lauantai 11. kesäkuuta 2016

Koekuvauksessa (olipa jänskää)

Muistatteko, kun aikoja sitten sanoin, 
että aion kokeilla kahta uutta asiaa joka vuosi?
Tässä toinen: koekuvaus.
Paikkana Helsinki.
En voi kertoa aiheesta kovin paljoa, 
koska koekuvausten jälkeen tuotantoyhtiö pilotoi
marttasisältöisen ohjelman ja tarjoaa sitä TV:hen.
Jännää!

Ai, teitä kiinnostaa, että kuinka kuvaukset sujuivat?
Kiitos kysymästä, oikein hyvin,
tai ainakin melkein.
Tuotantoyhtiöllä oli kamerat, valot ja studiot sekä
taitavat assarit ja passarit.
Asiantuntemusta huoneellinen.
Valokuvaajakin oli paikalla ottamassa stillkuvia.

Ensin otettiin yksilöfilmaus,
jossa piti kertoa nimi, ikä, missä marttailee sekä miksi ja missä on hyvä.
Lisänä tositapahtuma tilanteesta, jossa on auttanut jotakin henkilöä,
mitä siitä seurasi ja miltä se tuntui.

No, justiinsa!
Ohjaaja/tuottaja opasti, että pitää katsoa 
syvälle kameran sisään,
aivan kuin puhuisi rakkaalle henkilölle.
Mitäpä teen?
Räpsyttelen silmiäni,
hyörin ja pyörin,
ja ehkä joskus muistan jopa 
kokonaista kolme sekuntia katsoa kameran linssiä.
Lopun ajan pääni pyörii kuin lehtopöllöllä.
Lisäksi päästelen suustani ööö-äänteitä ja
kadotan kaikki adjektiivit.

Kuvauksista jäi kuitenkin hyvä mieli, ja 
aina ei tarvitse onnistua täydellisesti.
Matka on meikämartalle tärkeämpi kuin päämäärä.

Alla olevan kuvan nimi on Yhdestoista hetki.
Pyysin valokuvaaja Marjo Koivumäkeä
napsasemaan kännylläni minusta kuvan muistoksi.


Lintu se on variskin,
sopii hyvin tämmöisen lehtopöllömartan pihapiiriin.


Olimme koirapoikien kanssa iltakävelyllä.
Tuntematon rouva ojensi minulle pihaltaan 
vienosti tuoksuvan vaaleanpunaisen juhannusruusun.
Eikö ollutkin herttaista!



18 kommenttia:

  1. Hyvä, hyvä! Sitä pitääski itte kunki teherä joskus jotaki ennenkokematonta, ettei aiva sammalootuusi. Oli varmasti miälenkiintoone kokemus. Nyssitte vaa orotellaha, koska se tuloo teeveestä.... Ihana ele tuntemattomalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Navettapiika, joskus on hyvä haastaa itsensä, ihan vaan huvin vuoksi. :)

      Olen huomannut, että jännittäminen on hieman lieventynyt, kun vaan aina pakottaa itsensä tekemään asioita, jotka ovat mukavuusalueen ulkopuolella. Tulee voittajan olo. Hulppea päivä, jonka tuntemattoman ruusu kruunasi.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Oli tosiaan, enkulin käsityöt, ja samalla sain taas pyörähtää Helsingissä ja tavata Raija-serkkuni.

      Poista
  3. Mahtoi olla hieno kokemus! Ihana tuo ruusunojennus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöisiä kokemuselämyksiä on kiva muistella, pirkko. Mieleeni pulpahti myös Gorgin puiston kuvaukset, jossa olin lavastamassa pientä kohtausta ja söin lohipiirakkaa näyttelijä Lee Marvinin kanssa samalta lautaselta. Hurmaava mies...

      Poista
  4. Vai julkkismartta! Olen aina arvostanut marttoja, joten syvä kumarrus sinne suuntaan. Kerrohan etukäteen, koska tällainen ohjelma tulee. Aurinkoisia päiviä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih hih, vai julkkismartta, Kivisen Vilman piha. Ilmoittelen, kun/jos ohjelma putkahtaa telkkariin, minulla tai ilman. Martat ovat tehneet paljon hyvää 116 vuotta kestäneen toimintansa aikana. Meidän marttayhdistyksen sivuilla lukee "Jokainen tuo omalla panoksellaan, taidoillaan ja persoonallaan vauhtia toimintaamme. Meistä kaikki eivät osaa neuloa sukkaa, keittää hyvää kahvia saati pitää kotiaan siistinä, mutta olemme innokkaita oppimaan."

      Poista
  5. Hienoa, sulla on monta titteliä, kun oot jo aiemminki ollu vilimitähti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maarit, kuulehan, se että syö filmitähden kanssa lohipiirasta ei valitettavasti tee minusta vilmitähteä. :D

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Satu Kukkaiselämää, oli semmonen mukavalla tavalla jännä kokemus. Nyt jos saisi tehdä uusinnan, niin osaisi paremmin, mutta yhtä kokemusta rikkaampana.

      Poista
  7. Haa, jännityksellä odotan, mitä tuosta koekuvauksesta seuraa. Uskon sinun onnistuneen siinä ihan hyvin.
    Tuo ruusu on tosi kaunis ja juhannusruusun tuoksu on yksi parhaista tuoksuista kesäpihalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, sitten meitä on kaksi jänskättämässä tuloksia. Kuvauksessa oli runsas joukko pontevia marttoja, joten en ole yhtään pahoillani, jos en pääsekään filmaukseen mukaan, sillä sanavalmiuden ja osaamisen lisäksi pitää olla myös kuvauksellinen. Otan mielelläni kuvia, mutta omasta kuvauksellisuudesta en olisi ihan varma. :)

      Juhannusruusu kuuluu kesään, ehdottomasti!

      Poista
  8. Mahtava juttu! Hauska muuten myös lukea, että olet ollut mukana Gorgin puiston kuvauksissa. Kun filmiä kuvattiin, asuin silloin Kruununhaassa ja muistan vieläkin Kaisaniemen puistossa olleen, kuvausta varten tehdyn huvipuiston. Sen filmin olen katsonut monta kertaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sussi, hauska yhteensattuma, meitä yhdistää puutarhan lisäksi Gorgin puisto. :)

      Poista
  9. Oi, nähdäänkö Kaisa vielä tv:ssäkin?:) Toivottavasti ei mene minulta ohi. Tahtoo nähdä!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, en menis lyömään vetoa sen puolesta, että menen telkkariin, oli sen verran pösilöä koekuvauksessa esiintymiseni, mutta jos TV-sarja toteutuu (ilman minua siis), niin aion kyllä mainostaa sitä kovasti.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...