseinällä. Vai mitä?

 

Puutarhavuosi 2012

Monissa blogeissa on luotu katsaus menneeseen vuoteen. Niinpä tässä tulee läpileikkaus meidän pihapiirimme tapahtumista:

 

Tammikuussa Kasvula oli kuorutettu kauniilla lumitomusokerilla.

Helmikuussa avokaadon, appelsiinin ja paprikan siemenet pääsivät multiin. 

 

Maaliskuussa saapuivat sulokkaat joutsenet.

Väriä elämään toivat hortensiat ja ruusupegoniat.

 

Huhtikuussa pasuunakukat pörhistyivät huimaan kasvuun.

Samaa ei voinut sanoa muista taimista. Venyivät ja venyivät...

 

Toukokuussa lehtiä tuli haravoimaan myös Neiti Siili.

Sipulikukat poksahtelivat esiin.

 

Kesäkuussa kaikki oli rehevää ja kukkeaa.

Kasvulassa kaikki hyvin. Kasvussa tomaatteja, basilikaa, kurkkuja, munakoisoja ja chilejä.

Ulkopuolella steviaa, jota en enää ikinä aijo kasvattaa. 

 

Heinäkuussa verenpisarat aukesivat paljastaen sinisyytensä.

Kasvulan edessä samettikukat seisoivat tanakasti.

 

Elokuussa pasuunat kukkivat runsaina ja täyttivät ympäristönsä tuoksullaan.

Perhoset ja pörriäiset viihtyivät kukkasissa. 

 

Syyskuussa clematikset ja pelakuut kukkivat täydellä voimalla.

 

Lokakuussa julkaisin kirjan, jossa yksityisetsivä Jenny Cotton, 

roistojen kiinniottamisen välissä, hoitelee puutarhaansa.

Hallaa ja pientä pakkasta. Ruusut olisivat vielä halunneet kukkia. 

Koko syksy oli pimeä, pitkä ja loskainen.

 

Marraskuussa odoteltiin lunta ja joulukuussa sitä sitten tuli.

Mieli piristyi, kun aurinko paistoi joulunpyhinä.

Tämmöinen oli viime vuosi. Toivottavasti tästäkin vuodesta tulee puutarhantäyteinen.

Blogissa on nyt 60 seuraajaa. Heinäkuusta lähtien lukijoita oli noin 16000.

Tervetuloa pihapiiriimme!