Ruosteromuja, pasuunannuppuja ja aamunkoitto

Voin kehua olevani reipas kyselijä,

ujostelematon kerjuri sanoisi joku,

mutta mielestäni aina kanattaa kopasta sekä tiedustella.

Olimme perjantaina mieheni kanssa lintutornilla,

jonne johtaa polku autiotalon pihan läpi.

Pihalla oli suuri kasa metalliromua.

Onneksi pihapiirin omistaja tuli paikalle,

jolloin kysyin häneltä, 

että voinko ottaa kasasta muutamia ruosteisia tavaroita.

Sain luvan. Kiitos ja kumarrus.

Mukaan lähti sankkoja, lapio, kattila, 

jossa muuten oli reiät valmiina pohjassa, 

ja muuta mukavaa.

 Alapihalla oli korallikanukka, minkä koirat järsivät joka talvi tapille.

Kanukan ympäristö kasvoi vaikeasti hävitettäviä rikkoja.

Olin jo pitkään miettinyt, miten tasaan alueen.

Siitähän se ajatus sitten lähti.

Pyysin miestäni kaivamaan juurenmuhkurat pois.

 Pohjalle paiskoin huushollin kaikki lehdet.

Sitten levitin päälle nelinkertaisen maisemointikankaat.

Lopuksi paksu kerros hiekkaa.

Hmm... toivottavasti naapureiden kissat eivät hoksaa tätä...

 Romulani on valmis.

Tuohon kun laitan kesäkukkia, niin kyllä kelpaa katsella.

Tosin maanviljelijän pihalle jäi ruostuneet siniset kottikärryt...

 Varpunen tuli kurkkimaan puuhiani.

Oi oi oi, pasuunassani on useita nuppuja.

 Kannat kasvattavat kohisten varsiaan.

 Mieheni kanssa ihailimme aamusella tyyntä Pyhäjärveä.

 Kaunista (ja yksi komistus). 

Leppoisaa lankalauantaita!